Opettaja – oppilassuhteesta

Friedrich Weinrebin esitelmästä ”Symbolit” CD 1 Tärkeää on tietää, että Toora tarkoittaa ”oppi, opettaa”.


Opettaja – oppilassuhteesta: niin kuin Jumala – ihminen suhde. Opettaja katsotaan mieheksi (vaikka olisikin nainen), ja oppilas katsotaan aina naiseksi (vaikka olisikin mies). Esim.: Laulujen laulussa (Shir ha shirim) mies, Shlomo, (on Jumalan vertauskuva) ja nainen, Shulamith, edustaa maailmaa suhteessa Jumalaan.

Opettaja – oppilassuhde syntyy, kun he ovat kahden kesken; vain silloin opettaja voi arvioida, tutustua oppilaaseen kokonaisvaltaisesti, ei vain ulkoisesti. Vain näin opettaja voi antaa oppilaalle koko rakkautensa. On siis tärkeää, että opettajalla on mahdollisuus puhua yksin oppilaan kanssa.

Suhteessa opettaja – oppilas on neljä tasoa: Muuten, Raamatussa maitaan usein ”renki ” tai ”orja” – älä ajattele tätä historiallisesti. Herralla on vaimo, sivuvaimot, heprealaiset palvelijattaret ja kanaanilaiset palvelijattaret. - Kanaanilainen palvelijatar (vaikka oppilas olisi mies): opettaja-oppilassuhde on vain, kun yhdessäolo kestää yli kaksi tuntia. Tästä suhteesta ei voi tulla vielä hedelmää, ei voi syntyä ”lasta”. Miksi kaksi tuntia: Ofarim eli ”taivaanpyörät” (Hes. 1:15). Pyörä koskettaa vain yhdessä pisteessä maailmaa, se on se nykyaika. Kaikki muut ajat ovat pyörässä, menneet ja tulevat, mutta ne eivät ole näkyvissä meille. (Paradoksi: ennakkomääräys – vapaa tahto). On myös olemassa ns. tuntipyörä. 2, beth, on alku. 1. tunti on naisellinen, toinen tunti sitten miespuolinen; – kun molemmat ovat menneet ohi, syntyy yhteys, yhtenäisyys opettajan ja oppilaan välillä. Jos oppilas on innostunut, lahjakas ja elämänkatsomuksellisesti sopiva, silloin hänestä voi tulla - Heprealainen palvelijatar: Heprealainen tarkoitta toisesta puolesta, tuonpuoleisesta, tai nykyaikana paras on ”toisinajattelija” kuin suuri massa, enemmistö. Kuten esim. Abraham. Hän särki jumalien patsaat, sai paljon vastassaan, paljon vaikeuksia sen takia, niin kuin Heprealaiset yleensä. Kun laulamme yhteislauluja suuressa joukossa (esim. marssilaulut, myös kirkkolaulut), liitymme massaan, moninaisuuteen ja samalla menetämme yksilöllisyytemme. Heprealainen on sisäisesti ihmisessä, se ei ole rotukysymys. - Heprealainen palvelijatar tulee sivuvaimoksi, jos hän ”yhdistyy” eli edistyy. Niin kun UT:ssa Jeesuksen vertauskuva kylväjästä (Matt.13:3), ajatellaan myös juutalaisuudessa, että opettaja antaa ylhäältä saadun sanan eteenpäin niin kuin siemenen oppilailleen. - Jos heprealainen palvelijatar edistyy, hänestä voi tulla aviovaimo, on vain yksi. Ja hänelle opettaja puhuu vain yksin.

Heprealaisen palvelijattaren, avovaimon ja aviovaimon suhde opettajalla pitää olla vahvistettu aviosopimuksella, sen pitää olla pyhitetty.

On neljä ymmärtämisen tasoa, miten voimme ymmärtää jotain: PSHAT: tavataan ensiksi, on ulkopuolinen, pinnallinen tieto. Annetaan kanaanilaiselle palvelijattarelle. REMES: tässä on jo selitys. Esim.: nachash – nechosheth – Nachshon (käärme – kupari – Nachson) DRUSH: selitys vie jo salaisuuden portille. Tässä yhdistetään jo koko tieto, sekä määrällisesti (numerologia) että laadullisesti. Näemme kauniin kokonaisuuden. SOD: vie asian olennaiseen, salaisuuteen. On jo ajan ja paikan yläpuolella. Esim.: on oikean silmän vaiva. Opettaja tietää heti: silmä on ajin, myös lähde; on 70, myös 130. Oikeaan silmään kuuluu talo, beth, bajith, on ”2”. Sillä on yhteyksiä kasveihin, eläimiin, metalleihin, taivaankappaleisiin jne.

Muuten, niiden neljän tason alkukirjaimet muodostavat sanan PaRDeS, tarkoittaa paratiisi.

Kaikille ihmisille periaatteessa voi olla kaikki neljä tasoa, mutta meiltä toiset tasot ovat hautautuneet, on vain PSHAT.

Kohtaamisessa voimme sanoa: hän voisi olla ”vaimoni”, mutta tämä voi onnistua vain, kun ollaan kahden. Kun saamme tämän suhteen, sitten se on pyhitettävä, saatava ”terveeksi”. (Tässä alkuperässä saksankielisessä tekstissä on sanaleikki ”heiligen”, ”heilen”).

Myös muualla maailmassa, kuten Intiassa ja Kiinassa on samankaltaisia opettaja-oppilassuhteita.