Friedrich Weinreb puhuu kristillisyyden ja juutalaisuuden välisestä suhteesta:

”Matteuksen evankeliumin juutalaiset juuret”

Friedrich Weinrebin esitelmäsarja v. 1971 Zürichissä, kokonaisuudessa 190 CD:tä à 45 min. Tässä on nyt lyhennelmä ja käännös CD 19:n lopusta ja koko CD 20:stä:

Käännös: Hermann Aistrich

CD 19: Voimmeko sanoa, että näemme Raamatun tietyt jakeet toteutuneena politiikassa? Ei. Mutta ajaton heijastuu aina ajassa. Aina toteutuu vapautus. Se on ajaton, mutta meidän pitää nähdä vapautus ajassa. Aina on Bileam läsnä, hän tahtoo kirota, mutta hänen täytyy siunata. Aina on kulku kaislameren läpi, aina on Jesaja jne. Tämä kaikki on tässä ja nyt, eikä ole ollut vain joskus harmaassa menneisyydessä.

Mitä on tapahtunut: Teologia rakensi (kauan sitten, epätietoisuuden aikana) ristiriidan kristillisyyden ja juutalaisuuden välille.

Krist. teologit väittävät, että juutalaiset elävät lain pakon alaisuudessa, eivätkä he tiedä mitään vapautuksen ilosta! Tämä väite on erittäin suuri erehdys, kauhea virhe. Sen takia juutalaiset kärsivät paljon epäonnea, pogromeja, syrjintää; tämä tragedia jatkuu edelleen, erottaa edelleen molemmat puolet.

Juutalaiset sanovat: He, kristityt sanovat, että me olisimme lain orjia.

Miten voisimme saada aikaan juutalaisuuden ja kristillisyyden lähentämistä? Kysymällä ja myös kuuntelemalla toista kärsivällisesti: Miten te elätte? ja molemmat puolet kysyvät ja kuuntelevat toisiaan.

CD 20: On suuri erehdys, kun luulemme, etteivät juutalaiset tiedä mitään vapautuksesta, että heillä ei olisi mitään tekemistä sen kanssa, etteivät he odota vapautusta. On tietysti heidän kehityksessänsä ollut kaikenlaista pinnallista, niin kuin koko ihmiskunnassa, jossa käytettiin aina suurta tarmoa siihen, mitä nimitämme ’maailmaksi’. Valtionperustukset, suuret filosofiat, isot kirjat; suuret johtajat eivät johda laumaansa, vaan vain itseään. – Tästä kehittyi väsymystä ja pinnallisuutta.

Niin on laita kristillisyydessä, mutta samalla tavalla juutalaisuudessakin.
Siksi tuli väsymystä ja pinnallisuutta olennaisesta ajatteluun. Sekä
kristillisyydessä että juutalaisuudessa katsottiin tärkeimmäksi maallinen
menestys, omaisuus ja tulevaisuuden turvaaminen. Ei ole enää aikaa
olennaiseen. Harvoin enää voimme puhua tai keskustella jonkun kanssa syvällisesti. Mutta molemmilla puolilla on aina ollut myös ihmisiä, jotka käyttävät koko päivän ajan olennaiseen ja oman elämän tasoon vain sen verran aika, joka on välttämätöntä. Eli he menevät edelleen perusteellisesti asioiden ytimeen.

Weinreb sanoo: Tiedän, että kristillisyydessä, sekä katolilaisella että protestanttisella puolella on olemassa asioita, jotka ovat niin korkean inhimillisiä, suurenmoisia, yli kaiken – kun nämä olisivat tiedossa juutalaisessa puolessa – hekin sanoisivat, että tämä on suurenmoista!
Mutta sama on myös toisin päin, juutalaisuudessakin ovat olemassa niin
suurenmoisia inhimillisiä ja tärkeitä asioita, että kun ne olisivat tiedossa
kristillisyydessä, he sanoisivat, että tämä voisi olla kristillinen kirjoitus,
tämä kuuluu myös meille. Juuri niin!

Molemmilla puolilla on niitä, jotka sanovat ulkokullattuna
(teeskentelevästi), että tämä kelpaa, on ok, ja tuo ei kuulu tähän – he
arvostelevat aivan pinnallisesti syviä ja tärkeitä asioita – se on kauheaa! Ei voi, eikä saa päästää irti niin helposti niistä asioista.

On esimerkiksi tässä se käännös toora = laki, joka sisältää jotain, mistä Weinreb tiesi jo ennen kuin hän oli lukenut UT:ia, että se tulee 'pahuuden lähteestä'. Onhan se valhe! On tietysti juutalaisia yleisesti, jotka tuskin tietävät tästä mitään. He eivät tiedä uskon periaatteista mitään. Niiden ihmisten kanssa on turha keskustella. Sama on tietysti myös kristillisyydessä.

Nykyaikana Raamattua ei enää oteta vakavasti. Sana laki tässä ei ole totta.

Jeesus sanoo: (Matt. 5,17-20) 17 ”Älkää luulko, että minä olen tullut "lakia" (= väärä käännös, oikein Toora) tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan vaan täyttämään. 18 Totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista (toorasta) katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennen kuin kaikki on tapahtunut. 19 Joka siis jättää pois yhdenkin näistä pienimmistä "käskyistä"(= ohjeista) ja sillä tavoin opettaa ihmisiä, sitä kutsutaan pienimmäksi taivasten valtakunnassa. Mutta joka noudattaa ja opettaa näitä käskyjä (ohjeita), sitä kutsutaan suureksi taivasten
valtakunnassa. 20 Minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljon suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, te ette pääse taivasten valtakuntaan.”

”Laki ja profeetat” tarkoittaa tässä tooraa (Mooseksen 5 kirjaa), joka on selitys siihen, mitä tämä kaikki on ja muut VT:n kirjoitukset.

Kääntäjän lisäys: thorah 400-6-200-5 = oppi, opetus, opetta; moreh 40-6-200-5 = oppi, opetus; morah 40-6-200-5 = opettaja, opettajatar; moriah 40-6-200-10-5 = Jumala opettaa minua

Vain kun joku on jo aivan kuiva, elävänä kuollut, hän tuntee lakia; hänen tekemisensä on lain alaisuudessa. He katsovat jatkuvasti onko joku lainrikkoja. Jos rakastat yhteisöäsi, lähimäistäsi, siksi tulee tekstistä tieto siitä, mitä se oppi on. Tämä sanoo tietysti mikä on hyvää lähimmäisille. Mitä Jumala sanoo, mitä on hyvä tehdä toisten ihmisten hyväksi. Jumalan sana on ikuisesti voimassa. Ei Jumalakaan voi poistaa mitään sanastansa.

Joh. 1, 1-3: 1 Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. 2 Hän oli alussa Jumalan luona. 3 Kaikki on syntynyt hänen (= Sanan) kauttaan.

Jeesus ei ole tullut poistamaan ”lakia” (Tooraa), vaan täyttämään sen…

Sana vanhurskaus on huono käännös. Se tulee heprean sanasta zadik, kalastaja, joka vapauttaa ihmisen ajan pakosta. zitkut = ”oikeus” – roomalaisen lain mukaan. Vanha tieto sanoo, ettei ole olemassa todellista oikeudenmukaista tuomitsemista maallisessa tuomioistuimessa. – Vain Jumala voi tuomita!

Tässä vaadittu vanhurskaus (oikeudenmukaisuus) tarkoittaa, että he, jotka ovat vain oppineet missä jossain on kirjoitettu ovat kirjanoppineita eli ”Besserwisser”. Meidän pitäisi Raamatun avulla tulla niin vaatimattomiksi, että tunnemme vasta nyt, että tulemme ihmisiksi. Jos joku tietää ”kaiken”, hän vajoa ylpeyteen. Kuten fariseukset, jotka tekevät ”hyvää” julkisesti – sellaiset ihmiset eivät voi tuntea vapautusta.

Raamatun pitää olla ymmärretty ja eletty totuutensa ja merkityksensä mukaan. Raamatussa ei ole mitään turhaa, ei jotakaan. Kaikki mitä Raamatussa (VT ja UT) on sanottu, on sidoksissa kokonaisuuteen. Ei mitään voi poistaa.

Jumalan Sana on luomakunta ja sen voimme ymmärtää vain kokonaisuutena. Ja sen pitää tulla meidän kanssa yhdeksi. Omaksumme
sen täysin oman elämämme kautta. Vain sen jälkeen voimme sanoa, että nyt voimme hengittää jotain pelastuksen (vapautuksen) maailmasta. Raamatun pitää olla osa meistä.

Niin ei ole kirjanoppineilla (sekä juutalaisuudessa että kiristillisyydessä). Jopa jokainen meistä on joskus vaarassa olla kirjanoppinut tai fariseus. Jokaisena päivänä seisomme kultaisen vasikan edessä, tai vuorisaarnan edessä jne. Tai katsomme jotakuta vain syntymän perusteella. Sanotaan, että on juutalainen, jos omistaa Israelin passin. Tai ainakin aikaisemmin sanottiin, jos passi on espanjalainen, silloin henkilö on katolilainen. Passiin voisi olla kirjoitettu, että on kristillinen. Mutta mikä ihminen on todellisuudessa?

”Olemme kristittyjä” tarkoittaa, että meillä on ollut kohtaaminen Vapahtajan, Jeesuksen Kristuksen kanssa, ja tämä on muuttanut meitä niin voimakkaasti, että jokaisena minuuttina olemme uusia ihmisiä
ja elämme sen mukaan.

Ei yhtään asiaa ”autuaaksi julistamisesta” sovi yhteen nykyisen elämäntavan kanssa kristillisessä maailmassa. Kuten autot, lentokoneet, elektroniikka, vapaa-ajanteollisuus jne. On kyllä ihmisiä, jotka elävät oikein, mutta he ovat pieni vähemmistö; sekä juutalaisuudessa että
kristillisyydessä. Jos juutalainen ei elä Raamatun mukaisesti, hän on ns. ”hyljätty”, kareth.

Kun puhumme Toorasta, Toora on tie, jonka Jumala antaa ihmisille. Vaikka pakanallinen maailma yrittää aina tehdä sen naurunalaiseksi. Pakanallisuus: kaikki on suhteellista, on moninaisuus, ei ole Jumalaa, on jumalat. Ei ole mitään niin tärkeää, Raamatun tekstiäkin voidaan muunnella.

Jeesus sanoo: Kirjoituksista (eli Raamatusta) teidän täytyy pitää kiinni. Mutta ihminen tahtoo itse määrätä mistä hän pitää Raamatussa, tahtoo olla oma jumalansa.

’Käskyt’ ovat myös sellainen sana. Hepreaksi mizvoth = saat tehdä, ohjeet. Sana käskyt tulee myös pakanallisuudesta, sielläkin sellaisia on.

Mutta Raamattu ei tunne ’käskyt’. Esim. 10 Sanaa = dibroth, kreik. Dekalog (= 10 Sanaa). Mizva on sukua sanaan taivaanjoukot. Tässä maailmassa pitää kaiken olla niin kuin taivaassa. Jumalan ohjeiden (mizvoth) tekeminen ilman iloa on mahdotonta.

Joka päivä löydämme elämäämme syvemmän merkityksen. Ole varovainen mitä ajattelet, sanot ja teet! Olet vastuussa koko maailmasta. – Silloin kuljet tiesi iloisesti (= Halacha).

On todella tärkeää, että ymmärrämme, että tässä tekstissä (Matt. 5, 17 – 20) on sanoja, jotka ovat peräisin teologiasta, vaikkakin vanhasta ymmärtämättömyyden ajasta. (Kääntäjän kysymys: Miksi näitä virheellisiä käännöksiä esim. sanoista thorah ja dibroth ei ole vieläkään korjattu? Elämmekö nytkin ymmärtämättömyyden aikaa?)

Kun juuret ovat samat, hedelmienkin pitää olla samoja. Juutalais-kristilliset työyhteisöt ovat yleensä pahoja, vaikkakaan ei aina. He kyllä ovat ystävällisiä toisilleen, yksi kerää rahaa Israelille, toinen yrittää käännyttää toista.

Kirjassaan "Innenwelt des Wortes im Neuen Testament" (s. 171 ja 209), suomeksi "Sanan sisäinen maailma UT:ssa" Weinreb kirjoittaa: Jeesuksen
Kristuksen sanoma vastaa täydellisesti juutalaista messiasodotusta. UT:n
kertomukset kertovat tarkasti sen, mitä on odotettu Messiaan ihmeestä. Jeesus, Messias, Kristus on ratkaiseva koko Raamatulle. ...Kristus on päämäärä, toivo, varmuus jokaiselle elämälle, ja on luomakunnan perustus.

Ja lopussa (Hermann Aistrichin lisäys): Matt. 7,1-5: ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. 2 Millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan, ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan. 3 Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa hirttä omassa silmässäsi? 4 Tai kuinka voit sanoa veljellesi: ’Anna minun ottaa roska silmästäsi’, kun omassa silmässäsi on hirsi? 5 Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, niin sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.