LUUKAS 4. LUKU:

Oikoluku teki Tarja Kämäräinen

1 Täynnä Pyhää Henkeä Jeesus palasi Jordanilta. Henki kuljetti häntä autiolla seudulla 2 neljäkymmentä päivää, ja Paholainen kiusasi häntä. Hän ei syönyt mitään niinä päivinä.

Yleensä vedetään kaikki Raamatun kertomukset maalliseen, katsotaan historiallisesti, työnnetään menneisyyteen, pois meistä; koska on pelko, että voisi olla jotain muuta kuin se minkä voimme suunnitella ja järjestää. Vaikka tiedämme että elämässämme ei ole kaikki järjestettävissä, on kuolema, onnettomuus. Yliluonnollisen kanssa emme tahdo olla tekemisissä. Tämä oli joskus kaukaisessa menneisyydessä, oli joskus tyhmiä, primitiivisiä esi-isiä.

Mutta tässä yritämme kuitenkin, nimien ja paikannimien ja juutalaisen perimätiedon avulla sisällyttää Raamatun kertomuksen meidän elämäämme.

Kiusaukset: Miksi Jumala ei tee, ei auta? Tässä on kysymyksessä meidän omat kiusauksemme ja koettelemuksemme. Jos autetaan heti, silloin ei ole enää tilaa uskolle. Odotetaan, niin kuin lääkehoidosta tai tekniikasta, että se auttaa heti.

Miksi meille näytetään Jeesuksen kiusauksia? Miksi Jeesus ei tee mitään?

Nykyaikana on kaikenlaista itämaista, missä sanotaan, että jos teet tämän, silloin voit paremmin. Hyvä niin, mutta se auttaa vain tämän puoleisesti, ja on ehkä haitaksi sielullesi.

Hepreaksi nisajon = kiusaus, koettelemus; nes = ihme. Eli ihme ja kiusaus
kuuluvat ainakin sanallisesti yhteen.

Kiusauksena Jeesus on heittäytyä alas temppelistä, tämä muistuttaa Ps. 91, jonka hurskas juutalainen lausuu joka ilta. On siis hyvin tunnettu. Tässä enkelien pitää tulla ja auttaa heti – silloin ei ole enää tilaa uskolle. Yhtä autetaan, montaa kuitenkaan ei.

4:24 Hän jatkoi: ”Totisesti minä sanon teille: yksikään profeetta ei ole arvostettu kotikaupungissaan. 25 Minä sanon teille
totuuden: Israelissa oli monta leskeä Elian aikana, kun taivas oli suljettuna kolme vuotta ja kuusi kuukautta ja koko maahan tuli kova nälänhätä. 26 Mutta Eliaa ei lähetetty kenenkään heidän luokseen vaan
leskivaimon luo Sarpatiin, Siidonin maahan.

Jos me tavoittelemme uskonelämässämme menetelmiä, jotka lupaavat menestystä, apua heti – ne ovat paholaisen kiusaukset. Rukous Jumalaan ei ole mekaaninen menetelmä, kuten: Rukous – tuo menestyksen, Penisillini – tuo myös menestyksen.

Kiusaus näyttää meille meidän suhteemme koko elämään; molempiin puoliin, ne pitää sada yhteen ns. ”avioliitoon”. Olemme kuin uskoton vaimo, kun tahdomme vain menestystä täällä, vain tämänpuoleisessa. Elämän pitää olla täytetty molemmin puolin. Muuten masennumme. Kun väistämme toisen puolen, olemme herkkiä kiusauksille, kuten saada kivistä leipää jne. Oli aikoja, jolloin Kristikunta on tahtonut hallita maailmaa tulella ja miekalla.

Mooses on yksin 40 päivää syömättä Siinaivuorella – tästä tulee suuri voima. Jeesus on yksin 40 päivää syömättä autiomaassa – tästä tulee suuri voima.

On olemassa teitä, joissa tuntuu mukavalta – hyvä niin, mutta sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä Raamatun ja uskon kanssa. Raamattu näkee elämän tässä tuonpuoleisesta päin, eli Raamattu kertoo sieltä päin.

Nasaretin synagogassa Jeesus lukee Jesajan kääröstä kohdasta 61:1 alkaen.

4:14 Jeesus palasi Galileaan täynnä Hengen voimaa. Hänen maineensa levisi koko seudulle. 15 Hän opetti synagogissa, ja kaikki kunnioittivat häntä. 16 Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut. Sapattina hän meni tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, 17 ja hänelle annettiin profeetta Jesajan kirja. Jeesus avasi kirjakäärön kohdasta, jossa sanottiin: 18 ”Herran Henki on ylläni: Hän asetti minut kuninkaaksi, lähetti minut julistamaan ilosanomaa köyhille, lupaamaan vangeille armahduksen ja sokeille näkökyvyn. Hän lähetti minut päästämään
alistetut vapauteen 19 ja julistamaan Herran juhlavuotta.” 20 Jeesus sulki kirjakäärön, antoi sen avustajalle ja istuutui. Jokainen silmä synagogassa tuijotti häntä. 21 Jeesus alkoi puhua: ”Tämä kirjoitus on toteutunut tänään teidän läsnä ollessanne.” 22 Kaikki kehuivat Jeesusta ja ihmettelivät hänen kauniita sanojaan. He sanoivat: ”Eikö tämä ole Joosefin poika?” 23 Jeesus sanoi: ”Kohta te varmaan muistutatte minua sananlaskusta: ’Lääkäri, paranna itsesi.’ Varmaankin te sanotte: ’Tee täällä kotiseudullasi samoja asioita, joita olet kuulemma tehnyt Kapernaumissa.’” 24 Sitten hän jatkoi: ”Minä vakuutan teille, ettei ketään profeettaa hyväksytä omalla kotiseudullaan.

Synagogassa tämä tapa on edelleen käytössä ja hyvin tunnettu, normaali tapa. Luetaan ensiksi jotain viidestä Mooseksen kirjasta (hafthorath)
ja sitten se siihen kuuluva kohta profeetoista. Tämä Raamatunkohta (Jes.
61:1-3) on juuri kahden hafthorathin välillä, jotka ovat 5. Mooseksen kirjan lopussa. ”Sattumalta”. Ensimmäinen hafthorah on osio ennen toiseksi viimeistä ja toinen on toiseksi viimeinen osa.

Miksi se on esitetty meille tässä tällä tavalla? Jos täällä tässä maailmassa joku seisoisi meidän edessä niin loistavana ja hän voisi antaa meille kaiken – mihin jäisi sitten rakkaus ja usko?

Hän tulee kaukaa ja voi näyttää täällä kaiken – ”häntä me seuraamme!”

Mutta kotikaupungissaan, näkyvyydessä täällä, hän ei voi tehdä enempää kuin jokainen muu.

Suuri kysymys on aina uudestaan: Rakastatteko te minua, vaikka se ei kannata, ilman hyötyä? Rakastatteko rakkauden takia?

Nasaret on meidän kaikkien maailmaamme. Nazareth,
sanan juuri on zr kuten sanoissa: savenvalaja nozer, muoto zar. ”Sidottuna muotoon” ei voi olla profeetta.

Joh.1:46 Natanael kysyi häneltä: ”Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?”

Siksi Nasaretissa emme voi odottaa, eikä ymmärtää ihmeitä. Jos joku kuitenkin on valtava ja menestyvä, se on petos.

Weinreb muistaa ihmemiehiä 100 vuoden takaa, he ovat kaikki kuolleet.

Kristillinen ajattelu:

Jeesus lukee kääröstä niin kuin jokainen muu. Jokaisesta jakeesta voimme sanoa – se on toteutunut. Me tässä nyt emme voi elää ihmeistä (että ihmeitä tapahtuu). Myös aivan pahoja pelastetaan, hekin parantuvat. ”Jumala armahtaa kenet armahtaa”. Ihmeet eivät tapahdu siellä missä odotamme; järkiperäisyyteemme ei siihen kelpaa. Sama on juutalaisuudessa.

Tahdotaan näyttää: ”Meidän uskomme on vahvempi”. – Silloin et ole enää kristitty, tällainen propaganda on pakanallista.

Galilea galil, Nasaret: täällä muotissa sidottuna. Älä odota täällä kristillisyydestä ihmeitä. Kyllä, elämän tämänkin puolen pitää huolehtia. Meidän pitää tehdä asioita rakkaudesta Jumalaan. Voin uskoa, mutta en tietää. Jos joku tietää ja siksi hän tekee - silloin ei ole enää uskoa. Jeesus on Nasaretissa niin kuin kaikki muutkin.

Vain Antikristuksella on siellä menestystä: ”Etkö voi auttaa? Auta nyt!”

4: 25 Minä vakuutan: Israelissa oli paljon leskiä Elian aikana – silloin kun taivas ei antanut sadetta kolmeen ja puoleen vuoteen ja koko maahan tuli paha nälänhätä. 26 Silti Eliaa ei lähetetty heidän luokseen vaan Sidonin Sarpatissa asuvan lesken luokse. 27 Samoin Israelissa monet kärsivät profeetta Elisan aikana hankalasta ihosairaudesta, mutta kukaan heistä ei parantunut. Vain syyrialainen Naaman parani.” 28 Näitä puheita kuunnellessaan kaikki synagogassa olevat raivostuivat. 29 He ryntäsivät Jeesuksen kimppuun ja retuuttivat hänet ulos kaupungista. Kaupunki oli rakennettu vuorelle, ja Jeesus vietiin jyrkänteelle, josta hänet aiottiin heittää alas. 30 Hän kuitenkin kulki väkijoukon läpi ja lähti pois.

Elia auttoi vain yhtä leskivaimoa Sarpatissa, Siidonin alueella.

Älkää kysykö, onko menestystä täällä, vaan tuokaa yhteen elämässänne (elämä = chajim, on duaali) tämänpuoleinen ja tuonpuoleinen avioliitoksi, että elämä on yhteys. Silloin on kuolema voitettu. Silloin voimme sanoa: ”kuollut ja ylösnoussut”. Silloin todellisesti on tässä elämässä ikuinen elämäkin läsnä. Pienellä elämän pidennyksellä ei ole mitään tekemistä ikuisen elämän kanssa. (Paitsi hän tekee tässä voitetussa lyhyessä ajanjaksossa parannuksen, eli kääntymisen, teshuvah. Kun syntyy suhde elämästä täällä elämään siellä.)

Voimme katsoa, että tämä 4. luku on kolmeosainen paikkojen nimien mukaan.

Tilanne, josta puhumme:

4:1 Täynnä Pyhää Henkeä Jeesus palasi Jordanilta. Henki kuljetti häntä autiolla seudulla 2 neljäkymmentä päivää, ja Paholainen kiusasi häntä. Hän ei syönyt mitään niinä päivinä, mutta niiden päätyttyä hänen tuli nälkä.

1. Autiomaassa on kiusauksia ja siellä ollaan yksin. Autiomaassa olemista verrataan joskus aikaan äidin kohdussa ja sitä pidetään myös aikana ennen nykyistä elämää. Tällaiseen ajatteluun viittaakin se, että Jeesus ei ole autiomaassa ollessaan syönyt mitään. Aika autiomaassa on ”ennen”, se ei ole nyt.

Miksi näitä kiusauksia tulee? Julistajalle tehdään yleensä kysymyksiä: Kuinka monta seuraajaa sinulla on, kuinka monta kirjaa olet julkaissut? Kuinka paljon ihmisiä oli kirkossa sinua kuuntelemassa?

Olemme itse syntyneet nykyiseen paikkaan elämässä, se on meille ”tänään”. Olemme jo tiedostamattamme kestäneet kiusauksia.

Autiomaa-aika on meille perustus, jolloin meidät valitaan syntymään elämäpiiriimme. On siis jotain, mikä määrää elämäämme. Elämä
tuonpuoleisessa sisältää jotain niin voimallista, että se pystyy vastustamaan Saatanaa.

2. Nasaret, hepreaksi Nazareth (zar = muoto, vanki muodossa eli ajassa ja paikassa). Oleminen on elämistä nykyhetken maailmassa. Nasaretin kaupungin asukkaat totesivat: ”Sinä olet niin kuin me, (sinä) olet Joosefin poika. Ja meillä ei tapahdu ihmeitä, me kyllä tunnemme rajoituksemme”. Mutta kun he sitten huomasivat, että Jeesus voi sittenkin olla erilainen, tuossa ihmisjoukossa heräsi vahva aggressio. Mutta silloin hän vain lähti pois väkijoukon halki kulkien.

Yritämme nyt soveltaa tämän kertomuksen nykyaikaan ja meidän elämäämme: mehän olemme itsekin Nasaretissa! Meistä tuntuu, ettemme
pysty toimimaan toisin kuin muut. Emme odota mitään ihmeitä täällä maailmassa, emme itsestämmekään. Olemme ikään kuin juuttuneet paikallemme elämässä.
Kiusaukset ovat tulleet ensin ja Kapernaumin maailmaa sen jälkeen.

Kristusta emme tässä maailmassa näe eikä meidän pidäkään, mutta meidän tulee tuntea hänet sydämessämme. Jokainen meistä on Jumalan kuva ja vertauskuva. Elämme tietämättämme nefesh’in, ruach’in ja neshama’n eli sielun kanssa tuonpuoleisessa.

5. Moos. 29. lopussa: Piilossa oleva kuluu Herralle
Jumalalle. Se, mikä on ilmoitettu on teille ja teidän jälkeläisillenne.

3. Kapernaum, kvar nachum, merkitsee 'lohdutuksen kylä': siellä olemme Nasaretin jälkeen taas tuonpuoleisessa. Kapernaumissa selviää, miksi Jeesusta ei ymmärretty Nasaretissa. Siellä tapahtuu myös kaikenlaista outoa ja meille vierasta, kuten riivaajien toiminta ja Simon Pietarin anopin äkillinen parantuminen kuumeen yhtäkkiä laskiessa. Huomataan siis, että se on toinen ja pelottava maailma, ei meidän nykymaailmamme eikä myöskään Nasaretin maailma.

Kun riivaajat huusivat: ”Sinä olet Jumalan Poika!” Jeesus nuhteli niitä, eikä sallinut niiden puhua.

Juutalaisuudessa sanotaan: Kun lapsi syntyy, niin kolme on aina läsnä: isä, äiti ja Jumala. Jumala antaa syntyvälle lapselle kuolemattoman ikuisen sielun, ”minuuden”. Mekin rukoilemme Jeesuksen meille
opettamaa Isä meidän -rukousta ja tunnustamme siten Jumalan Isäksemme.

Kapernaumissa riivaajat eli riivatut sairaat sanovat, että he tietävät Jeesuksen olevan Jumalan Poika. ”Vanhat ja arvokkaat viisaat” eivät tällaista puhu.

4:33 Synagogassa oli mies, joka oli demonin vallassa. Demoni huusi kovalla äänellä: 34 ”Ei! Mitä tekemistä meillä on toistemme kanssa, Jeesus Nasaretilainen? Tulitko tuhoamaan meidät? Minä kyllä tiedän, kuka sinä olet. Sinä olet Jumalan Pyhä!” 35 Jeesus komensi demonia ankarasti: ”Pidä suusi kiinni ja häivy hänestä!” Silloin demoni kaatoi miehen maahan ihmisten keskelle ja lähti vahingoittamatta häntä. 36 Kaikki olivat ihmeissään ja puhuivat toisilleen: ”Mitä tämä tämmöinen
puhe oikein on? Mies käskee demoneja vallalla ja voimalla, ja ne, tottelevat.”

Mitä ovat demonit, riivaajahenget? UT:n kaltaisia demoneja ei ole VT:ssa. Miksi UT:ssa on niin paljon demoneja? Demoni tai riivaaja hepreaksi on shed, monikko shedim.

Riivaajien eli demonien alkuperä juutalaisen perimätiedon mukaan: Jumala ei ole tyytyväinen, niin kauan kun maailma on luotu vain lainmukaisesti ja kaikki tapahtuu lain mukaan, niin kutsutusti koneellisesti ja suunnitelmallisesti. Perimätieto kertoo, että Jumala on tästä syystä ottanut pois jo 974 maailmaa. Luku, joka jää jäljelle tuhanteen laskettaessa, on 26, mikä on Jumalan j-h-v-h nimen luku. Tällä nimellään Jumala perustaa maailman rakkaudelle: Jumala on siirtynyt oikeuden valtaistuimesta (1. luomiskertomus) rakkauden ja armon valtaistuimelle (2. luomiskertomus).

”Toorassa ei ole aiempaa tai myöhempää”, on juutalaisessa perimätiedossa tärkeä perustotuus. Voimme ehkä ymmärtää tämän, kun tiedämme, että tuonpuoleisessa ei ole aikaa eikä paikkaa. Ensimmäinen ja toinen luomiskertomus tapahtuvat siis samanaikaisesti – mikä on kyllä meidän tässä ajan ja paikan ja kaksinaisuuden maailmassa vaikea ymmärtää.

Jumala etsii suhdetta ihmiseen ja Hän uhrautuu! Jumala odottaa mahdotonta: sitä, että ihminen rakastaa myös. Jumala on vihainen ja
antaa jopa tuhota talonsa (temppelin). Jeesus rukoilee Getsemanessa ennen ristikuolemaansa, ”niin ota tämä malja minulta pois”.

Mitä olisi rakkaus, jos ei olisi myös olemassa vihaa. Toinen puoli eli Saatana on estäjä, joka on rakkautta vastaan. Rakkaus aiheuttaa enkelien kapinan. Mutta rakkaus on väkevä kuin kuolema. Hepreaksi ahava on rakkaus ja sina on viha, kinah, mustasukkaisuus.

On ihmisiä, jotka voivat nauttia elämästään vain nähdessään, että toisilla menee huonosti. Heidän elämänsä perusasenne on kateus. Tällaiset henkilöt ajattelevat ja puhuvat negatiivisesti, mistä kärsivät sekä he itse että ihmiset heidän ympärillään. Ihmisellähän on vapaus: hän voi rakastaa ja hän voi vihata. Voimme rakastaa myös, vaikka emme näe; silloin elämme vertikaalisella eli ylös pyrkivällä asenteella jopa tiedostamattamme.

Toisena luomispäivänä, kun Jumala erotti taivaat ja maan, Hän loi myös enkelit. Jumala tuntee kaikkien enkeleiden nimet, ja jokaisella ihmisellä on oma enkeli. Vastakohtana Jumalaa palveleville enkeleille ovat langenneet enkelit, jotka ovat sairauksien ja demonien lähde. Perjantaina,
ihmisen luomisen jälkeen demonit ikään kuin livahtavat mukaan, tahtovat saada valmiiksi täydellisen ihmisen, joka voi hallita maailmaa yksin, ilman rakkautta.

Kun vain olisi yksin rakkautta, kaikki olisi makeaa, mutta sitten mukaan tulee toinen puoli, kuten perjantaina iltapäivällä tapahtuu. Tästä syystä Jumala leikkaa perjantaista osan (1 t 12 min) pois, ja silloin tulee kuoleman suuri shokki. Perjantaina ristiinnaulitsemisen aikaan vallitsee pimeys, maa tärisee, haudat avautuvat ja esirippu repeää kahtia.

Kun perjantai loppuu, alkaa sapatti. Juutalaisuudessa on tapana kiirehtiä sapatin viettoon, ”että myös kuolleet voivat pitää sapattia ja pysyä paratiisissa”. Sapatissa vallitsee suuri lepo.

Demonisuus tulee siis mukaan toimimaan maailmassa, mutta Jeesuksen kuolema ristillä saa sen aisoihin[1]. Samaa tilannetta ilmentää myös
Mooseksen kuolema autiomaassa. Kaikki ihmiset kuolevat autiomaassa. (Perimätiedon mukaan ”joka ilta jokainen kaivaa haudan ja makaa siinä; elävät nousevat tästä ylös, kuolleet jäävät sinne”. ̶ Älä ajattele tätä historiallisesti.)

Perjantai ei siis kulu aivan loppuun (72 min.) Siksi Jumalan viimeiset sanat kuudentena luomispäivänä ovat tov meod, erittäin hyvä. Perimätieto lukee tämä myös tov meth eli ”kuolema on hyvä”. Muuten shedim eli demonit olisivat tulleet kokonaan mukaan toimimaan maailmassa ja olisivat saaneet ruumiit.

Demonit ovat siis mm. ihmisten sairauksien lähde. Mitä tarkoittaa olla sairas? Raamatussa on kaksi eri sairautta, Hiskian ja Jobin. Raamatun kertomusten pohjalta voidaan pohtia, onko sairaus meille hyväksi vai onko se riivaajan aiheuttama sairaus. Tätä asiaa on kysyttävä papilta, ja pappi toimii nimenomaan keskuksessa, temppelissä. Siellä
ei laskelmoida, vain arpa ratkaisee. Hedelmistä pappi näkee millainen puu eli kyseinen ihminen on, ja sitten hän määrää tarvittavaksi uhriksi lintuja, kaksi kyyhkystä ( kyyhky = jonah). Yksi niistä surmataan temppelissä, mutta toinen saa lentää pois.

Voidaan siis ajatella niin, että tuonpuoleisessa vaikuttaa demoni, jonka vaikutus tämänpuoleisessa maailmassa ilmenee ihmisessä esimerkiksi mielipahana. Demonin vaikutus voi olla henkinen, sielullinen tai ruumiillinen.

Ps. 146: 7 Hän hankkii oikeuden sorretuille ja antaa leivän nälkäisille. HERRA vapauttaa vangitut. 8 HERRA avaa sokeiden silmät ja nostaa pystyyn alas painetut. HERRA rakastaa vanhurskaita. 9 HERRA varjelee muukalaisia, tukee orpoja ja leskiä, mutta jumalattomien tien hän tekee mutkaiseksi.

Vanhurskas on hepreaksi zaddik. Juutalainen perimätieto kysyy ja vastaakin siihen, miksi vanhurskaat mainitaan tässä vangittujen, sokeiden, alas painettujen, muukalaisten, orpojen ja leskien kanssa? Vanhurskas, zaddik, tarvitsee Jumalan suojelua, jotta shedim eli demonit eivät hyökkää hänen kimppuunsa.

Demoninen riivaus tarkoittaa, että ihmisen täyttää suvaitsemattomuus ja pahantahtoisuus. Hän ei suhtaudu myönteisesti toisiin vaan tahtoo heille pahaa. Kun tällaiset henkilöt puhuvat pahaa toisista, se on pahaksi nimenomaan niille, jotka kuulevat ja uskovat sen. Demoneilla ei siis ole ruumista, ja siksi ne voivat vaikuttaa vain ihmisen kautta - kuten esimerkiksi huippuälykkäiden ihmisten kautta. Jotain virtaa ihmiseen ihmisten ilmapiiristä; se on älykäs, todistettava. Joku tällainen henkilö voi olla hyvinkin älykäs huijari, kuten esimerkiksi joku asianajaja. Mutta ihminen on lopulta aina kuolevainen.

”Nyt” on aina se viimeinen hetki ja ihminen seisoo tosiasiallisen edessä, seisomme siis aina kuoleman edessä.

Muuten, demonit ovat itse asiassa hyvin pelokkaita. Weinreb kertoo tästä hyvän esimerkin: millainen on hyvä poliisikoira? Se on koira, joka ei pelkää, ja sellainen on vain yksi kymmenestä saksanpaimenkoirasta. Tällainen koira jatkaa hyökkäystä, vaikka poliisimies nostaa kepin lyödäkseen sitä. Me voimme käyttää tätä esimerkkiä ja verrata demoneita niihin yhdeksään pelokkaaseen saksanpaimenkoiraan, jotka uhattuina pakenevat vikisten nurkkaan.

Kun tahdomme elää vain konkreettista, vain maallista elämää, meihin tulee usein sairauksia. Kuinka vahva tunne sinulla on siitä, että osaat
itse järjestää kaiken?

Ristinkuolema samoin kuin temppelien tuho tapahtuivat viimeisellä hetkellä perjantai-iltapäivänä.

Laulujen Laulu 8:6 Rakkaus on väkevä kuin kuolema, sen kiihko (hepr. kinah) on tuima kuin tuonela (tai Weinrebin käännöksen mukaan: mustasukkaisuus (kinah) on niin kuin helvetti).

Näistä juutalaisista käsityksistä seuraa, että ortodoksijuutalaiset eivät tee perjantaina iltapäivällä enää yhtään mitään, jotta he voivat jo elää ikuisuudessa. Elämmehän me kukin omassa ikuisuudessamme.

[1] Huom.:
olen jostain lukenut, että Jeesus silloin, ristin koettelemuksella, voitti
syvimmät helvetit.