se Tuonpuoleisen ja tämänpuoleisen vastaavuus, vertaus

Yksi kurssilainen, joka omistaa kirjani ”Kristillisyyden ja juutalaisuuden yhteiset juuret” kysyi miksi Jumala tekee toisessa luomiskertomuksessa uudestaan ihmisen, vaikka hän on luonnut sen jo ensimmäisessä.

Kirjassani kirjoitin sivulla 54, kun aloitin käsitellä seitsemättä päivää ja toista luomiskertomusta: Mitään ei voi ilmestyä tässä maailmassa ilman vettä. Kaikki oli jo muualla olemassa, mutta se ei voinut ilmestyä tässä maailmassa.

– Mitä tämä tarkoittaa? Missä muualla? Tietysti tuonpuoleisessa, ensimmäisessä luomiskertomuksessa.

Kaikki, mikä esiintyy maailmassamme on ensiksi olemassa henkimaailmassa.

Raamatussa kirjoitetussa tekstissä, on vertauskuvilla looginen merkitys; sen voimme kertoa ihan kuin jonkinlaisena unena. Se olisi voinut tapahtua niin (vaikka epätodennäköisesti).

Mutta kun yritämme nähdä tästä Raamatun tekstistä, vertauskuvasta sen piilossa olevan – piilossa oleva tarkoittaa: niin kuin jonkun kukan/puun juurta. Kasvi ei voi ilmestyä täällä, jos sillä ei ole juurta. Tämä tarkoittaa: Mitään ei ilmesty täällä, jos ei ole olemassa jotain piilossa olevaa, jotain perustuksellista.

Ajattelemme, että kaikki on selvää. Olemme tehneet analyysin, se selittää kuka olemme, kuinka olemme, ketkä ovat vanhempamme, ja siksi uskomme että kaikki on selvää. Mutta se ei ole lainkaan selvää. Me kaikki tiedämme hyvin, että ”minämme” sisältää paljon enemmän kuin me itse aavistamme olevamme. Siksi sanotaan vanhassa tiedossa: Ihminen on paljon monimutkaisempi. Elämä on jotain muuta kuin anatominen-motorinen olento. Ihminen, kaikkine toimintoineen kanssa, on niin monimutkainen, koska piilossa olevasta juuresta ruumis esiintyy täällä.

Ensiksi on juuri, sitten vasta kasvi. Tuonpuoleinen, piilossa oleva on ensiksi. Ihminen kehittyy, kasvaa myös, niin kuin juurikin kasvaa. Piilossa oleva kasvaa ensiksi.

Tuonpuoleinen ilmaisee itsensä vain hennosti tämänpuoleisessa. Emme voi nähdä juurta, mutta niin kuin kasvi saa vettä ja ravinteita juurien kautta, niin ihmisenkin elämää johdatetaan, siihen vaikutetaan piilossa olevasta, tuonpuoleisesta, ei-tajunnasta.

Vertauskuva hepr. mashal tark. myös hallita; hallitsija = moshel. Vertauskuva on niin kuin hallitsija yhdessä maailmassa, sieltä se siirtyy toiseen, tähän maailmaan.

Jeesus ei voi puhua suoraan. Hän puhuu siksi ihmisten kielellä vertauksia käyttäen.

Vertauksen kuva hallitsee sitä mikä tässä voi tulla meille näkyviin (mieleen) vertauksesta. Vertauskuva tuonpuoleisessa.

Hyvin paljon, tai jopa kaikki, on Raamatussa vertauskuvan muodossa, se on meissä se tuonpuoleinen. Millä tavoin tämänpuoleinen tapahtuu, riippuu ei-tajunnasta, se hallitsee.