Miksi juutalaista perimätietoa kristityille?

Näin minä ainakin kysyisin, jos en tietäisi mitään juutalaisesta

perimätiedosta. Suomalaiset kysyvät harvoin, ovatko he sitten ujoja tai arkoja, mutta ajattelevat varmasti kuitenkin sen kaltaisia kysymyksiä.

Kuten myös: Miksi Hermann Aistrich, eli minä, kerron Suomessa ikivanhasta juutalaisesta perimätiedosta, ja samalla pidän sitä hyvin tärkeänä kristillisyydelle. Onhan Raamattu kristillisyyden tärkein perusta. Kristinusko on niin kuin juutalainen ja islamin uskonnotkin ns. kirjauskonto. Ja juutalainen perimätieto on meille Jumalan antama suullinen selitys Raamatun ymmärtämiseen.

Mutta jos se on niin tärkeä, jopa Jumalan antama – miksi kristilliset
kirkot eivät välitä siitä? Eikö paavilla, piispoilla, teologeilla ym. ole tietoa tästä perimätiedosta? En voi olla aivan varma, mutta todennäköisesti ei! Miksi? – Pääsen nyt asiaan.

Jeesuksen aikana juutalaisuudessa monet asiat olivat huonosti. Silloin oli
pelko siitä, että tämä siihen asti suullinen juutalainen perimätieto eli
suullinen toora vääristyisi, jopa unohtuisi. Siksi juuri silloin aloitetiin
kirjoittamaan aramean kielellä tätä siihen asti suullista tärkeää tietoa. Syntyivät Mishnan kuusi kirjaa, joista myöhemmin on tullut Talmudin perusosa. Tämä kirjoittamisvaihe kesti noin 500 vuotta.

Mutta ainakin Jeesus ja tärkeimmät apostolit kuten Johannes ja Paavali
tunsivat vielä tämän suullisen juutalaisen perimätiedon. Se on nähtävissä erityisesti Jeesuksen ’vuorisaarnassa’, mutta myös Paavalin ja Johanneksen kirjoituksissa. Monet asiat olivat silloin evankeliumin kuulijoille itsestään selviä, kuten mitä raamatulliset nimet tarkoittavat. Ja kansan keskuudessa oli kuitenkin ollut edelleen jonkin verran tietoa tästä perimätiedosta, kuten esim. jokainen tiesi, että heprean kirjaimet ovat samanaikaisesti numeroita.

Kysymys on: Miksi kristillisyydessä ei tunneta juutalaista perimätietoa, miksi se on unohdettu, vaikka alussa oli tietoa siitä? – On pääasiassa historiallisia syitä. Mutta sen lisäksi jo Jeesuskin on vaikuttanut siihen, että oli helppo irtautua juutalaisuudesta, kun hän sanoo Matt. 15:11 ”Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään, vaan mikä tulee suusta ulos, se saastuttaa ihmisen.” Siksi kristityt eivät enää eläneet juutalaisten ruokamääräysten mukaan.

Sitten Paavalin johdolla luovuttiin ympärileikkausvelvoitteesta, mikä
tarkoittaa irtautumista juutalaisuudesta. Ei ole ihme, että Paavalia ruoskittiin toistuvasti synagogissa, kun hän kertoi sellaisia asioita. (Noin 250 v. e. Kr. syntyi Makkabeaveljien kapina kreikkalaisten ylivaltaa vastaan, juuri ympärileikkauskiellon takia.)

Silloin otettiin Jeesuksen ylösnousemispäivä sunnuntai juutalaisille niin
tärkeän lauantain eli sapatin tilalle.

Jo Jeesuksen aikana oli juutalaisuudessa kapinahenki Rooman ylivaltaa
vastaan; siksi he toivoivatkin Jeesuksesta maallista vapahtajaa ja kuningasta. Sitten n. v. 66 j.Kr. alkoi iso juutalainen kapina Roomaa vastan. Vasta Tiituksen suuri armeija pystyi voittamaan sen v. 70. Samalla hän poltti Herodeksen prameasti laajennetun temppelin.

Aikaisemmin oli juutalaisuus Rooman valtakunnassa hyödyllinen siinä
mielessä, että juutalaisilla oli uskononvapaus ja myös vapautus armeijapalveluksesta. Mutta tämän v. 66 alkaneen suuren kapinan jälkeen, ei enää ollut toivottava olla juutalainen, eivätkä kristilliset tahtoneet enää olla jonkunlainen juutalainen lahko – enemmistö muodostui ehkä jo silloin ei-juutalaisista.

Sitten noin v. 130 – 136 j. Kr. oli taas suuri juutalaisten ja roomalaisten
välinen sota (silloinkin mm. ympärileikkauskiellon takia). Silloin keisari
Hadrianuksella oli koko Rooman historiassa suurin armeija. Juutalaisten johtaja oli Bar kokhba (= tähtien poika), joka julisti itsensä messiaaksi.
Lopussa Rooma voitti, se oli suuri verilöyly. Bar kochba nimitettiin
juutaslaisuudessa sen jälkeen Bar kosiba eli ’Valheen poika’.Bar kokhba ehtinyt lyhyessä hallintokaudessaan tehdä oman rahansa.

fi.wikipedia.org

Kristinusko juutalaisuudesta irtautuneena levisi koko Rooman valtakuntaan, ja jopa sen rajojen yli, esimerkiksi Irlantiin (Pyhä Patrik Walesista 400 j.K.). 300-luvulla keisari Konstantiuksen aikana sitä tuli jopa Rooman suosituin uskonto.

Mutta kuten tiedämme, Roomakin sortui noin 500-luvulla, villit
pakannalliset kansat valloittivat Rooman valtakunnan eri osat, he pyyhkivät kristinuskon pois Euroopasta.

Kyllä Konstantinopoli jäi pystyyn, mutta oli liian heikko vaikuttamaan
Europan läntiseen osaan. Paavi istui edelleen Roomassa, mutta oli silloin vielä melko heikko. Silloin oli myös jo kiistaa Konstantinopolin ja Rooman välillä.




Länsi-Rooman valtakunta – Wikipedia

Nämä erilaiset villit pakanalliset kansat eivät kuitenkaan saaneet Eurooppaan pysyvää rauhaa ja järjestystä, oli ns. pimeä aika Keskiajan alussa.

Mutta yhdessä paikassa Euroopassa oli kristinusko säilynyt ja kukoistanut, Irlannissa. Sinne muodostui aivan itsenäinen irlantilainen kirkko ja riippumaton kelttiläinen kristillisyys, jota eivät johtaneet piispat, vaan luostarit. Luostareissa elämä tapahtui aivan erilaisten sääntöjen mukaan, ja siellä kehittyi suuri taito tehdä kauniita kirjoja; kaunisti koristettuja Raamattuja sekä myös muita kirjoja. Siellä säilyi tietoja, jotka muualla Euroopassa kansainvaellus oli tuhonnut. Ja sieltä tuli silloin lähetyssaarnaajia Manner-Eurooppaan, he perustivat lukuisia luostareita niin ja kristinusko tuli takaisin.

Samaan aikaan Islam valloitti koko Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan. Palestiinassa olleet kristilliset saarekkeet hävisivät lähes kokonaan, ja juutalaisuuskin kärsi siellä. Juutalaisuuden saarekkeet olivat kuitenkin
levittäytyneetkin moneen paikkaan Palestiinan ulkopuolella ja säilyivät siksi melko hyvin.

Mutta Euroopan ja Lähi-Idän välit olivat nyt poikki. Euroopassa tämä ”irlantilainen kristinusko” ei ollut lainkaan kiinnostunut juutalaisesta perimätiedosta. Julistettiin juutalaiset vain Kristuksen murhaajiksi, Vanha Testamentti juutalaiseksi Raamatuksi. Jo ennen käytetiin sen käännöksiin vanhaa puutteellista kreikankielistä Septuagintaa, eikä alkuperäistä heprean Raamattutekstiä.

Tästä kehittyi sitten meidän nykyinen Kristinuskomme, joka on jakaantunut moniin eriin suuntiin, erilaisten Raamatun tulkintojen takia.

Alusta lähtien eli Siinai-tapahtumasta lähtien, oli Raamatun kirjoitusten
oikea selitys tärkeää ja välttämätöntä. Siksi Jumala antoi Moosekselle ”koko Tooran”, eli sekä viisi Mooseksen sittemmin kirjoitettua kirjaa että myös siihen liittyvän suullisen selityksen, eli suullisen Tooran; myöhemmin se nimitettiin ”juutalaiseksi perimätiedoksi”.

Voin lopuksi sanoa niin kun Friedrich Weinrebkin: Tämä juutalainen
perimätieto onkin samalla kristillinen perimätieto.





Opettajani Friedrich Weinreb (1910 – 1988) on tuonut Juutalaisen
perimätiedon nykykielillä (saksa ja hollanti) nykyajan tietoon. Ei vain
käännöksenä aramean kielestä saksan kieleen, sillä ikivanhat tekstit eivät ole meille sellaisenaan ymmärrettäviä; ne kirjoitukset Weinreb tulkitsi meille ns.uudessa asussa, siis nykykielellä, ymmärrettäviksi nykyisen ajattelutavan mukaan.

Weinreb sanoo usein, että on varmasti ollut Jumalan tahto, että Uusi
Testamentti kirjoitettiin kreikan kielellä, onhan kristinusko kreikan kielellä pystynyt levittäytymään silloiseen maailmaan paljon laajemmin, kuin heprean kielellä. Tässä yhteydessä hän mainitsee mielellään, että Nooa on siunannut Seemin ja Jaafetin yhdessä; Seem on seemiläisten kielten kantaisä ja Jaafet kreikkalaisuuden ja kreikan kielen kantaisä poikansa Jaavanin kautta.