Ajatuksiani Raamatun ymmärtämisestä:

Aivan lyhyttä vastausta tähän ei ole olemassa. Siksi pidän vuosia kestäviä Raamattu-kursseja, joissa aloitan ja etenen varovasti. Sillä oman kokemuksenikin mukaan olemme niin tottuneet tiettyyn ajattelutapaan Raamatusta, että tarvitsemme aikaa omaksua uusia näkökantoja ja uusia ajatuksia. Aluksi annetaan ravintokin vain "maitona".

Kristilliset kirkot ovat minun mielestäni kriisissä. Jäsenmäärä pienenee jatkuvasti, tietoyhteiskunnan nykyihmiset eivät ota kirkkojen ilosanomia noin vaan vastaan.

- On ns. fundamentalisteja, jotka saarnaavat, että Raamatun kirjoitus on sanantarkasti totta. Esim. että heidän laskentansa mukaan vedenpaisumus - milloin koko maailma oli veden peitossa - oli 4000
vuotta sitten, ja koko maailma on vain vaajat 6000 vuotta vanha.

- On kirkkoja, joissa uskotaan, että Raamatun kirjoituksissa on myös jonkun verran sisäistä merkitystä, siksi tulkitsevat he Raamatun kirjoituksia vapaammin kuin fundamentalistit. Mutta hekään eivät pysty
selittämään niitä näennäisiä ristiriitoja, joita kohtaamme Raamatussa usein, kuten edellä mainittu vedenpaisumus ja maailman ikä, sekä auringon pysähdys (Joosua) tai jopa taaksepäin kulkeminen (Hiskia), Kaislameren ja Jordanjoen halkaiseminen, jättiläiset, enkelit, alkuisien korkea ikä, raakuudet ja kansanmurhat, runsaat ihmeet Vanhassa ja Uudessa testamentissa, ihmeelliset synnytykset ym., ym.

- Liberaaliteologit yrittivät ratkaista nämä ristiriidat niin, että he yrittivät selittää kaikki nykytiedon ja nykytieteen mukaan. Tätä harrastettiin ensiksi erityisesti Saksassa, mutta tämä ns.
"Entmythologisierung" eli demystifiointi levisi koko kristilliseen maailmaan. Kun kielletään ihmeiden olemassaolo - mitä jää Raamatun sanomasta?

Kristilliset kirkot yrittävät julistaa sanomiaan siksi näin, että he puhuvat pääasiallisesti vain Uudesta Testamentista, ja Vanhasta Testamentista ne mainitsevat vain muutamia niiden mielestä siihen sopivia kohtia. Riittää näistäkin sanottavaa eikä tavallinen uskovainen huomaa, että hänen
pitäisi saada paljon enemmän. Onhan koko Raamattu pyhä – eli ei ole mitään epätärkeää.

Kristinusko on niin kuin juutalainen ja islamin usko ns. kirjausko. Raamattu on siis erittäin tärkeä perusta. Kirkkojen ongelma on, että ne eivät tunne juutalaista perimätietoa, vanhaa ja arvokasta Raamatun selitystä, jonka Jumala antoi jo Siinaivuorella Moosekselle, kun hän antoi "koko Tooran". Myös Raamatun käännökset ovat hyvin puutteelliset, usein suorastaan väärin – jopa tahallaan väärin. Miten se sopii yhteen sen kanssa, että kirkotkin tunnustavat, että Raamattu on pyhä, Pyhän Hengen innoittama kirjoitus. Osasyy siihen on myös yleisesti puutteellinen raamattuheprean tuntemus.

Friedrich Weinreb on ihmiskunnan historiassa ensimmäinen ja tähän asti
ainoa, joka noin 60 kirjassaan ja yli 4000 tunnin esitelmässään, saksan ja
hollannin kielellä, tarjoa meille vanhaa juutalaista perimätietoa. Hän on
opettajani, siksi voin kirjoittaa tämän.

Tunnemme kauniin virren 924 "Kahden maan kansalainen".
Eli kristillisyydessäkin uskomme, että elämme samanaikaisesti tämän ja
tuonpuoleisessa maailmassa. Tuonpuoleinen on ikuinen meille hyvin tärkeä, vaikka emme tunne sitä suoraan, kun elämme täällä aikaan ja paikkaan sidotussa maailmassa.

Niin kuin Jeesus puhuu melkein aina vain vertauskuvilla, niin on koko Raamattu kirjoitettu pääasiassa vertauskuvilla. – Mikä on vertauskuva? Se on totta kahdessa erilaisessa tasossa. Esim. vertauskuva kylväjästä, niin kuin siemenet putoavat maahan itävät ja kasvavat (vaikka vehnän) – niin sanat uppoavat kuulijoiden mieleen, he ymmärtävät sen ja uskovat sitten Jumalan valtakuntaan. Raamatulliset kertomuksetkin ovat vertauskuvallisia. Ne tulevat Pyhän Hengen sanomana tuonpuoleisesta, ovat siis siellä totta. Täälläkin ne ovat totta, mutta tällä ne ovat usein erinäköisiä; niin kuin Jeesuksen mainitussa vertauksessa, on siemen yhdessä tasossa ja sitten sana toisessa tasossa. Voin siis sanoa, että kun esim. vedenpaisumus tapahtuu henkimaailmassa eli tuonpuoleisessa, se on tällöin erinäköinen tässä meidän ajan- ja paikan maailmassa. Muuten, tuonpuoleisessa ei ole ajan- ja paikankäsitystä kuten meillä nyt täällä.

On totta, että meidän on vaikeaa ajatella tällä tavalla. Weinreb sanoo, että meidän pitää tulla tottuneeksi olla samanaikaisesti tämän- ja tuonpuoleisessa. Apu siihen on unimaailma. Unet tulevat meille tahtomatta henkimaailmasta. Lyhyessä unessa voi tapahtua hyvin paljon.
Joskus, kun heräämme yhtäkkiä syvästä unesta, on meille hetken aika vaikeaa nähdä, mikä on nyt tämän maailman todellisuus. Voimme siis katsoa Raamatun kertomuksia niin kuin kertomuksia unimaailmasta. Siihen sopiva kirjoitus löytyy kirjastani "Hasidien ja juutalaisen perimätiedon tarinat", s. 94 - 98.

Siteeraan tässä osaa kirjoituksen loppulauseesta: Miksi on Raamatussa niin vaikeasti uskottavia asioita, kuten edellä mainitut ihmeet ja raakuudet? Voimme kääntää kysymyksen toisin päin: eikö ole niin, että Raamatussa on joku virhe, vaan että meissä on joku puute, että ymmärrämme Raamattua väärin? Ymmärrämme sen niin kuin sanomalehden kertomuksen, pääasiallisesti vain historiallisesti. Eli se on tapahtunut vain silloin, muinaisajassa ja on sitten nyt ohi.

Pyhä kertomus on ikuinen, se on olemassa ja vaikuttamassa aina, myös nyt tässä maailmassa niin kuin tuonpuoleissakin. Ja tapahtumat näyttäytyvät vertauskuvallisesti erilaisena tuon ja tämänpuolueisessa.

Muuten, suosittelen myös tähän kotisivullani olevaa kirjoitusta Toora ei-syyperäisenä (ei-kausaalisena) todellisuutena.

Hermann Aistrichin motto: Elämme samanaikaisesti tässä maailmassa ja henkimaailmassa.