PAAVALI - WEINREB
Friedrich Weinreb nimittää esitelmäsarjaansa Paavalin kirjeistä : ”Tieteiden vaatimukset ja kaipuu luottamukseen.”
Monille kristityille ei ensi silmäyksellä ole selvää, mitä Paavalin kirjeillä on tekemistä tieteiden kanssa. On tärkeää tietää, että F. Weinreb oli tilastollisen matematiikan professori ja taloustieteen tohtori ja että hän tunsi hyvin ihmisten lähestymistavat maailman asioihin tiedon näkökulmasta. Hänen kokemustensa mukaan monet kristityt lähestyivät raamatullisia tekstejä juuri tällä tavoin. He halusivat tietää. Hän ei väsynyt kertomasta, että koko Raamattu on viesti tuonpuoleisesta tämänpuoleiseen, eikä sitä voida arvioida maailman mittapuiden mukaan. ”Vain rakkaus voi luoda ja ylläpitää tätä suhdetta,” hän korosti jatkuvasti. Tiedettä, joka on tiedon keräämistä asioiden hallitsemiseksi, hän piti pyhien tekstien maallistumina ja ”avoda sara” eli epäjumalanpalveluksena. Hän ei tehnyt eroa konfessionaalisten ja
ei-konfessionaalisten välillä, jotka tahtovat hankkia tarvittavaa tietoa
tiedekunnista ja raamattukouluista ymmärtääkseen Raamattua.
Hän ei harjoita eksegeesiä, jota hän myös voimakkaasti
vastustaa, vaan näyttää sanan Sanassa. Lähtien vanhasta hepreankielestä, joka on säilynyt harvana alkuperäisenä kielenä, hän avaa yhteyksiä ja suhteita raamatullisissa teksteissä, jotka ovat kadonneet käännöksissä. Tämän kautta Paavalin henkilö muuttuu historiallisesta vaeltavasta saarnamiehestä kokemukseksi meissä itsessämme, niin että jokainen kuulija voi kokea: Jokainen yksittäinen osa näyttää suuren kokonaisuuden ja päinvastoin. Elämämme juuri TÄSSÄ on SIELLÄ. Mutta juuri on piilossa, näkymätön ja sen täytyy myös pysyä sellaisena. Yhteydestä juureen saamme vakautta ja ravintoa, jotka lopulta tuottavat hedelmiä, mikäli emme väistä valoa.
Mitä tapahtuu Saulille, että hänestä tulee Paavali? Eikö hän
tule sokeaksi valosta? Mitä tarkoittaa hänen kohtaamisensa Ananiaksen kanssa, ”Herran pilvessä” kanssa, kuten nimi käännettynä tarkoittaa? Tämän esitelmän myötä käy selväksi, miksi paavalilaiset kirjeet alkavat Roomalaiskirjeellä ja päättyvät Heprealaiskirjeeseen. Heprealainen on, kuten nimi jo kertoo, tuonpuoleisesta – kirjoittajaa ei mainita. Häntä ei voida mainita.
Friedrich Weinreb asettaa Paavalin kirjeet suhteeseen kuuden
luomispäivän kanssa – kuuntelusta avautuu odottamattomia näkemyksiä!