LUUKAS 5. Luku: CD 24

Kaksi venettä, koska kaksinaisuuden maailma. Kreikkalaisessa tekstissä ei ole selvää mikä heprean sana on ollut alun perin. Laivasta tai veneestä on ainakin kaksi sanaa: anijah (1-50-10-5) ja sefinah. Molemmat nimet sanovat, mikä on vene tuonpuoleisessa. Tässä ja tuolla on sama sana.

anijah on naisellinen muoto sanasta ani, minä. Tai Herran nimi jah sidoksissa sanalle ani. Laiva, joka ajaa ajan (veden) yli niin kuin Nooan arkki. Vanhoissa heprealaisissa hieroglyfeissä seitsemän (7), zajin on veneen muoto ja airo: Z Niin maailma soutaa ajan meressä.

sefinah: sof, loppu, raja; suf, kaislikko. Jam suf (sof) = kaislameri tai loppumeri. Eli se laiva tai vene, joka lopussa on sinun edessäsi ottaakseen sinut mukaan jonnekin. (Egyptiläisten kuolemanlaiva ym.)

Jeesus puhuu vain vertauskuvilla: hepr. mashal = vertauskuva, mutta myös hallita. Hallitsija = moshel. Vertauskuva on niin kuin
hallitsija yhdessä maailmassa, sieltä se siirtyy toiseen, tähän maailmaan. Jeesus ei voi puhua suoraan. Hän sanoo ihmiskielellä vertauskuvan.

Jeesus valitsee Simonin (Pietarin) laivan. Nimi Simon tarkoitta Jaakobin toisen pojan Shimeonin mukaan lastenopettajaa, lapsesta ihmisessäkin. Simon on aina matkalla opettamaan lapsia. Simon on siis opettaja näille ihmisille, jotka voivat uskoa.

Raamatussa on usein näennäisesti ristiriitaisia asioita, mutta ”nämä ja nuo ovat elävän Jumalan sanat.”

Jeesus puhuu venestä monille ihmisille. Mistä tulee yhtäkkiä niin monta
ihmistä? Se on se suuri määrä tuonpuoleisessa, siellä on aina monta.

Luuk.5:1 Kun Jeesus seisoi Gennesaretinjärven
rannalla ja kansa tungeksi hänen ympärillään kuullakseen Jumalan sanaa.

Simon Pietari ja kaverit kalastavat nyt runsaasti kaloja molemmille laivoille. - ”Tästedes sinä saat saaliiksesi ihmisiä.” Tämä ei tarkoita,
että heidän pitäisi pitää älykkäitä puheita.

Ihmisen tuonpuoleisessa tulee monta ihmistä. Sinulle syntyy uusi tietoisuus.

Jeesus antaa merkin (painavat laivat) meren rannalla. Sieltäpäin me kalastamme kalat/sielut. Nämä ovat elämässämme merkittäviä tapahtumia. Ymmärrämme, että kala täällä on vertauskuva sielusta siellä. Kala - horisontaali; sielu - vertikaali katsottuna.

Simon Pietari heittäytyi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: ”Mene
pois minun luotani, Herra, sillä minä olen syntinen mies.” 9 Hämmästys
ja pelko heidän saamansa kalansaaliin tähden ...

Eli tässä ajan ja paikan maailmassa emme kestä sellaista vertikaalista kokemusta. (Niin kuin Siinailla Israel ei voinut kestää Jumalan sanaa - sanalla anochi, ”minä” ensimmäisellä merkillä, he juoksivat jo pakoon.)

Olemme syntisiä, koska olemme syöneet Hyvän ja Pahan Tiedon Puusta - mutta sen takia voimme myös uskoa, toivoa ja rakastaa.

Kalastus tässä tarkoittaa siis ihmisten pelastusta.

Gennesaretin järvi: voi merkitä ehkä gan, puutarha, jossa on apu, esra. kinereth; kinor = harppu, viulu. Harppu, jota ei ihminen soita vaan Jumala pohjoistuulella. Perimätiedon mukaan alun perin kaksi merta, pohjoisessa ja etelässä. Etelämeri tuhoutuu - Kuollut meri, pohjoinen meri pelastuu - Gennesaretin järvi.

Jeesus parantaa spitaalisen: spitaalinen, zora-ath, tässäkin zr kuten Nazareth. spitaali on ihmisellä, jolla sairaus on näkyvin ulkoisesti. Sairasolon näkyvyys. Sanotaan, kun hän parantaa jonkun tuonpuoleisessa, silloin hän parantaa täällä monta. – Ajattele, että sinä et voi tietää tätä, eikä sinun pidä tietääkään.

5:12 Kun Jeesus oli eräässä kaupungissa, siellä oli mies, joka oli yltä päältä spitaalissa. Nähdessään Jeesuksen mies heittäytyi kasvoilleen ja rukoili häntä sanoen:
”Herra, jos tahdot, sinä voit puhdistaa minut.” 13 Jeesus
ojensi kätensä, kosketti häntä ja sanoi: ”Minä tahdon. Puhdistu!” Ja
spitaali lähti hänestä heti. 14 Jeesus kielsi häntä kertomasta tästä kenellekään ja sanoi: ”Mene kuitenkin näyttämään itsesi papille ja anna uhri, niin kuin Mooses on säätänyt, todisteeksi heille puhdistumisestasi.”

Sanotaan että sairaus muodostuu silloin, kun annat toiselle pahan nimen, kun edes ajattelet sellaista. Älä koskaan sano moze shemra (= pahan nimen antaminen), koska arviointikykysi on aina hyvin rajoitettu. Spitaali ei ole rangaistus, ei ole syy - seuraus.

Pappi ratkaisee, onko zora-ath vai jotain muuta. Pappi on sinussa sisäisesti. Muuten pappi on vaikeasti löydettävissä. Meissä elämämme keskuksessa, siellä Jumala asuu. Siellä leviitit lauloivat elämämme ja kielemme melodian. Uhraus tapahtuu vain laulun yhteydessä. Niin pappi meissä tunnistaa meidän elämämme melodiassa onko spitaali vai jotain muuta.

Perimätiedossa sanotaan myös, että spitaaliin sairastuu, jos ei voi lentää
(= nousta maallisten asioiden yläpuolelle). Pappi määrää siis korbanina, uhrina kaksi lintua, kyyhkystä. Yksi tapetaan painamalla peukalolla linnun kaulaan, että veri tulee ulos. Se kuolee ajan virrassa, niin kuin kaikki muut. Elämä täällä tulee ja lähtee. Liha tulee ja lähtee, muuten ei voisi tulla uutta. Toinen kyyhkynen saa lentää pois.

Elämä, hepr. chajim; on duaali, tarkoittaa siis elämää täällä ja siellä. Miksi täällä pitää olla elämää? Vain täällä on usko, toivo ja rakkaus mahdollinen. Tee itsellesi maailma kevyeksi. Vertauskuvien merkitys tulee kokemisesta.

Arkki-isät keräävät isoja eläinlaumoja, joista kerrotaan tarkasti, jopa
luvut. Se on, mikä kertyy elämän aikana, kokemuksista eläessä täällä. Ovat siis animaalisia, fyysisiä kokemuksia.

Meillä on tie:

- moninaisuuteen, se on maailman tie; on primitiivinen ja kova. Kestää miljoonia vuosia, on merkityksetön. Vie yksinäisyyteen. Siksi tarvitaan sääntöjä, kuten liikennesäännöt, että voimme kestää tämän. Suhteet ovat vain, koska tarvitaan niitä. Nopeasti syntyy aggressioita. - Jumalaan, on vastasuuntainen. Esim. Nooan pojat: Ham menee maailmantien moninaisuuteen, kun hän katsoo isänsä alastomuutta tarkasti, biologisesti. Seem ja Jaafet taas menevät takaperin isän telttaan.

Profeettaa nimitetään perimätiedossa ”sokeaksi”, sillä hän ei näe maailmaa enää tarkasti, eli maailma ei ole enää hänelle niin tärkeä.

Halvaantunut mies: Ihminen menee maailman tietä ja halvaantuu sitten. Liikkuminen ei enää onnistu. Jeesuksen sanat: ”Mies, sinun syntisi ovat anteeksi annetut.”

Synnit ovat syyllisyyden tunteita. Synti ihmisessä: Minulta on otettu pois
samankaltaisuus Jumalaan. On synti, kun kuljemme tiellä pois Jumalasta.

Epätoivon hetkessä tulee keskustelu ”ystävien” kanssa ihmisessä sisäisesti, niin kun Jobilla (ja kolme ystävää). Job sanoo: en ole ollut paha! Kohtalomme ei ole järkiperäinen. - Lopussa Jumala tulee.

Ystävät kantavat sängyssä olevan halvaantuneen, he eivät pääse oven kautta, sillä siellä tien sulkee monta fariseusta ja kirjanoppinutta, joilla on monta kysymystä.

5:18 Silloin muutamat miehet kantoivat vuoteella miestä, joka oli halvaantunut. He yrittivät tuoda hänet sisälle taloon ja asettaa Jeesuksen eteen. 19 Mutta kun he eivät keksineet, millä tavoin toisivat hänet sisälle väkijoukon läpi, siksi he nousivat katolle (gag) ja laskivat hänet vuoteineen tiilikaton läpi joukon keskelle Jeesuksen eteen.
Raamatun -92 versiossa: …he kiipesivät katolle, irrottivat tiiliä ja laskivat sairaan…

Katto, gag, erottaa taivaan ja maan, tästä olemme puhuneet Sukkoth-juhlan yhteydessä. Tiilet ovat maan materiaali, kuten Baabelin tornin rakentamisessa; silloin yritettiin päästä taivaaseen maallisen materiaalin avulla. Kun poistetaan tämän maan materiaali (tiilet), silloin taivaan ja maan välinen erotus on pois. Niin he pääsevät toiseen ulottuvuuteen, jossa Jeesus sanoo:

”Mies, sinun syntisi ovat anteeksi annetut.” Kirjanoppineet ja fariseukset rupesivat ajattelemaan ja sanomaan: ”Kuka tämä mies on? Hänhän pilkkaa Jumalaa. Kuka muu voi antaa syntejä anteeksi kuin Jumala yksin?”

Fariseukset ja kirjanoppineet – tarkoittaa myös kirjoja, teorioita, katsomuksia, tulkintoja.

Juutalaisuudessa oli aina, myös 2000 vuotta sitten tieto ja usko, että kun ihminen kääntyy (teshuvah), hänen syntinsä ovat anteeksi annetut.

Tässä fariseukset ja kirjanoppineet, jotka kysyvät, on väki ihmisessä sisäisesti, jolla aina on kysymyksiä, tämä väki aina tahtoo menestystä. Tahtoo vastauksia, jotka ovat oikeita; tahtoo tietää, onko merkitystä, kannattaako. Fariseukset eivät ymmärrä Jesuksen vastauksia. Jeesuksen puhe on ”toista kieltä”, perusraamatullista.

Minä tahdon tietää, mistä tulen ihmisenä (minänä), mutta ei biologisesti, niin kuin Haam katsoo (1. Moos. 9:22).

Tuskin tunnemme itseämme, aviokaveria vielä vähemmän.

Sänky, mittah, sen kanssa äännesukulainen on sana midah, tark. mitta, mittapuu, ominaisuus. Halvaantunut on sidottuna maallisen tien mittoihin. Mutta lopussa hän kantaa itse mittapuut (sängyn), hän voi sitten taas kulkea, kävellä. (Niin kuin Joh. 5. luvussa ”Tunnusteko Betesdan altaalla”).

Kääntymisessä, teshuvassa, loppuu määrän laki, niin kuin Paavalikin sanoo. Nyt alkaa vapaus; Sana puhuu minulle – omana kokemuksena. Ei historiallisesti. Silloin ajalla ei enää ole merkitystä. Tulee
aivan uusia kokemuksia. Kääntymisessä on uusi maailma. (Muistuttaa suomalaisten käsitettä ”uudestisyntyminen”). Elämme tässä
vain tietoisuudessa.

Kääntyminen tarkoittaa myös pääsemistä liikkumisesta lepoon. Lepo, sapatti – ensiksi on kuusi päivää liikettä. Levossa on ihmisellä tunne, että hän ei ole enää sidoksissa aikaan ja paikkaan. Luvattu maa on koko maailmankaikkeus. 400 x 400, kaikki: aika ja ikuisuus.

Levossa ihminen ei ole sen mitan alaisuudessa, joka hänet halvaannutti sänkyyn; vaan hänellä on yhteys koko Sanaan.

Jeesus ei tarvitse historiallista todistusta, uskominen riittää. Abrahamia, Moosesta, jopa kuninkaita emme voi todistaa historiallisesti. Vasta Nebukadnessarin, temppelin tuhon jälkeen tunnetaan Raamattua maailmassa.

Mies sängyssä – kääntyminen takaisin, katsominen taakse on tärkeä (katumus, teshuvah).

Uni lähettää meille ilmoituksia ei-tajunnasta. Voin nähdä Raamatun vain kääntymisessä, eikä eteenpäin menossa. Lopunajan laskennat yms. on hölynpölyä.

Tie eteenpäin on lukumäärällinen, horisontaali. Tie taaksepäin on laadullinen, vertikaali. Näitä emme voi verrata.

Abbot traktaatissa on vertailu. Vaa’an yhdessä kupissa on Mooses, toisessa koko Israel (600000 + vaimot ja lapset). Mooses on painavampi. Tässä verrataan laatua määrän kanssa.

Juutalaisen tavan mukaan sanotaan kuolleesta ”hän on kerätty isille”; uskotaan että edesmenneet sukulaiset ovat aina läsnä ja meidän kanssa, vaikka emme näe heitä.

Jeesus sanoo: ”Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä sinä olet
minun kanssani paratiisissa.” Missä on paratiisi?

2.Kun. 2:10 Elia vastasi: ”Vaikeitapa pyydät! Mutta jos näet, kuinka minut otetaan pois luotasi, niin se täytetään, mutta jollet näe, sitä ei täytetä.” 11 Kun he näin kulkivat ja puhelivat, ilmestyivät äkkiä tuliset vaunut ja tuliset hevoset, jotka erottivat heidät toisistaan, ja Elia nousi tuulispäässä taivaaseen.

Saiko Elia palovammoja, kuinka kauan hän matkusti taivaaseen?

Nämä ilmoitukset ovat tuonpuoleisesta, eikä aika- ja paikkamaailmasta.

Elisa näki Elian pois ottamisen, hänkin oli tuonpuoleisessa.

Tuonpuoleisen innoittama kirjoitus on katsottava, luettava tuonpuoleisesta päin.

Juutalainen perimätieto on täällä, lukumäärien tasossa aivan epäuskottava.

Jatkamme taas tarinasta ”halvaantunut mies vuoteella”. Kun hän teki käännöksen, teshuvahn, silloin oli kaikki taas hyvin. Tätä kuvaa tässä Raamatun teksti näin:

Luuk. 5:20 Nähdessään heidän uskonsa Jeesus sanoi: ”Mies, sinun syntisi ovat anteeksi annetut.”

Perimätieto sanoo: Missä takaisin kääntynyt seisoo, siellä ei voi seisoa
edes ylipappi. UT:ssakin: Luuk. 15:7 Minä sanon teille: samoin on taivaassa suurempi ilo yhdestä syntisestä, joka kääntyy, kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.”

Todellinen kääntyminen poistaa kaikki syyllisyyden tunteet. Tulee uusi näkökulma: Olin kyllä kamala – mutta nyt vaikka olen samanlainen, olen kuitenkin erilainen, uusi.

Jokaisessa kääntymisessä on Jeesus läsnä.

Tullimies Leevi. Jae 27. Mitä ovat tullimiehet? He ovat jossain rajalla.
Hepr. sana levi tarkoittaa seuraajaa, avustajaa. Tullimiehet ovat
jokaisella sillalla, kaupungissa, maan rajalla. Heille sinun pitää maksaa,
uhrata jotain, muuten et pääse rajan yli.

Ottakaa tämä kuva unena. Tietysti silloin olivat tullimiehet olemassa. Mutta, että evankeliumissa on aina uudestaan puhe tullimiehistä, semerkitsee meille jotain.

Niin kuin tullimiehet seisovat rajalla, niin mekin seisomme rajalla uuteen
elämänvaiheeseen
, niin kuin uuteen kaupunkiin. Rajalla meidän täytyy suorittaa jotain, muuten emme pääse sen yli.

On tullimiehiä, jotka ottavat vain sen minkä valtio määrää; on myös tullimiehiä, jotka ottavat paljon enemmän. Tullimiehet, rehellisetkin, nähdään aina yhteydessä syntisiin.

Uskomme, että uuteen elämänvaiheeseen pääsemistä varten meidän täytyy harjoitella. Tämä väsyttää.

Armo: se tulee, kohtaa meidät, joskus yhtäkkiä.

Olisi ihanaa olla niin kuin lapsi, joka vielä oppii aivan itsestään.

Vanhat kertomukset, myytit sanovat: sinä itse olet se tullimies. Tullimies ei ole joku sinun ulkopuolella. Mutta kyllä, me mielellään siirrämme ikäviä asioita kauaksi pois meistä.

Syntisiä ovat ne, jotka sanovat, että meidän pitää suorittaa (ahkerasti) saavuttaaksemme jotain. Syntisellä on masokistinen tunne, että häntä pitäisi rangaista, lyödä.

Tullimies, joka ottaa enemmän on se ihminen, joka vaatii saavuttamaan jotain ja siksi hän aina opiskelee enemmän.

Leevi kutsuu pitoihin kotiinsa. Ateria, pidot ovat hepreaksi mishtech; tarkoittaa myös tulla yhteen, kohtaloa. Tulevatkin kaikki tullimiehet.

Jeesuksen kohtaaminen: on ihmisessä tuonpuoleisessa, on jotain vapauttavaa. – Ihmettelen, että minussa on aivan uusia ideoita, ne vain ”tulevat” ei-tietoisuudestani, mikä on tuonpuoleisessa.

Silloin ei ole enää tullimaksua!

Eikö ihmisen pitäisi päästä yhdestä maailmasta toiseen ilman tullimaksua, ilman uhraamista?

Mitä ihmisen ei-tietoisuus on? Uniamme emme voi suunnitella. Ei-tietoisuuttamme emme voi rakentaa. Niin kuin tietoisuutemme on sidottuna aikaan ja paikkaan, syyhyn ja seuraukseen, ja vaatii suorittamista – niin ei tietoisuutemme on aivan irralleen ajasta ja
paikasta. Uneksimme yhdessä sekunnissa hyvin paljon. Unessa olemme vapaita liikkumaan ajassa ja paikassa. Joku rakkaus, joku idea tulee minulle, se on valtava. Ne onnenhetket ovat ihmisen ei-tietoisuuden rakennusaineet.

Siksi kun sanotaan missä Jerusalemissa oli kuningas Salomonin asunto, missä kadulla? Maallisesti ei ole tilaa siihen. (Salomonin palatsi
oli yli kaksi kertaa suurempi kuin temppeli, eikä mahtuisi muurien ympyröimään Jerusalemiin). Kuningas Salomo, joka rakensi temppelin – temppeli ei arkitektonisesti jossain maassa, vain että Jumala asuu ihmisessä.

Temppeli: pyhimmässä mittasuhteet liittoarkin ja huoneen koon välillä ovat maallisesti mahdottomat. Jumala on täällä näkymätön, on vetäytynyt pois, hepr. zimzum. Onkin juuri niin, että voimme rakastaa ja uskoa, vaikka emme näe häntä.

Kun minulle tulee ikuisen elämän tunne, silloin on pelastus tullut. Silloin minulla ei ole enää pelkoa. Kuulun myös toiseen maailmaan.

Kohtaaminen Jeesuksen kanssa: on ihmisessä sisäisesti; muuten se ei ole totta. ”Olen sidoksissa ikuiseen olemiseen.” Oleminen, hepr. hove; tästä Jumalan nimi jhvh, sanotaan adonaj tai hashem; käännetään Herraksi. Kun tämänpuoleinen on sidoksissa tuonpuoleiseen, silloin voimme sanoa, olemme sidottuna olemiseen. Silloin tämänpuoleinen painaa vähemmän. Tullimies vaatii vähemmän. Kun Jeesus ja tullimies kohtaavat, silloin tullimaksu loppuu kokonaan.

Ihmiset elävät jatkuvasti pelossa. Terveyskirjallisuus on ollut suurin kirjallisuuden osa jo kauan, lääketeollisuus on kauan jo rahallisesti ykkönen maailmassa. Ihmiset mittaavat jatkuvasti omaa terveyttä monilla tavoilla. Se tekee ihmiset aggressiiviseksi.

Ei-tietoisuudesta tulee minulle käyttäytymiseni tietoisuudessa. Tuonpuoleinen olisi merkityksetön, jos tämä puoli ei olisi siihen sisällytetty. Elämä, chajim, on vasta kokonainen molemmilla puolilla.

Unessa voisi olla elämä ilman tullimaksua; mutta täällä nyt elämä ilman tullimaksua on mahdoton. Uni tuolta päin muuttuu todeksi.

Tullimiehet Jeesuksen kanssa pidoissa. Syntisetkin ovat läsnä. Syntisiä ahdistaa ajan virta. Terveellä (saksaksi Gesunde – Gesonnte) on valo. Jokainen ihminen on sekä terve että sairas.

Sairas tarvitsee tämän pöydän, onnen salaman. Ihanaa! Minussa on musiikkia, voin tanssia. Tuonpuoleinen ihminen ei tarvitse tätä ateriaa,
tätä kohtaamista. Kohtaaminen on ristiriitainen, taistelu itseni kanssa.
Silloin tunnen vastuun koko maailmasta.

Kysymys paastoamisesta. 33 He sanoivat Jeesukselle:”Johanneksen opetuslapset paastoavat usein ja pitävät rukouksia, samoin fariseusten opetuslapset, mutta sinun opetuslapsesi syövät ja juovat.” 34 Jeesus vastasi: ”Ette kai voi vaatia häävieraita paastoamaan, kun sulhanen on heidän kanssaan? 35 Mutta päivät tulevat, jolloin sulhanen otetaan heiltä pois, ja silloin, niinä päivinä, he paastoavat.” 36 Hän kertoi heille myös vertauksen: ”Ei kukaan leikkaa uudesta viitasta paikkaa ja pane sitä vanhaan viittaan. Silloinhan hän pilaa myös uuden, eikä uudesta viitasta leikattu paikka sovi vanhaan. 37 Eikä kukaan laske uutta viiniä vanhoihin nahkaleileihin. Silloinhan uusi viini rikkoo leilit, viini valuu maahan ja leilit menevät pilalle. 38 Ei, uusi viini on laskettava uusiin leileihin. 39 Eikä kukaan, joka juo vanhaa viiniä, halua uutta, sillä hän sanoo: ’Vanha on hyvää.’”

Nykyaikana paastoamisen syy on yleensä jonkunlainen dieetti, terveys. Tietysti dieetillä on jonkun verran tekemistä raamatullisen paaston kanssa.

Mitä on paasto ihmisessä, kun meille annetaan Raamatussa paasto unikuvana? Paasto tarkoittaa aina vetäytymistä pois maailman jokapäiväisistä asioista. Kuten myös tämän maailman opiskelusta, liiketoiminnasta. ”En tahdo enää olla missään tekemisissä tämän maailman kanssa. Tarvitsen nyt etäisyyttä maailmaan.”

Mutta ei pidä olla tietoinen paastosta, niin kuin fariseuksilla – ”minä
suuri ihminen, nyt paastoan, nyt tulee valaistus, tai jotain muu suurta!”

Paasto voi olla esim. maanantaina ja torstaina, eli toisena ja viidentenä
päivänä joka viikko. Elämässä pitää olla vaihtelua. Jatkuva paasto ei ole hyvä, on epäterveellinen.

Elämässä voi olla jatkuvasti se tunne, että en voi olla täällä, vetäydyn
siksi pois, koska en ymmärrä maailmaa. Sitten taas on hetkiä, jolloin pidän tästä maailmasta, olen tyytyväinen.

Paasto kuvana unessa: Kaikki uniselitykset sanovat samaa: Paasto on vetäytymistä realiteetista, todellisuudesta. Et siedä enää maailmaa. Paastoaminen on suhde toiseen maailmaan, eikä tähän maailmaan täällä.

Fariseukset: Juutalaisuudessa ei ole koskaan ollut sellaisia
fariseuksia, kuin tässä UT:ssa kerrotaan. Englantilainen pappi Herfort
kirjoitti tästä noin 1900-luvun alussa hyvän kirjan ”Fariseuksellinen
juutalaisuus”. Hän ja muutkin lähteet kertovat, että fariseukset sanovat periaatteessa samaa, mitä evankeliumitkin sanovat. Esim. fariseuksellisessa juutalaisuudessa ollaan velvollisia parantamaan sairaita sapattina, jos vain pystytään.

Missä elämässämme elää fariseus?

Fariseus, sanasta parush, erottaa. On suuri yhteisö. Siellä
on ihmisiä, jotka eivät ole tyytyväisiä tämän yhteisön toimintaan, tapoihin. He liittyvät yhteen, tekevät oman ryhmän tässä yhteisössä.

Saddukeukset olivat hallitsevia; romanttinen kansallinen ja
materialistinen puolue (kuten veri ja maa). Heistä fariseukset erosivat. Sanotaan, että Jeesuskin oli fariseus. Mutta tästä erosta fariseukset tulivat herkästi ylpeäksi. He tahtoivat todistaa itselleen, että he ovat oikeassa. Tapahtui jähmettyminen (tulla henkisesti jäykäksi) ylpeydestä.

Jeesus sanoo: Te olette jähmettyneet, katsotte vain syntisiä päin. Tahdotte vain paastota. Vain ulkopuolen pitää olla puhdas, ei saa olla tahroja.

On psykologisesti ymmärrettävää, että ihmisessä on jotain, mikä jähmettyy. Se on farisealaisuuden ydin.

Joka tässä on nimitetty fariseukseksi, sanoo, että laki, määräys on
tärkeämpi kuin ihminen itse.

Sapatin määräykset: tee ja noudata niitä, mutta elämän hyväksi; eikä niihin jämähtäneenä.

Luonnontiede voi tulla farisealaiseksi.

Elämässä pitää olla suhteita ylös ja alas, tänne ja tuonne, kun kaipaamme
uskollisuutta suhteessa; jossa toinen voi olla vapaa ja voi kulkea eteenpäin omalla tiellä. Pysyn uskollisena, vaikka hän muuttuu. Esim. avioliitto: uskollinen vanhenemisesta, muuttumisesta huolimatta. Uskollisuus on siis antaa toisen elää.

Farisealaisuus on siis jähmettymistä, he tahtovat todistaa, että he ovat
oikeassa.

Ajatelkaa luomista, jossa Jumala erottaa maailman itsestään (zimzum),
että maailma voi olla vapaa. Fariseus tahtoo määräyksiä paastoa varten.

Jeesuksen vastaus: Sulhanen elämässä, mikä tämä on? Onko meillä
suhde Jeesuksen sanoihin?

Sulhanen on miespuolinen, sachar; (sama kirjoitettu sana) sachor tark.
muistamista, se on sisäinen eli näkymätön. Ulkopuolinen, meidän esiintymisemme täällä on naispuolinen.

Miespuolinen, sisäinen hallitsee minussa. Kun Paavali sanoo: Naisen pitää olla hiljaa, hän tarkoittaa, että ulkopuolinen ei pidä puhua.

Sulhanen on miespuolinen, morsian, tämä maailma on naispuolinen.

Kun sulhanen on, on ilo läsnä. Tietoisuudessani tunnen suurta iloa
ei-tietoisuudestani. Silloin on minulle maailman kohtaaminen mieluisaa. Luen sanomalehdet, katson TV:tä, osallistun yhteiskunnan asioihin.

Hasidismissa, mistä Martin Buberkin kirjoitti, on ilo hyvin tärkeä. Sanoilla
voitelu hepr. mashach ja ilo hepr. simcha on samat kirjaimet ja tietysti sama lukuarvokin.

Mielisairaita autetaan työterapialla tai ryhmäterapialla. Eristäminen ei
auta.

Kristittyjen pitää olla iloisia, eikä katsoa synkeästi.

Kun Jeesus on tullimiesten kanssa pidoissa, silloin on pelkkää iloa.

Vertauskuva: Jeesus puhuu vertauskuvilla. Mitä nämä vertauskuvat merkitsevät meille? Tästä voisimme puhua paljon, vaikka yliopistossa koko psykologian lukukauden ajan.

Uusi viini käy (niin kuin hapantaikina), rikkoo siksi vanhat jäykät
nahkaleilit. Viini ”kasvaa” vielä. Vanha viini oli vaihe elämässämme. Nyt elämme uudella tavalla, eikä enää vanhalla. Vanha menee rikki, kun uusi tulee sisään. Tämä tarkoittaa: Ihminen, joka aina kasvaa, joka ei voi pysähtyä, vaikka se vanha on hyvä. Uusi ihminen on niin kuin uusi viini.

Mikä on viini ihmisessä? Kanaan häät, kiddush, viini ehtoollisella. Miksi
viiniä jokaisella aterialla?

Leipä: hapatettu ja happamaton (litteä).

Viini antaa aina kaksi vaihtoehtoa: pyhittäminen tai humala ja riippuvuus. Riippuvuuksia on monenlaisia: opiskelu, ammatti, urheilu, uskonto, psykologia, teologia ym. Emme tiedä, milloin se johtaa meissä humalaan, riippuvuuteen. On aivan henkilökohtaista, paljon tai vähän.

Leipä on kasvillisuuden ensimmäinen laji (5. Moos. 8:8). Niin kuin unikuvassa: vehnä kasvaa, tulee elonkorjaaja, puiminen jne. – leipään.

Jumala, tuonpuoleinen on päättänyt, minussa on jotain.

5. Moos. 30:11 Tämä käsky, jonka minä tänä päivänä sinulle annan, ei ole sinulle liian vaikea täyttää eikä liian kaukana. 12 Se ei ole taivaassa, niin
että sinun tarvitsisi sanoa: ’Kuka nousee meidän puolestamme taivaaseen
noutamaan sen ja julistaa sen meille, että voisimme noudattaa sitä?’ 13 Se ei ole myöskään meren takana, niin että sinun tarvitsisi sanoa: ’Kuka menee meidän puolestamme meren taa noutamaan sen ja julistaa sen meille, että voisimme noudattaa sitä?’ 14 Sana on aivan lähellä
sinua, sinun suussasi ja sydämessäsi, niin että voit sen täyttää.”

Jumala kylvää siemenen maahan, se itää, kasvaa, vihreä ilmestyy. Unikuvassa tämä on se vehnä. Se on ihmisessä vapauttavan ilmestyminen. Yhtäkkiä ilmestyy elämässä jotain uutta. Ihmettelen, että elämästäni on tullut esiin niin paljon uutta. Lopputulos on leipä. Messias – Betlehem, beth lechem, leivän talo. Siksi on leipää aina aterialla, varsinkin kohtaamisen pöydällä.

Kylväminen maahan, asettaa ihmisen piilossa olevaan.

Kun joku kuuntelee minua ja sitten kertoo sen mikä olen sanonut heti,
silloin on tämä siemeneni jäänyt pintaan. Mutta jos tämän ihmisen
käyttäytyminen muuttuu sanani takia, silloin se itää ulos elämästä.

Aadam, adam, ani dome = olen samanlainen.

Ihmisessä on yksinäisyyden tunne; tässä yksinäisyydessä kohtaamme tämän leivän.

Viinin kysymys: viiniköynnös (viini) on kolmas ”hedelmä” (5. Moos. 8:8).
Kolmas Raamatussa näyttää aina kaksinaisuuden. Viini näyttää vaihtoehdon.

(CD 29): Vertauskuva hepr. mashal = hallitseminen. Vertauksen kuva hallitsee sitä, mikä tässä voi tulla meille näkyviin vertauksesta. Vertauskuva on tuonpuoleisessa.

Hyvin paljon, tai jopa kaikki, on Raamatussa vertauskuvan muodossa, se on meissä tuonpuoleinen. Millaisella kuviolla tämänpuoleinen tapahtuu, riippuu ei-tajunnasta, se hallitsee. Uusi ihminen ei sovi vanhoihin
käyttäytymiskaavoihin. Uusi ei kulje vanhoissa vaatteissa.

Esim. viktoriaanisen aikakauden arvokas käyttäytyminen ei sovi enää
nykyaikaan, olisi naurettavaa. Vanhat leilit ovat repeytyneet uuden viinin
takia. Tällaisia repeämiä ovat esim. maailmansodat.

Että nuoret, mies ja nainen, asuvat yhdessä ennen avioliittoa oli
aikaisemmin lähes mahdotonta, kutsutiin jopa poliisi. Nyt se on hyvin tavanomaista. Mutta kun annetaan tämä vanhaan leiliin, silloin tapahtuu repeäminen, vaikka perheessä, perheriitana. Vanhemmat ihmiset eivät enää ymmärrä nuoria.

On uusi ihmiskunta. Esim. ihminen toisen maailmansodan jälkeen on erilainen kuin ennen. Uusi ihminen etsii uusia elämänmuotoja. Ihmisessä on tapahtunut jotain, joka vaikuttaa koko yhteiskuntaan.

Uusi viini on uusi ihminen, on Uusi Liitto eli Uusi Testamentti. Vanha ei
pysty enää kantamaan uutta. Mutta vanha viini uusissa leileissä ei haittaa. Evankeliumien kautta muodostuu uusi maailma. Uusi ihminen tulee Jeesuksesta ikuisuudessa, eikä ajassa.

Niin kuin VT:ssa Joosuakin (Jehoshua = Jeesus) tuo uuden kuvion: autiomaanvaelluksesta, tiestä – pysyvään asumismuotoon uudessa maassa. Ei enää mannaa, ravinto on riippuvainen nyt taivaasta (sateesta). Ihmisellä on nyt oma vastuu. On siis uusi ihminen uudessa ympäristössä.

Autiomaanvaelluksessa pyhäkkö oli pystyssä vain lepopaikoissa. (Luvatussa maassa sitten pyhäkkö oli pystyssä jatkuvasti, Siilossa
kauemmin kuin Jerusalemissa).

Kertauksesta muodostuu sääntö, laki. Mutta sen jälkeen tulee vapauden
maailma. Paavali: Room. 7:6 Mutta nyt olemme päässeet irti laista ja kuolleet sille, mikä piti meitä vallassaan, niin että palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.

Gal. 2:19 sillä lain kautta minä olen kuollut laille elääkseni Jumalalle.

Kaksinaisuus, vaihtoehto viinissä: Tahdonko Kristuksen vai Antikristuksen.
Uusi ihminen on viinin kuvassa, vaihtoehdossa. Uudessa Liitossa on uusi ihminen – silloin on vaadittava uusia leilejä. Tai, jos emme löydä uutta leiliä, tulee katastrofi. On käyminen ihmisessä – neuroosit ym.

Vanha viini on mietoa, ei enää käy.

Esirippu halkeaa, maa tärisee, vanha on ohi.

Roomalainen valtakunta sortuu – kansojen vaellus. Uusi ihminen on aivan erilainen.

Ristiinnaulitsemisen jälkeen ihminen elää tietoisesti, hän ei enää tiedä
ei-tietoisesta. Mutta niin hän voi uskoa, toivoa ja rakastaa.

Unessa, niin kuin varas yöllä, tulee uudelle ihmiselle, murtautuu läpi
tieto ei-tiedosta. Nyt on aivan erilainen maailmankuva, se on muuttunut
vahvasti. Niin kuin esim. myös tekniikka kehittyy eksponenttisella (jatkuvasti nousevalla) käyrällä.

Kun olen uusi, silloin minulla on myös uusi käyttäytyminen ”vaatteiden”
suhteen. Olenko kykenevä elämään tätä vertauskuvaa niin, että tuonpuoleinen hallitsee, vai ei?