Jeesus ei voi puhua suoraan. Hän käyttää ihmisten kielellä vertauskuvia, hän puhuu vain vertauskuvilla (Matt. 13:34-35): hepr. mashal = vertauskuva, mutta myös hallita (Sananlaskujen kirja on hepreaksi mashal). Hallitsija = moshel. Vertauskuva on niin kuin hallitsija yhdessä maailmassa, sieltä se siirtyy toiseen, tähän maailmaan. Vertauksen kuva hallitsee sitä, mikä tässä voi tulla meille näkyviin vertauksena. Vertaus on kuva tuonpuoleisessa.

Hyvin paljon, tai jopa kaikki, on Raamatussa vertauskuvan muodossa, se on meistä se tuonpuoleinen. Millaisena tämänpuoleinen tapahtuu, riippuu ei-tajunnasta, se hallitsee. Käsite vertaus, mashal tark. hallita. Hallitsemme vain, kun näemme tapahtuman elämän molemmissa puolissa. Näkyvissä olevassa täällä ja ikuisessa ihmisessä siellä. Vasta silloin ihminen hallitsee.

Vertaus merkitsee, että molemmat puolet ovat yhtä suuria, niin kuin matemaattisessa yhtälössä. Esim: a2 + b2 = c2. Vasta yhdessä, kokonaisena se kelpaa. Elämä, chajim, on vertaus, duaali, siinä on molemmat puolet. Kuten molemmat kädet, jadajim; peilikuvana ja kuitenkin samat.

”Kerron teille tämän maailman kuvilla, mutta nyt toisesta maailmasta”. Siellä on voimassa sama kuin täällä. Sielläkin ovat puut ja talot. Teillä ne ovat ajan virrassa. Tuonpuoleisessa on sama maailma, mutta ei ajan virrassa. Ikuinen on ajallista vastapäätä. Siellä on myös aittoja, viljaa.

Se ikuinen lähde, josta aika virtaa - elämäsi ei virtaa vain ajassa, se on läsnä myös toisella puolella. Vasta siellä löydät sen, mitä etsit, elämäsi
hallitseminen. Ei aggressiivisesti, vaan itsehillinnän avulla.

”Sinulle on annettu valta taivaassa ja maassa”. Isä? - Poika? Isä on Poika tässä näkyvässä maailmassa.

Vapaa-ajanteollisuus: ajan tappamiseen; sitten minulla ei ole aikaa ajatella, että olen ikuinen ja voisin olla onnellinen. Toinen puoli: kun hyväksyn vain ikuisen elämän. Miksi tämä maailma on sitten olemassa? – sekin on väärin. On oltava ”avioliito” molemmista, tämän- ja tuonpuoleisesta. Kuvat täältä, sillä siellä on ne samat maisemat.

Joskus kysytään minulta (Weinreb) melko aggressiivisesti: Miksi Raamattu kertoo vain täältä, ei mitään tuonpuoleisesta? Kuten te viihdytte hyvin viikunapuun alla jne. Vastaus: tämä tarkoittaa, että maisema Raamatussa on se ikuinen maisema. Sielläkin on Zürich sen Vapaan Koulun kanssa; myös tuonpuoleisessa. Mutta ei niin kuin se on tässä ajassa. Aika antaa mahdollisuuden esittää, mikä on ytimessä ikuisessa, sillä ajassa on siihen tarpeellinen tila. Tila siinä merkityksessä, että se tulee näkyvin. Oleminen tässä. Esim. kolmeen vuoden ajanjakso (saks. Zeitraum). Siellä se ei ole ajassa virtaavaa ja erillään paikallisesti, vaan yhteydessä; kokemus, joka on aivan erilainen ihmisessä, kun hänen ei ole pakko ajatella vain aika- ja paikkakäsitteillä.

Mutta unessa ei ole tätä aika- ja paikkakäsitystä samanlaisessa merkityksessä. Otaksutaan, että ihminen uneksii aivan lyhyessä ajassa (sekunneissa) jopa monta päivää. Jopa päiväunessaan.

Voin kuvitella asioita, jotka vievät paljon enemmän aikaa ja tilaa kuin esim. lyhyt kävelyni puiston läpi. Kaikkea voin uneksia. Ei-tietoisuus kasvaa samoin kuin tietoisuus. Juuri suurenee kuin puu. Kaikki mitä Raamattu sanoo, kaikki, mitä on täällä, on myös siellä. Se mikä on alhaalla, on myös ylhäällä – ja päinvastoin.

Meidän ei pitää odottaa, että kuoleman jälkeen tulee uusi maisema – se ei ole totta. Samat maisemat, sama ympäristö, niin kun me ne tunnemme, ovat silloin edessämme; mutta voi olla, että koemme ne eri tavalla. Ei enää siinä merkityksessä, että kaikki virtaa eteenpäin, vaan että se on yksinkertaisesti olemassa, mitään ei mene hukkaan. Täällä häviää jopa vuoria miljoonien vuosien ajassa, puita jne. Kuvat vertauksessa – kaikki on sielläkin.

Tässä sinä näet vain yhden osan spektriä; näemme ja kuulemme vain tietyt aaltopituudet, havaintokykymme on hyvin rajallinen.

Kun näkyvissä on vertauksen molemmat puolet, silloin on hallita mahdollisuus.

Tässä on vertaus ihmisestä, joka sai rikkaan sadon. Kenelle hän on sen kerännyt? (Luuk. 12:16-21) Tässä vertauskuvassa ei ole kysymyksessä vain sosiaalinen ahneus, vaan myös meidän oma ahneutemme todistaa täällä kaikki maallisella järkiperäisellä tavalla.