Friedrich Weinreb opettaa kristillisyyden ja juutalaisuuden välisestä suhteesta esitelmäsarjassa ”Matteuksen evankeliumin juutalaiset juuret”. Esitelmäsarja on toteutettu v. 1971 Zürichissä. Nauhoitettuun sarjaan kuuluu 190 CD:tä à 45 min. Luettavanannne on nyt suomeksi käännetty lyhennelmä CD 19:n lopusta ja koko CD 20:stä. Käännös: Hermann Aistrich , oikolukia Tarja Kämäräinen.

CD 19:

Voimmeko sanoa, että näemme Raamatun tiettyjen jakeiden toteutuvan politiikassa? Ei, niin ei voi sanoa. Mutta ajaton heijastuu aina ajassa ja aina toteutuu vapautus/vapahdus. Se on itsessään ajaton ilmiö, mutta meidän pitää nähdä se ajassa. Bileam on aina läsnä, ja hän tahtoo kirota, mutta hänen täytyy kuitenkin siunata. Aina on nähtävissä kulku Kaislameren läpi, aina on Jesaja (hänen opetuksensa /profetiansa) jne. (Tämä) kaikki on ja tapahtuu tässä ja nyt eikä vain ole jäänyt jonnekin hämärään menneisyyteen.

Mitä sitten on tapahtunut? Teologia on rakentanut (kauan sitten, epätietoisuuden aikana) ristiriidan kristillisyyden ja juutalaisuuden välille. Kristityt teologit väittävät, että juutalaiset elävät lain pakon alaisuudessa eivätkä tiedä mitään vapautuksen ilosta! Tämä väite on erittäin suuri erehdys, kauhea virhe. Juuri tämän erehdyksen takia juutalaiset ovat kärsineet paljon ahdistelua, pogromeja, syrjintää - ja tämä tragedia jatkuu edelleen erottaen osapuolet toisistaan. Juutalaiset taas sanovat: He, kristityt, väittävät, että me muka olemme lain orjia.

Miten voisimme saada aikaan juutalaisuuden ja kristillisyyden lähentymistä? Kyselemällä toisiltamme (meitä askarruttavia asioita) ja myös kuuntelemalla toista kärsivällisesti. Voimme kysyä: Miten te elätte uskoanne? Ja sitten molemmat osapuolet sekä kysyvät että kuuntelevat toistensa vastauksia.

CD 20: HUOM: 'Pelastus/vapahdus' on uskonnollinen termi, kun taas 'vapautus' on konkreettisempi ja vaatii usein tarkennuksen siitä, mistä vapautetaan. Keskustelua aiheesta suositellaan.

On suuri erehdys luulla, etteivät juutalaiset tiedä mitään vapautuksesta, ettei heillä muka ole mitään tekemistä sen kanssa, etteivät he odota vapautusta. Tietysti heidänkin kehityksessään on ollut kaikenlaista pinnallista niin kuin koko ihmiskunnassa, jonka toiminta on aina suurella tarmolla tähdännyt siihen, mitä nimitämme ’maailmaksi’. Valtioiden perustaminen, suuret filosofiat ja tärkeät teokset eivät lopulta olekaan tuottaneet ihmisille hyvää eivätkä suuret johtajat aina ole palvelleet laumaansa vaan vain itseään. Tämä kaikki on tuonut ihmiskunnan elämään väsymystä ja pinnallisuutta.

Näin on laita sekä kristillisyydessä että juutalaisuudessa, ja siksi olennaisten kysymysten pohdiskelussa on ilmennyt väsymystä ja pinnallisuutta. Sekä kristillisyydessä että juutalaisuudessa maallinen menestys, omaisuus ja tulevaisuuden turvaaminen on katsottu tärkeämmäksi tehtäväksi (kuin syvällinen pohdiskelu). Ei ole ollut enää aikaa olennaiseen. Vain harvoin voimme enää puhua tai keskustella jonkun kanssa syvällisesti. Mutta molemmilla puolilla on aina myös ollut ihmisiä, jotka käyttävät kaiken aikansa olennaiseen ja jättävät oman elämänsä pakollisten asioiden hoitamiseen vain sen verran aikaa kuin on välttämätöntä. Eli he osaavat edelleen mennä perusteellisesti asioiden ytimeen.

Weinreb sanoo: ''Tiedän, että kristillisyydessä, sekä katolilaisella että protestanttisella puolella, on olemassa asioita, jotka ovat inhimillisesti niin korkeatasoisia, suurenmoisia ja yleviä, että jos ne olisivat tiedossa juutalaisella puolella, nämäkin sanoisivat: ''Tämä on suurenmoista!'' Mutta samoin on toisinkin päin, sillä juutalaisuudessakin on olemassa niin suurenmoisia inhimillisiä ja tärkeitä asioita, että jos ne olisivat kristittyjen tiedossa, nämä sanoisivat: ''Tämähän voisi olla kristillinen kirjoitus, tämä kuuluu myös meille.'' Juuri niin! Molemmilla puolilla on myös niitä, jotka puhuvat ulkokultaisesti, teeskentelevästi ja arvostelevasti: ''Tämä kelpaa, on ok, mutta tuo ei, se ei kuulu tähän.'' Heidän kaltaisensa arvostelevat syviä ja tärkeitä asioita aivan pinnallisesti – se on kauheaa! Niin helposti ei voi eikä saa päästää irti asioista, joita ei vielä kunnolla tunne.

Esimerkkinä tästä on käännös 'toora' = laki, joka sisältää jotain sellaista, mistä Weinreb tiesi jo ennen kuin hän oli lukenut UT:a: nimittäin, että se tulee 'pahuuden lähteestä'. Onhan se valhe! On tietysti juutalaisiakin, jotka tietävät tästä tuskin mitään, koska he eivät tunne uskon periaatteita. Sellaisten ihmisten kanssa on turha keskustella. Sama koskee myös kristillisyyttä. Nykyaikana Raamattua ei enää oteta vakavasti. Toorasta käytetty käännös ' laki' ei ole oikea. Jeesus sanoo: (Matt. 5,17-20) 17 ”Älkää luulko, että minä olen tullut "lakia"(= väärä käännös, oikein toora) tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan vaan täyttämään. 18 Totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista (toorasta) katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennen kuin kaikki on tapahtunut. 19 Joka siis jättää pois yhdenkin näistä pienimmistä "käskyistä"(= ohjeista) ja sillä tavoin opettaa ihmisiä, sitä kutsutaan pienimmäksi taivasten valtakunnassa. Mutta joka noudattaa ja opettaa näitä käskyjä (ohjeita), sitä kutsutaan suureksi taivasten valtakunnassa. 20 Minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljon suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, te ette pääse taivasten valtakuntaan.”

”Laki ja profeetat” tarkoittaa tässä toora (Mooseksen viisi kirjaa) ja profeetat (eli koko VT), jotka selittävät, mitä tämä kaikki eli maailma on.

Kääntäjän lisäys: thorah 400-6-200-5 = oppi, opetus, opetta; moreh 40-6-200-5 = oppi, opetus; morah 40-6-200-5 = opettaja, opettajatar; moriah 40-6-200-10- = Jumala opettaa minua.

Usein ajattelemme, että jos joku on jo aivan kuiva, ikään kuin elävänä kuollut, vain silloin hän todella tuntee lain ja kaikki hänen tekemisensä ovat lain alaisuudessa. Siinä tilanteessa he vahtivat jatkuvasti, onko joku lainrikkoja. Vain Jumala voi tuomita oikeudenmukaisesti. Jos tutkit tooraa ja rakastat lähimmäistäsi, voit löytää Jumalan Sanasta opetusta siitä, mitä hyvää voi hänelle tehdä.

Jumalan sana on ikuisesti voimassa eikä itse Jumalakaan voi poistaa mitään sanastaan. Joh. 1, 1–3: ''Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan luona. Kaikki on syntynyt hänen (= Sanan) kauttaan.'' Jeesus ei ole tullut poistamaan 'lakia' (tooraa), vaan täyttämään sen…

Sana 'vanhurskaus' on sekin huono käännös. Se tulee heprean sanasta zadik, kalastaja, joka vapauttaa ihmisen ajan pakosta Sana zitkut taas on ”oikeus” – roomalaisen lain mukaan. Vanha sanonta sanookin, ettei oikeudenmukainen tuomitseminen koskaan aidosti toteudu missään maallisessa tuomioistuimessa... Vain Jumala voi tuomita oikein! Tässä vaadittu vanhurskaus (oikeudenmukaisuus) tarkoittaa, että he, jotka ovat vain ulkoa opetelleet kirjoituksia, ovat kirjanoppineita eli ”besserwissereitä”. Meidän pitäisi Raamatun avulla tulla niin nöyriksi, että vasta sitä luettuamme tunnemme tulevamme ihmisiksi. Jos joku tietää 'kaiken', hän sortuu ylpeyteen. Niin kävi myös fariseuksille, jotka tekivät hyvää julkisesti, mutta eivät voineet todellisesti kokea vapautusta. Raamattua pitää ymmärtää ja elää sen totuuden ja merkityksen mukaan. Raamatussa ei ole mitään turhaa, ei ainoatakaan jotaa. Kaikki mitä Raamatussa (VT ja UT) on sanottu, on sidoksissa kokonaisuuteen, eikä mitään siitä voi poistaa.

Jumalan Sana on niin kuin luomakunta ja sen voimme ymmärtää vain kokonaisuutena. Meidän pitää tulla sen kanssa yhdeksi ja omaksua se täysin oman elämämme kautta. Vasta sen jälkeen voimme sanoa, että nyt voimme ottaa vastaan henkeemme /hengittää itseemme jotain olennaista pelastuksen ja vapahduksen maailmasta. Raamatun pitää olla osa meistä.

Näin ei ole kirjanoppineiden kohdalla, olivatpa he juutalaisia tai kristittyjä. Jokainen meistä on joskus vaarassa tulla kirjanoppineeksi tai fariseukseksi. Joka päivä seisomme ikään kuin kultaisen vasikan tai vuorisaarnan opetuksen edessä jne. Ehkä katselemme jotakuta arvioiden häntä vain syntyperän perusteella. Sanotaan, että se on juutalainen, joka omistaa Israelin passin. Tai ainakin aikaisemmin sanottiin, että jos passi on espanjalainen, niin silloin henkilö on katolilainen. Passiin voisi olla myös kirjoitettu, että sen omistaja on kristitty. Mutta mitä nämä ihmiset todellisuudessa ovat? Lause ”Olemme kristittyjä” tarkoittaa itse asiassa, että meillä on ollut kohtaaminen Vapahtajan, Jeesuksen Kristuksen kanssa, ja tämä on muuttanut meitä niin voimakkaasti, että me elämme jokaisen elämämme minuutin uusina ihmisinä.

Yksikään kohta 'autuaaksi julistamisissa' ei sovi yhteen nykyisen kristillisen maailman elämäntavan kanssa. Meillähän on muun muassa autot, lentokoneet, elektroniikka ja vapaa-ajan/viihdeteollisuus. On kyllä ihmisiä, jotka elävät oikein, mutta he ovat pienenä vähemmistönä sekä juutalaisuudessa että kristillisyydessä. Jos juutalainen ei elä Raamatun mukaisesti, häntä sanotaan ns. hylätyksi, kareth. Puhuessamme Toorasta tarkoitamme, että se on tie, jonka Jumala on antanut ihmiselle kuljettavaksi. Pakanallinen maailma yrittää tosin tehdä tämän tien naurunalaiseksi. Pakanallisuus nimittäin opettaa, että kaikki on suhteellista ja on olemassa moninaisuus – ei ole vain yksi Jumala, vaan jumalia. Mikään ei ole korvaamattoman tärkeää ja Raamatun tekstiäkin voidaan muunnella.

Jeesus sanoo: Kirjoituksista (eli Raamatusta) teidän täytyy pitää kiinni. Mutta ihminen tahtoo itse määrätä, mistä hän pitää ja mistä ei pidä kiinni Raamatussa, koska hän tahtoo olla oma jumalansa.

’Käskyt’ on myös ongelmallisesti käännetty sanamuoto. Hepreaksi mizvoth = ohjeet eli 'näin saat tehdä'. Sana 'käskyt' periytyy myös pakanallisuudesta, sillä onhan niitä sielläkin, mutta Raamattu ei itse asiassa tunne käsitettä ’käskyt’. Esim. kymmenestä "käskystä" on hepreaksi käännös 10 Sanaa = dibroth, kreik. Dekalog (= 10 Sanaa). Sana 'mizva' taas on sukua sanalle 'taivaanjoukot'. Se tarkoittaa, että tässä maailmassa kaiken pitää olla niin kuin taivaassa. Jumalan ohjeiden (mizvoth) noudattaminen ilman iloa on mahdotonta. Joka päivä löydämme / voimme löytää elämäämme syvemmän merkityksen. Ole varovainen mitä ajattelet, mitä sanot ja teet! Olet vastuussa koko maailmasta. Tämän muistaen kuljet tiesi iloisesti (= Halacha).

On todella tärkeää ymmärtää, että tässä suomenkielisessä Raamatun tekstissä (Matt. 5, 17–20) käytetään sanoja, jotka tosin ovat peräisin teologiasta, mutta sen vanhalta ymmärtämättömyyden ajalta. (Kääntäjän kysymys: Miksi näitä virheellisiä käännöksiä esim. sanoista thorah  ja  dibroth  ei ole vieläkään korjattu? Elämmekö nytkin ymmärtämättömyyden aikaa?).

Kun juuret ovat samat, hedelmienkin pitää olla samoja. Juutalaistyötä tekevät kristilliset yhteisöt saattavat toimia ongelmallisella tavalla. He kyllä ovat ystävällisiä toisilleen, mutta yksi kerää rahaa Israelille, kun taas toinen yrittää käännyttää toista.

Kirjassaan "Innenwelt des Wortes im Neuen Testament" (s. 171 ja 209), suomeksi "Sanan sisäinen maailma UT:ssa" Weinreb kirjoittaa: Jeesuksen Kristuksen sanoma vastaa täydellisesti juutalaista messiasodotusta. UT:n kertomukset kertovat tarkasti sen, mitä Messiaan ihmeestä on (juutalaisuudessa) odotettu. Jeesus, Messias, Kristus on ratkaiseva koko Raamatulle. ... Kristus on päämäärä, toivo, varmuus jokaiselle elämälle, ja on luomakunnan perustus.''

Lopuksi (Hermann Aistrichin lisäys):

Matt. 7,1–5: ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. 2 Millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan, ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan. 3 Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa hirttä omassa silmässäsi?  4 Tai kuinka voit sanoa veljellesi: ’Anna minun ottaa roska silmästäsi’, kun omassa silmässäsi on hirsi? 5 Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, niin sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.''