Sadanpäällikön usko: 1 Kun Jeesus oli kansan kuullen puhunut kaiken tämän, hän lähti Kapernaumiin. 2 Erään sadanpäällikön palvelija oli sairaana ja oli kuolemaisillaan. Sadanpäällikkö piti häntä suuressa arvossa. 3 Kuultuaan Jeesuksesta sadanpäällikkö lähetti juutalaisten vanhimpia Jeesuksen luo pyytämään, että hän tulisi parantamaanhänen palvelijansa. 4 Kun vanhimmat saapuivat Jeesuksen luo, he pyysivät häntä hartaasti ja sanoivat: ”Hän ansaitsee sen, että teet hänelle tämän, 5 sillä hän rakastaa meidän kansaamme, ja synagogankin hän on meille rakentanut.” 6 Niin Jeesus lähti heidän kanssaan. Mutta kun hän ei enää ollut kaukana talosta, sadanpäällikkö lähetti ystäviään sanomaan hänelle: ”Herra, älä suotta vaivaudu, sillä en minä ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. 7 Siksi en pitänytkään itseäni sen arvoisena, että olisin tullut sinun luoksesi. Mutta sano sana, niin palvelijani paranee. 8 Sillä minut itsenikin on määrätty käskyvallan alle, ja minulla on sotilaita alaisinani. Kun sanon yhdelle: ’Mene’, niin hän menee, ja toiselle: ’Tule’, niin hän tulee, tai palvelijalleni: ’Tee tämä’, niin hän tekee.” 9 Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli häntä. Kääntyen väkijoukon puoleen, joka kulki hänen perässään, hän sanoi: ”Minä sanon teille: näin suurta uskoa en ole löytänyt edes Israelista.” 10 Kun sadanpäällikön lähettämät miehet palasivat taloon, he tapasivat palvelijan terveenä.

Roomalainen uskoo sanaan. Roomalaiselle se on itsestään selvä. Hän uskoo sanan voimaan. Jeesus sanoo: ”Minä sanon teille: näin suurta uskoa en ole löytänyt edes Israelista.” ”Meille juutalaisille ei tapahdu niin.”

Kuka on se roomalainen meissä? Roomalainen edustaa 4. valtakuntaa, Edomin valtakuntaa, ruumiillista. Olemme ruumiina (luonnon-) lain
alaisuudessa. Että sydän, verenkierto, ruoansulatus ym. toimii normaalisti, lain mukaisesti.

Ruumis kyllä kuulee. Profeetat sanovat: Jes.1:3 Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen, mutta Israel ei tunne, minun kansani ei ymmärrä.

Israel meissä on se ei-tietoinen, minä, sielu.

Eesau edustaa ruumista, on näkyvä; Jaakob sielua, on piilossa.

Israel-siunaus: 1.Moos. 32:29 Silloin mies sanoi: ”Älköön nimesi enää olko Jaakob vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten
(voimien ylhäällä ja alhaalla) kanssa ja olet voittanut.”

Lesken poika Nainissa Kaupungin nimi Nain tark. suloinen, kaunis, mukava. Nuorukainen, poika on kuollut. Äiti on leski.

Luuk. 7:11-17 Sen jälkeen Jeesus meni Nain-nimiseen kaupunkiin, ja hänen kanssaan kulkivat hänen opetuslapsensa ja suuri väkijoukko. 12 Kun hän lähestyi kaupungin porttia, sieltä kannettiin ulos kuollutta, äitinsä ainoaa poikaa. Äiti oli leski, ja suuri joukko kaupungin väkeä oli hänen kanssaan. 13 Hänet nähdessään Herra tunsi sääliä häntä kohtaan ja sanoi: ”Älä itke.” 14 Hän lähestyi paareja ja kosketti niitä, jolloin kantajat pysähtyivät. Hän sanoi: ”Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse!” 15 Silloin kuollut nousi istumaan ja rupesi puhumaan, ja Jeesus antoi hänet takaisin hänen äidilleen. 16 Kaikki joutuivat pelon valtaan ja ylistivät Jumalaa sanoen: ”Suuri profeetta on noussut meidän keskuuteemme” ja ”Jumala on katsonut kansansa puoleen.” 17 Tämä sanoma hänestä levisi koko Juudeaan ja kaikkialle ympäristöön. .

Tähän sopii myös Luuk. 8:40-56, Jairoksen (jair = herätetty, valaistu) 12 vuotias tytär on kuolemaisillaan - kuollut. Vanhemmat ovat läsnä. Kysymyksessä on tässä siis poika ja hänen leski-äitinsä sekä tytär ja hänen vanhempansa.

Kaikki herätetyt kuolevat uudestaan. Kliinisesti kuolleita herätetään nykyään kohtalaisen usein - yleensä he eivät tahdo tulla takaisin tähän.

Mikä olisi kuolleiden herättämisen merkitys?

Historiallisesti: oliko se silloin todellisesti niin?

Mitä tämä kertomus merkitsee minulle, meille?

Oliko tämä niin kuin unien näkeminen?

Saksalainen käsite "Entmythologisierung" (demystifiointi), että teologit yrittävät poistaa kaikki myyttiset asiat Raamatusta, kaikki yliluonnolliset, on edelleen vallassa. Kristilliset uskonnot (ja juutalaisuuskin) kärsivät tästä Raamatun maallistumisesta suuresti. Katsotaan Raamatun kertomuksia ja tulkitaan ne vain historiallisesti ja kansallisesti. Ja tiede sanoo: "tämä ei ole totta!"

Leski: Hän on se näkyvä (nekebah = nainen, ympäröivä), ja mies on poissa. Hän on niin kuin tyhjä luola. Kun olemme itse lesken tilanteessa, koemme maailmaa vain näkyvänä. Leski "etsii" miestä. Sellainen ihminen tuntee vain kouriintuntuvaa, näkyvää. Maailma, elämä on hänelle merkityksetön. Mies on elättäjä. Lesken täytyy mennä pellolle keräämään niin kuin Ruut. Tässä ei tarkoiteta nykymaailman leskiä!

Unien selittäminen: "Unessa olin leski" tarkoittaa, ettei ole elämän tarkoitusta, olen tyhjä. Hedelmä voi tulla vain, kun mies on läsnä.

Poika ilmestyy täällä - poika kuolee. Miksi? Poika ei voi elää, kun isä on poissa. Kuten 1. Kuninkaiden kirjassa on Elian ja Sarpatin leskivaimon tarina ja myös samankaltaisen Elisan tarina. Lesken poika kuolee.

Kun meillä ei ole elämän sisältöä, silloin ei ole elämämme hedelmä (poika) näkyvissä. Minussa itsessäni.

Kun Jeesus tulee Nain nimisen kaupungin portille, kannettiin siellä ulos kuollutta, äitinsä ainoaa poikaa. Äiti oli leski. Jeesus herättää pojan, ja antaa hänet takaisin hänen äidilleen.

Luuk. 8:40-52. Jairoksen (jair = herätetty, valaistu) 12 vuotias
tytär on kuolemaisillaan - on kuollut. Vanhemmat ovat läsnä. Juutalaisuudessa naisellinen tulee 12 vuotiaana täysi-ikäiseksi (pojat 13 vuotiaina). Miksi 12 vuotiaana? Naisen suhde kuuhun, kuukierros on valmis 12:ssa. Tyttärellä on isä ja äiti. Hän kuolee 12 vuotiaana. (Pojalla on vielä tuonpuoleinen 12 jälkeen, eli 13).

8:51 Kun hän tuli taloon, hän ei sallinut kenenkään muun tulla
kanssaan sisälle kuin Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin sekä tytön isän ja
äidin.

Elia ja Elisa ovat vainajan kanssa yksin, eli tapahtumat ovat samankaltaisia.

”Tämä maailma” nousee ylös 12 vuoden jälkeen, kun 12 on täynnä koko vuoden merkityksessä. Vanhemmatkin ovat läsnä; tytär "söi", eli elää koko tämänpuoleisen ruumiin kanssa. Syöminen riippuu ruumiista täällä.

Elämämme menee eteenpäin kuolemanrajan jälkeen, tuonpuoleisessa maallisesta näköalastamme. On esimerkkejä kliinisesti kuolleista, että he mennevät seinien läpi. Meidän pitäisi pystyä kuvittelemaan, että kuoleminen ei ole lopullinen loppu.

Tytär, ruumiimme, se näkyvä elää eteenpäin. Kuolema-unen jälkeen on herääminen tuonpuoleisessa, poissa näkyvyydestämme, värispektristämme, ääniaalloistamme. Kliinisesti kuollut tuntee itsensä kouriintuntuvasti.

Syöminen: Kuten opetuslapset Emmauksen tiellä; kun söivät leipää, silloin he tunnistivat Jeesuksen.

Tämä poika ja tytär ovat kokemukset meissä itsessämme - niin he ovat ikuisia. Tarinat jäävät, vaikka niitä ei ymmärretä.

Mikä olisi siis kuolleiden herättämisen merkitys?

Kun olet leski - kun elämän tarkoitus on pois, silloin tulee sinulle tässä hädässä Vapahtaja, koskee arkkuun.

Jeesuksen vastaus Johannes Kastajalle: Enkeli Gabriel ilmoittaa sekä Johanneksen että Jeesuksen. He ovat tiukasti yhteen sidotut: syntyivät kuuden kuukauden erolla, mutta he edustavat kuitenkin täysin eri asioita.

Johannes lähettää kaksi tiedustelijaa (vakoojaa) – ihan kuin hän ei olisi tietänyt - kysymään Jeesukselta: ”Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö
meidän odottaa toista?” Jeesus vastaa vain: ”Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet.”

Sitten myöhemmin Jeesus siteeraa Malakiaa, VT:n viimeistä profeettaa. Häntä Johannes ns. seuraa UT:n kynnyksellä suurimpana profeettana, viimeisenä profeettana. 7:28 Minä sanon teille: ei ole naisista syntyneiden joukossa ketään suurempaa kuin Johannes, mutta vähäisin Jumalan valtakunnassa on suurempi kuin hän.” Jeesus vertaa tässä tätä maailmaa ja tuonpuoleista. Jumalan valtakunta on siis ihana.

Tämä kertomus on enemmän kuin vain historiallinen. On tärkeää, että pidämme tämän omana kokemuksena. Meidän pitää yrittää ymmärtää Raamatun totuuden sisältöä niin, että se on totta sisäisessä, syvässä, ikuisessa. Ei vain yhden hetken ajan virrassa. Minä on ikuinen.

Mitä tässä sanotaan elämän merkityksestä? Jos näkökenttämme on rajattu, ahdas – seuraa ahdistusta, angstia, kiihkoilua.

Vanhassa perimätiedossa annetaan kaikista ilmiöstä kaksi tietoa, kuten vedenpaisumuksen alusta toisena kuukautena; mutta missä kuussa? Kuunlaskennan vai vuosilaskennan mukaan? Tai maailma, joka ilmestyy (on näkyvissä) ja maailma joka on piilossa (ei-tietoisessa). Kaksi puolta, niin kuin hepr. sana chajim (elämä täällä ja siellä), tai mies ja nainen (yhdessä he ovat ihminen); tai sisään- ja uloshengitys. Aina on kaksi puolta.

Kastaja on ensiksi, sitten Jeesus.

1. Johannes edustaa ruumista, hän on edelläkävijä, hän edustaa maailman aikaa, kastaa vedellä, ajalla. Upottaminen veteen/aikaan. Tulemme jostain – upottaminen ajassa – ulos ajasta jonnekin.

2. Jeesus, hän kastaa tulella. Tuli on veden vastakohta, kumoaa veden/ajan. Valo on nopein tässä maailmassa. Aika on kumottu. Kaikki hetket ovat sidottuina yhdeksi; mitään ei mene hukkaan. - Tämä maailma on Johanneksen maailma; jehochannan tark. Herra on armollinen.

- Jeesus, jehoshua tark. Herra auttaa (täydellinen apu, niin että kaikki ovat vapautettuja). Olen ikuisuudessa, aika on kumottu.

Johannes Kastajalla on aikalaisenaan Johannes Pathmoslainen, ilmestyskirjan kirjoittaja, joka kertoo lopusta, ajan lopusta.

Tämän ajan täytyy loppua, pää on lyötävä poikki. ’Pää poikki’ tark. ykkönen on pois, ruumis (4) jää. Tästä maailmasta otetaan pois kvintessenssi, sen pääsisältö. (Kuten Egyptistä lähtee 1/5 osaa, chamushim. 2. Moos. 13:18). Eli maailma mestataan pois ajasta.

Johannes on tämä maailma, elämämme. Hän kulkee varsinaisen maailman eli henkimaailman edellä – sillä sitten tulee se kaunein. Voit kaivata sitä, voit uskoa, rakastaa – asiat, jotka voit tehdä vain tässä ajassa. Täällä ovat yllätykset, sattumat, päähänpistot.

Jeesuskin kastetiin – hänkin ilmestyy maailmassa. Hän voi vain sanoa: ihan kuin unikuva, visio: sokeat saavat näkönsä, eli saavat ymmärryksen elämän tarkoituksesta; … rammat kävelevät tiellä Jumalan luo; kuolleet herätetään (kuin lottovoittona?) – niin kuin Paavali sanoo: olemme kuolleet ja nousseet ylös (esim. Tim. 2:11).

Kaksi tiedustelijaa, maailma on vielä epäilevä. Ketkä ovat tiedustelijoita? Tahdomme tietää, mitä on tulossa. Niin kuin vakoojat Jerikossa. Ihmisessä – missä, miten on tuleva asuntoni?

”Oletko sinä se tuleva?” voitko sanoa näin? kysyn itseltäni. Vastaus
ei-tiedostani on elämän ymmärrys, syvän onnen tunne, kun vapahtaja on minussa.

Olet elämässäsi toisen (tuonpuoleisen) edelläkävijä.
Kasteemme on Johanneksen kaste.

Maailman, joka on ensin, mestaaminen; kun tunnemme,
että tämä maailma on merkityksetön. Kvintessenssi, pääasia on pois.

Herodes tark. kreikaksi sankari. Kielillä on suhteita syvempiin merkityksiin. Hepreaksi on Herodes sanasta chared, pikkutarkka. Ortodoksi-juutalaisia nimitetään charedim, he ovat pikkutarkkoja. Fanaatikot näkevät enää vain kiellot.

Käärme sanoi enemmän kuin Jumala sanoi.

Fariseus ja syntinen nainen:

Fariseus ”sanoo”: tämä on syntinen nainen. Fariseus pitää itseään parempana, erilaisena. Fariseukset aiheuttavat vihaa, sillä he sanovat: olemme hyvällä tiellä ja kaikki muut ovat väärällä tiellä.

Jeesuskin on fariseus, mutta erilainen, hän on mielellään yhteydessä muihin.

Kun pidämme itseämme parempana kuin toiset, puolustaudumme siis jotenkin; kyse ei ole ilkeydestä. Tarvitsemme itsevarmuutemme ylläpitämiseksi sitä, että vähättelemme toisia.

Fariseus ihmisessä: Olen ainutkertainen, erilainen, kuin sormenjälki.

Fariseus kutsuu Jeesusta: Jeesus meissä, me Jeesuksessa. – Tarinat ihmisessä itsessään.

Fariseuksen nimi on Simon: tulee sanasta kuuleminen, Shimeon, Jaakobin toinen poika. Simeon toimii läpi elämän lastenopettajana. Siellä missä olen lapsi voin kuulla hänet omaehtoisesti. Lapsi kuulee toisella tavalla, kuullusta tulee osa elämää.

Hän kutsuu pöytään: Joshua (Jeesus, joka auttaa, tuo apu näkymättömästä). Ateria, mishtech, on kohtaamisen paikka.

Arkkityyppinen uni: ei mitään järkeä – kaipaan vapautusta ajasta. Tahdon saada pysyvää. Olen elämässä fariseus; monet asiat kiusaavat minua, tekevät minut levottomaksi. Kuten moderni taide, elektroniikka, ympäristön saastuminen jne.

Syntinen nainen kaupungista tulee elämääni, jossa olen fariseus, niin kuin Jeesus.

Nainen: se naisellinen, näkyvä. Toimintani on syntistä. Sitä hyvää, jota tahdon, en tee, sitä pahaa, jota en tahdo, teen. Vaaka liikkuu jatkuvasti. Luonnossa ei ole tasapainoa – aina on selvittämätön osuus.

Syntinen nainen on meidän suhteemme elämään. En voi hyvin. Tajuntani ja ei-tajuntani eivät sovi yhteen, koska olen tiellä ja kaikki muuttuu jatkuvasti.

Syntinen nainen, portto, on ihminen (maailma), joka ei tiedä, kuka on hänen herransa.

Raamatun tulkinta on niin kuin unien tulkintaa.

Nainen itkee ja kastaa jalat. Jaloilla on usein suuri merkitys. Raamatussa sekä pesu että voitelu.

Jalat kuvaavat ihmisen tietä. Ovat hänen kosketuksensa maailmaan.

”Riisu kenkäsi” tark. mm. ole suorassa kosketuksessa elämään.

Jalkojen pesu: Vapahtajallani on tie; itken, että hänen on kuljettava tietä minun kanssani.

Kyynel, damah, samasta sananjuuresta kuin ”olla samanlainen”, dome. Naisen kyyneleet seuraavat ihmisen tietä. Hän kuivasi ne hiuksillaan: Hiukset ovat ihmisen ulkoisin. Esiintyvä tahtoo tulla tunnustetuksi ja arvostetuksi täällä. Unessa nainen kokee selityksen: hän kuivaa hiuksillaan. Hiukset: monta hetkeä, elämän moninaisuus.

Alabasteripullo: kun hän voitelee jalat öljyllä – eikä matto tule likaiseksi? Sitäkin voimme katsoa niin kuin unikuvaa. Öljy, shemen, on niin kuin shmonah, kahdeksan. Voidella, mishah. Menee yli 7 ja 7x7.

Voideltu on ympäröity kahdeksannella, tulevaisuudella. Toivolla, että tulevaisuudella pitää olla jotain hyvää muualta. En usko tätä, muuten siinä ei olisi toivoa. Olisi odotus paremmasta. Epätoivossa on jotain – ja kuitenkin! on toivo.

Tieni voisi olla kaunis, jos vain kaikki tuntisivat minut. Olen itkenyt, nyt voitelen.

Mitä on Raamatun totuudensisältö? Tuonpuoleisesta totuudesta tulee historiallinen totuus.

Jeesuksen hahmo: hän on täällä, siksi me olemme täällä, siksi on maailma.

Meidän pitää uskoa siihen, mitä teemme, uskoa kun asumme täällä – muuten halveksisimme naista.

”Sinun syntisi ovat anteeksi annetut.” Emme pidä synnin ajattelemisesta, emmekä tiedä mitä synnit ovat. Ja mitä tarkoittaa ”syntien anteeksi antaminen” – koko elämän ajan? Kolmen asteen synnit: Chet, avon ja pesha. Pahin on pesha, se tekee Jumalasta kuvan, joka jähmettää Jumalan pelkäksi kuvaksi.