LUUKAS 6. LUKU

Näissä kuvissa on kyseessä pyhä kirjoitus, eikä todellinen historiakirjoitus, joka on totta niin kuin lehtimiehen kirjoitus silminnäkijän kertomusten mukaan. Tässä on kertomus, niin kuin se on nähty taivaasta päin, Pyhän Hengen innoittama vertauskuva. Älä ota sitä ulkoisena totuutena. Vertauskuva hallitsee ulkoista totuutta.

Pyhä, niin kuin myös myytit jäävät. Kuten jättiläiset, Prometheus
sidottuna kallioon – tämä kaikki on maailmanhistoriallisesti epäuskottavaa. Mutta myyttinä se on ihmisessä pysyvästi.

Kuten Oidipuksen tarina psykologiassa: Poika tappaa isänsä ja
menee naimisiin äidin kanssa – Oidipus tulee sokeaksi. Se on kaava tuonpuoleisesta: Ihminen tahtoo päästä eroon isästä (Jumalasta) ja ottaa äitinsä (mater, materia), tämä maailma – tulee tästä sokeaksi olennaiseen.

Kreikan silloista historiaa tuskin tunnemme, mutta myytit kyllä.

Profeetta sanoo tarkasti Jumalan sanan. Jos hän ajattelisi siihen
jotain lisää, olisi sana vääristynyt. Mooseksella Jumalan sana on aivan tarkka – on jopa muutama kirjain nurinpäin, tai pienemmäksi tai suuremmaksi kirjoitettu. Tätä ei korjata, jokaisella kirjaimella sellaisenaan on tärkeä oma merkityksensä.

Ihmisiä on monenlaisia, pieniä kuten lilliputteja, kyttyräselkäisiä
jne. Juutalaisuudessa sanotaan ”ylistetty on hän, joka muuttaa olennot
erilaiseksi”. Kaikilla on oma merkityksensä.

Myös taiteilija (runoilija, muusikko, taidemaalari) tuntee, että luomansa
on juuri niin kuin se hänelle tulee, eikä tästä voi muuttaa yhtä mitään.

Raamattu on kirjoitettu niin kuin runo tai laulu. Raamattu siksi
lauletaan, myös jopa genealogiset taulut.

Tässä on nyt vertauskuva sapatista: 6. päivän lopussa Jumala sanoo tov meod, erittäin hyvä. 7. päivänä luomakunta on täydellinen ja valmis. Jumala siunaa tämän päivän; se tarkoittaa, että tämä päivä on täällä ja siellä. Jumala myös pyhittää tämän päivän; eli sen paikka on tuonpuoleisessa ja sieltäpäin myös tässä, tämän puoleisessa. Seitsemännen päivän Raamatuntekstin viimeisenä sanana on omituinen sana, joka on vaikeasti käännettävä. 1.Moos. 2:2 Seitsemäntenä päivänä Jumala sai valmiiksi tekemänsä työn, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään, jota oli tehnyt. ”jota oli tehnyt”, hepr. la assoth; sen voidaan kääntää myös ”että tullaan tekemään” tai ”tekemistä varten”. Mitä tämä tarkoittaa? Hän, joka tämän kirjoitti (Mooses), ei ole tuntenut kertomuksen yhteyksiä. Kaikki mitä nyt tehdään, on ymmärrettävä niin, että sen tehdään tuonpuoleisesta päin. Että ei voi tulla enää mitään uutta, mutta että jokainen päivä, kuten 7., 8., 9. päivä jne. on yhteydessä sen kuvion kanssa, joka on siellä, josta päin täällä tapahtuu.

Tämä tarkoittaa: Lause ”sapattina et saa tehdä mitään” on
täysin ristiriidassa periaatteeseen, jolla Jumala on tehnyt maailman,
rakennettu nimenomaan rakkaudella. Jätetäänkö sapatilla sairas sairaaksi? Minne jää rakkaus?

Luuk. 6:6 … Siellä oli mies, jonka oikea käsi oli surkastunut. Hän ei voi tehdä mitään, ei voi käsittää; hän kärsii.

Olemmeko niin rajoittuneita, niin kykenemättömiä ymmärtämään rakkautta? Että sanomme, että Jumala olisi sanonut, että maailman
pitää olla kova, rakkautta emme tarvitse.

Maaliset fariseukset eivät voineet sanoa tällaista koskaan! (siihen sopii myös Matt. 23:2). Tämä – parantaminen sapatilla – täytyy tehdä, muuten se olisi suuri synti.

Koska olemme kykenemättömiä ymmärtämään pyhää, ja uskomme
että ilmestyvässä, näkyvässä on se pyhä selkeästi esillä – ei! Ilmestyvässä,
näkyvässä voimme vain uskoa pyhään. Kuin se olisi täällä, ilmiselvänä, silloin meidän ei tarvitsisi vain uskoa sitä. Kuten Jeesus on täällä, Mariakin on täällä, näet Jeesuksen äidin.

Mutta kun he eivät ilmesty täällä, voin vain uskoa. Uskomme toiminnallamme, emme vain sanojen avulla. Kuten Martin Luther totesi:
Tässä seison, enkä muuta voi!

Sapatti on 52 kertaa vuodessa. Jos olisi suuri sapatti, kyllä, silloin kaikki olisi täällä.

Mikä on pyhä ja mikä on se esiintyvä, näkyvä maailmassa? Pyhä
– sen vastakohta on maailman normi, tavallinen. Ymmärrättekö, että pyhä on jotain tuonpuoleista, mistä teille tulee jonkinlainen kavahtaminen, hämmästys, onnentunne.

Perimät. sanoo: Luvatussa maassa ei ole sairautta, sotaa, vihollisia. Sehän on se Suuri Sapatti, luomakunnan loppupiste. Sapatti on Jumalasta tuleva lepo, onnen tunne, pyhä tunne. Sapatti on ennen ylösnousemusta: silloin alamaailma on vielä läsnä, sheol, helvetti – eli kysymyksiä ilman vastausta. Sen jälkeen tulee ylösnousemus, juutalaisuuskin tuntee tämän: Lauantai-iltana juhlitaan Eliaa, hyvän uutisen tuojaa, Messiaan ilmoittajaa. (Weinrebin mukaan vain noin 10 – 12 % juutalaisista). Messias on sitten sunnuntaina läsnä, mutta ei täällä. Täällä maailma menee eteenpäin. Hän on nousut ylös uskossa, rakkaudessa, mutta emme voi koskettaa häntä (kuten epäileväinen Tuomas). Ylösnousu ilman ilmestymistä. Illalla, sapatin jälkeen, on ”Daavidin ateria”; ”Daavid elää ja on olemassa!” Silloin tulee Daavidin poika. Silloin ollaan onnellisia, avataan postia, lasketaan rahoja ym.

Sitten tulee vastakohta: Kristityt sanovat, että he (juutalaiset) eivät tunnusta tätä. Mutta katso, kaikki on olemassa, täällä ja siellä. Synagogassa sanotaan samanlaisia tyhmyyksiä.

Jopa intialaisissa myyteissä on samanlaisia kuvioita. Periaatteessa se on sama. Voidaan sanoa, että ne monet uskonnot ja kulttuurit, jotka ovat ulkoistaneet Sanan, eli jotka tuntevat vain sen kirjoitusten kirjaimellisen merkityksen, jotka tahtovat olla aina oikeassa – ne ovat niin kuin ydinräjähdys. Parempi olisi ydinfuusio, uskontojen ja kulttuurien yhdistäminen, sillä ytimeltään ne ovat samoja.

Kuuluisa intialainen lause: Tat tvam asi= tämä olet sinä. Hepr. adam; ani dome = olen samanlainen.

Erilaiset kristilliset suuntaukset: huomaa suuri yhteys, yhteinen
kuvio. Vaihtelu on hyvä, voi tuoda ilon. Jumala tekee kaikki ihmiset oman
kuvansa mukaan.

Pidä sapattia, mutta sapattina myös kuollaan niin kuin synnytäänkin. Juutalaisuudessa on joskus sellainen virheellinen usko, että jos
joku kuolee sapattina, silloin hän oli syntinen. He sekoittavat sapatin ja Suuren Sapatin.

Kun joku kuolee, joku joka on meille läheinen, vaikka lapsi, suremme, ikävöimme häntä. Suremme, koska hän, lapsi, ei enää elä. Sillä
uskomme niin voimakkaasti, että elämä on vain tässä. Surua ja ikävöintiä meillä pitäisi olla vain, koska emme nyt enää voi olla yhteydessä rakkaaseen lapseen. Sillä hän voi nyt hyvin, hän elää tuonpuoleisessa toisessa, ikuisessa maailmassa. Kun joku on kuollut, hän on vapautettu, ylösnoussut. Se ei ole aihe suruun.

Sapatti on aika jolloin ihminen elää, jolloin ihmisen pitää olla onnellinen. Siihen ei saa pakottaa. Se ei koskaan saa olla ihmiselle haitaksi.

Vertauskuva tähkäpäiden keräämisestä: Leivät pyhäkössä voidaan käyttää nälkäisiä ihmisiä varten – sanoo Daavid. Pyhäkössä ei ole nälkää. Huolehdi että elät, että olet iloinen. Tähkät – leipä; he syövät jyviä. Mutta joskus tulee leivän talo esiin, eli beth lechem, Betlehem. Nyt kuljemme vielä, olemme tiellä.

Se suuri tapahtuma on se Suuri Sapatti, kun kaikki ovat joskus
kerääntyneet yhteen, kaikki ovat nousseet ylös.

Jeesus sanoo: ”Ihmisen Poika on sapatin herra.” Olen sapatin yläpuolella, olen kahdeksas. Ihmisen Poika = ben adam tässä. Muutoin ihmiset nimitetään Enosin jälkeen anashim. Ben adam sana on usein VT:ssa, kristillisessä Raamatussa käännetty ihmislapsiksi.

Miehen oikea käsi on surkastunut: Sapatin aikana parantaminen on velvollisuus. Kun ihminen on vaarassa, sapatin säännöt eivät ole voimassa.

Kun puhutaan luvatusta maasta, maailmasta, jossa kaikki on valmista: siellä ei ole sairautta, sotaa, vihollista, kuolemaa. – Se on
maailma, joka on meidän maailmaamme vastapäätä. Meidän maailmassamme voimme mitata vain onko enemmän vai vähemmän sairauksia jne.

Mutta maailma on täydellinen, hyvä. Kaikki tulevat siunatuiksi ja pyhitetyiksi. Tämä on se Suuri Sapatti. Joskus se tulee olemaan.

Kuuden päivän aikana ei ole sapattia; olemme ajassa ja paikassa vielä matkalla. Silloin ei ole Suurta Sapattia.

Vuodenajoissa on hetkiä, jolloin ihminen tuntee, nyt on ylösnousemus, Pääsiäinen. Vain yhtenä päivänä. Helluntaikin on vain yhtenä
päivänä; eikä minään muuna päivänä vuodessa. Pyhäpäivät: moed, monikko moadim = kohtaamiset. Silloin kohtaavat ikuinen ja aika.

Siihen minulla on kaipuu – jotain minulta puuttuu, eli olen sairas. Luvattu maa on kaukana. Meillä on kaipuu onneen. Mutta meillä on myös onnen hetkiä. Ikuinen, se ei-tietoinen, kaipaan sitä; se on yhdellä puolella. Toisella puolella on se tietoinen.

Sisäisestä (raunioiden alla olevasta) kokemuksesta tiedän, että se ei-tajunta tulee minulle, antaa minulle unia. Mutta en voi tietoisesti päästä ei-tietoiseen, niin kuin en voi suunnitella, minkälaista
unta näen ensi yönä.

Tässä kerrotaan, että vapahtaja, Ihmisen poika, on läsnä.

Fariseus julistaa tavallisen sapatin ihan kuin ikuisuus
olisi jo paikalla. Fariseus sanoo: Olennainen (absoluutti), tuonpuoleinen on tässä. Olen puhdas. Hän pukeutuu valkoiseen, tahrattomaksi. Hän uskoo, että ilmiö täällä sopii yhteen aivan tarkasti olennaisen ilmiön kanssa. Mutta tässä ajassa näin ei voi olla.

Katsomme nyt kertomusta surkastuneesta kädestä lähemmin. Miksi se on kirjoitettu tähän tällä tavalla? Emme voi esittää virtaavassa ajassa jotain kivettynyttä (jähmettynyttä). Tänään 23. huhtikuuta tiedän, mikä olen.
Mutta ajan virta aiheuttaa jatkuvan muutoksen. Siksi emme voikaan kuvitella tai lausua Jumalan nimeä, sillä meillä aika virtaa, emme pysty näkemään tarkasti.

Mutta fariseus (tark. fariseuksen tyyppi) luulee, tahtoo, että täällä kaikki on lopullista. ”Järjestämme maailmalle rauhan, poistamme nälän, järjestöni ja minä”. Fariseuksen tyyppi on sitten hyvin ärtynyt, kun hän
näkee, että täällä kaikki ei pidäkään paikkaansa. Määrittäminen ajan virrassa sisältää suuren vaaran. Mutta ei ei-tajunnassa, jossa nykyhetki on ikuinen; se nykyhetki, joka täällä virtaa.

Tässä Raamatun kertomuksen fariseukset eivät ole historiallisia
fariseuksia, vaan fariseuksia jokaisessa ihmisessä, meissä, kun itse tahdomme aina toimia absoluuttisesti, lopullisesti, (mikä on mahdollista vain tuonpuoleisessa).

Hyvä, että kirkot tahtovat sopeutua, muuttua; aika vaati nyt muutosta. Aika on jotain suurenmoista, Jumala ilmestyy ajassa. Aika on Jumalan yksi tie, jossa maailman täyttymys syntyy. Aika ei ole pysähtynyt, virtaa eteenpäin. Elämämme virtaa eteenpäin. Mutta ihminen voi astua ulos ajan maailmasta, niin kuin kala vedestä. Pääsee ajasta tuonpuoleiseen.

Sapattipäivän lopussa syödään niukka ateria, yleensä
kalaa. Messiaan kala. Heprean kielellä syöminen tarkoittaa myös valmistumista, täyttymistä.

Fariseusten vastalause on meidän protestimme, kun me odotamme aina, että nyt jo on se absoluuttinen, lopullinen läsnä.

Nuori pari on onnellinen – kuinka kauan? Kaksi päivää, yhden viikon? Kaipaan täydellistä rakkautta, suhdetta.

Kun Vapahtaja ilmestyy ajassa – emme tunnista häntä.

Kaikki ne Raamatun henkilöt ovat meidän ei-tajuntamme suuri kompleksi.

Mies, jolla on surkastunut oikea käsi: Kun tämä kertomus olisi ajassa, silloin Jeesus olisi vain illusionisti, joka pystyy parantamaan jotain – kuinka kauan? Parannukset eivät ole tarkoitettu sellaisenaan, että ihmeparantaja, lääkäri kulkee paikasta paikkaan – potilaat kuolevat kuitenkin kaikki.

Parannus (Jeesuksen avulla) vaikuttaa niin syvästi, että potilaat parantuvat sielussaan, jolloin ruumiskin toimii normaalisti. Sielu on ikuinen.

Raamatun aikajärjestys? Aadam, Nooa, David jne. Ei ole aiempaa eikä myöhempää Raamatussa! Ikuisuudessa ihminen (Jeesus) voi kokea aikaa, mutta hän on ajan herra. Ikuisuudessa hän juo, mutta hän ei huku (saks. sananleikki: er trinkt, aber ertrinkt nicht).

Autiomaan vaellus: He tahtovat vettä, tarkoittaa:
Tahdomme kokea tämän kaiken myös ajassa. Ikuisuus, pyhä, ei ole alistettu aikaan. Meissä on se ikuinen nyt (ei vain kuoleman jälkeen), aina. Mutta se on erillään kokemuksestamme tässä ajassa, että voimme kaivata ikuisuutta.

Idea kuin päähänpisto, kuin salama – vain poikkeuksena tunnemme ikuisuutta.

Tämä surkastunut käsi pystyy ajassa tekemään jotain. Hän
on sairas. Fariseuksen mukaan, sapattina ei pidä olla sairautta. Mutta on vain tavallinen sapatti.

Keskellä kaikkien ympäröimänä ”hän ojentaa kätensä”. Kuka sanoo tämän hänelle? Juuri hän, jonka tunnemme Jeesuksena. Se on Vapahtajan
kohtaaminen.

Jos olisi Vapahtaja vain yhdessä uskonnossa, hän olisi vain ihmiskunnan yhden osan Vapahtaja. On erilaisia uskontoja, koska maailma on
erilainen. He ovat erillään, vierekkäin; niin kuin pyhäpäivät ovat erillään
toisistaan.

Absoluuttinen (iso) Sapatti ei voi olla täällä.

Tahdomme julistaa fariseusmaisesti: ”Kaikkien ihmisten pitää tulla kristityiksi”. Mutta se ei tapahdu. Emme voi vakuuttaa ajassa
toisia niin, että koko iso ryhmä kääntyisi kristityksi; vain yksittäisiä
ihmisiä.

Vapahtaja on kaikkia ihmisiä varten, koko maailmassa. Kaikki ihmiset kaipaavat vapautusta. Kaikki ovat Jumalan lapsia, elävät ikuisesti.

Mitä merkitsee ”Vapahtaja” ihmiselle kaipuussaan? Hän sanoo, kun se on mahdollista, uneksin, että voimani, oikea käteni on mahtava;
voin sitten tehdä kaiken. Lahjoitan sitten sairaille terveyttä, onnettomille
onnea. Mutta tätä voin vain uneksia, enkä tehdä.

Uneksi vaan, että kätesi on ojennettu, usko vaan (sillä usko siirtää vuoria). Olen uneksinut tätä, kaipaan tätä. Uneksin, toivon, haluan, odotan …

Tämänpuoleisessa ihmiset sanovat: Olehan realisti! Ota vakuutus, omista, pidä kiinni.

Jumalan nimi jhvh tulee sanasta hove, mikä tarkoitta olemista, ikuista olemista. Tämän olemisen pitää olla meille realiteetti. Eikä humalatilaa alkoholista ja huumeista, ei myöskään urasta, urheilusta, tekniikasta, politiikasta, tieteestä jne. Mutta usko: olen hereillä ja uneksin.

Siis mies, jolla on surkastunut käsi, on meissä. Pystymme
kokemaan tämän nykyhetkessä. Ihmisen toiminta vain uskosta, jo nyt. Aika on keskitetty nykyhetkeen. Ei ole aikaisemmin tai myöhemmin nykyhetkessä. Eth 70-400 = aika.

12 apostolin valinta. Vuodessa on 12 kuukautta. Raamatullinen kuukausi, 29½ päivää; 4 x 7 päivää on 28. Tästä puuttuu siis 1½ päivää. 12 kuukautta on 355 päivää. Kuukausi alkaa aina uudella kuulla. 7 ei ole kaikki, 8. on piilossa mukana. Vuoden tasossa kuuvuosi verrattuna aurinkovuoteen, on joka kuuvuosi noin 10 päivää lyhyempi, eli 13. kuukausi, karkauskuukausi on jo piilossa mukana. Aurinkovuosi, 365 päivää on vain matemaattisesti jaettu 12 osaan.

Täällä emme ole koskaan valmiita ajassa. Emme voi havaita kaikkea.

Jeesus itse on 13. Hän on vuoden ja ajan ulkopuolella. Aurinko ja kuu ovat aikamme mitat.

8. päivä, sunnuntai, pääsiäissunnuntai. Ylösnousemus ei ilmesty täällä ajassa.

Ylösnousemus – nouseminen on vertikaali, murtaudun ajan, horisontaalin läpi.

”Rakkaus” on nykyään melko tuntematon. Vain eläimellinen.
Rakkaudessa siirrymme horisontaalista vertikaaliin. Sillä ei ole mitään
tekemistä syyperäisen toiminnan kanssa.

Ylösnousemus: kaikki on yhdessä, vertikaali. Emme voi tätä ymmärtää, voimme vain uskoa ja uneksia. Ei-tietoisesta tulee vaikutteita tänne
tietoisuuteen, ne ohjaavat minua.

Ehtoollinen: 6 apostolia vasemmalla, 6 apostolia
oikealla, keskellä se 13., Jeesus. 13. poistaa kuuden ja kuuden ristiriidan.
Jeesus ilmestyy ajassa 12 apostolin kautta. Itse hän ilmestyy vain lyhyesti. Kuten Tabor-vuorella, tabor = napa. Kuten napanuora ihminen/taivas tai
lapsi/äiti.

Kun 13. on havaittu, tulevat massat hänen luokseen. Kaikki sairaita?!. Historiallisesti se on mahdotonta. Tunnemme, että meidän epätäydellisyytemme pyrkii lähestymään Jeesusta.

13. on vertikaali.

12 kuukautta ovat läsnä, muttei se 13. Mutta 13. on piilossa jokaisessa kuukaudessa. Kun minulla on korvat, mutta en kuule – silloin sanoman pitää tulla minulle toisesta ulottuvuudesta, eli kolmannestatoista,
Jeesuksesta. Niin sanottuna näkynä, visiona.

Kun ollaan halvaantunut, ollaan spitaalinen. Silloin on
ihmisessä itsessään kaipuu kolmanteentoista.

12 kuukauden vuodessa on kerran pääsiäinen, kerran helluntai; tahdomme pitää siitä kiinni, mutta se on vain yksi päivä, aika
virtaa eteenpäin.

Kaikilta alueilta ihmiset virtaavat, tulevat kaikki sinne. Jeesus ilmestyy täällä, tai kuitenkaan ei. (Tabor {tabor = napa} vuorella tapahtuma. Napanuora on poikki, mutta joskus oli yhteys äiti/lapsi, ihminen/taivas.)

Rukous on astua suhteeseen toiseen puoleen, siihen tuonpuoleiseen.
Tämä maailma ei ole niin tärkeä, koska se ei ole ainoa; se on yhteydessä toiseen. Rukous yhdistää. Kun ”Sinun tahtosi tapahtuu” on kaikki hyvin – sieltäpäin!

Uskon, sillä sitä ei ole todistettu.

8. päivä on tuonpuoleinen, niin kuin 13. kuukausi on tuonpuoleinen.

Autuaaksi julistaminen: Luuk. 6:20 alkaen: 4 jaetta ”autuaita
eli siunausta ja 4 kertaa ”voi teitä”.

Mikä on siunaus? Sana autuaita, hepr. ashreh
(tulee sanasta asher, Jaakobin 8. poika Asser; hänellä on rasva, on
voiteluöljy mm. Messiaalle; Assyria, ashur tark. myös onnellinen,
autuas). Ranskankielisissä Raamatuissa käytettään ”autuaaksi” tilalla sanaa ”onnelliseksi”.

Autuaaksi julistamiset tulevat parannustekojen jälkeen (kuurot, sokeat, halvaantuneet, spitaaliset ja riivatut). Nyt parannustekojen jälkeen tunnemme, mitä on olla autuaana, onnellisena.

Uskossa vuorien siirtäminen. Vuori, (saks. Berg – verborgen,
olla piilossa; hepr. har – harajon, raskaus). Eli vuori, niinkuin esim.
Tabor, Siinai ym. sisältää jotain piilossa olevaa, salalaisuuden. Voimme
siirtää vuoria uskon avulla. Voimme kokea paljon uskon avulla. Uskossa en ole sidoksissa ikään ja aikaan, ja ajan virtaamiseen. Olen ärtynyt, kiusaantunut ajan virtaamisen takia. Niin minusta tuntuu. Kaikki virtaa pois.

Tunne autuas, onnellinen on hepr. ashreh. Monet psalmit alkavat: ”ashreh ha-ish”, ”autuas se mies”. Tarkoittaa: Voimme kokea kahdeksannen päivän tässä, mutta ei astronomisessa ajassa.

Kahteentoista on aina sekoitettuna myös pahaa, kuten
Juudas. Mutta Juudaksen käsi ja suu ovat ohjattuja.

”Autuas” ja ”voi teitä” vertailussa: Hyvä ja paha
ovat erotettavissa selkeästi vasta kahdeksannessa.

Jae 20: ”Autuaita olette te köyhät, sillä teidän on
Jumalan valtakunta”. Köyhä täällä ei tarkoitta, ettei ole pankkitiliä. Köyhä, hepr. ani 70-50-10; minä, hepr. ani 1-50-10. Luku 70 kuvaa heprean kielellä aina moninaisuutta, kuten 70 viisasta, 70 kieltä jne. Eli köyhä on hän, jolla täällä ei ole yhteyttä tämän- ja tuonpuoleisen välillä. Fariseus uskoo, että hänellä on yhteys, mutta vain täällä olevan. Autuaat, onnelliset ihmiset kokevat jo täällä taivaan päiviä.

Rikkaudet, myös opiskelu, tieto jne., eli ne jotka omistavat, he häviävät. Vanhat rikkaat ihmiset ovat joskus sairaalloisen kitsaita.
Mutta tämä maailma voi antaa sinulle kaipuun, mahdollistaa sinulle uskon; yhdistää tämän- ja tuonpuoleiseen, silloin tulet autuaaksi.

Jae 21: "Autuaita olette te, joilla nyt on nälkä, sillä teidät ravitaan". Tämä kaikki meidän pitää tunnistaa itsessämme, silloin siitä tulee osa elämäämme. Voi kyllä olla myös historiallisesti, mutta ensisijaisesti meissä itsessämme.

7/8, 12/13 – täällä ei ole mitään täydellistä. Kaikki on täällä köyhää; kaikki virtaa.

Vaikka täällä onkin hyvä olla, kaipaan kuitenkin täydellisyyttä.

Kuolema tarkoittaa ylösnousemusta tässä. Elämä on niin monimutkaista, ashreh antaa kevyeksi tulemisen tunteen.

Kahdeksas sanoo meille: ei ole ajassa ja kuitenkin ajassa.

Ihminen voi olla todellisesti onnellinen vain, kun hän havaitsee
elämässään kokonaisuuden. Että hän havaitsee, ettei hänen elämänsä osa ole hänestä ei-toivottuna, torjuttuna ja tuntemattomana. Ihminen on täydellisesti onnellinen, kun hänelle kahdeksas on merkittävää. Silloin hän tuntee, että hän ei voi laskea kaikkea, on olemassa tunteita, salaisuus jää olemaan.

Hologrammi on tietynlainen valokuva, jossa esim. talon kuvasta tulee näkyviin, ei vain etusivu, vaan myös muut sivut. Näemme jonkinlaisen kokonaisuuden, mutta tiedämme, että on oltava enemmänkin.

Luonnontieteellisesti rajoittunut ihminen näkee vain yhden sivun,
vain pinnan – hänellä on ns. pseudohologrammi. Hän luulee, että hän näkee kaiken, toimii sen mukaan. Mutta hän tuntee, että hän on ahdistunut; hän ei ole onnellinen. Tulee herkästi aggressiiviseksi.

Virtaamisen, ajan maailma on ”keskimaailma”. Henkimaailman ja
kiinteän materian välillä.

Kaikki on jumalalta annettu – vain yksi ei: Onko ihmisellä suhde,
rakkaus Jumalaan? – Se vaatii täydellisen vapauden.

Hologrammisi on täydellinen, kun se sisältää jumalallisen puolen. Olet köyhä, kun näet vain yhden puolen (esimerkiksi talosta hologrammin).

Weinreb kertoa esimerkin eristyksen merkityksestä Korean sodasta:
Amerikkalaiset sotavangit pantiin yksitellen monta kuukautta täydelliseen eristykseen, hiljaisuuteen. Sitten tuli ”ystävällinen ja ymmärtäväinen” upseeri, pahoitteli vangin kohtaloa, otti hänet mukaansa kotiinsa. Siellä vanki sai runsaasti kirjallisuutta (Moskovasta), savukkeita ym, ym. Näin tehtiin täydellinen aivopesu. Kun vanki tuli takaisin Amerikkaan, hän oli innokas kommunisti – tai ihmisraunio. Tämä on siis esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun ihminen elää pseudomaailmassa. Hän uskoo sitten helposti kaikenlaista.

Ihmisen pitää kaivata, tutustua omaan minäänsä.

Parantuminen, ashreh, voi tapahtua vain, kun ihminen itse tahtoo, kun hän on itsepäinen tässä asiassa (niin kuin esim. Job). ”Olen juuri
tällainen kide, kristalli”.

Oikeaa elämää on vain, kun heräämme itse, olemme sitten heränneitä,
hepr. na-ar; kuten Jeesuksen opetuslapset.

Luuk. 6:20 Jeesus kohotti katseensa, katsoi opetuslapsiaan ja sanoi: ”Autuaita olette te köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta. 21 Autuaita olette te, joilla nyt on nälkä, sillä teidät ravitaan. Autuaita olette te, jotka nyt itkette, sillä te saatte nauraa. 22 Autuaita olette te, kun ihmiset teitä Ihmisen Pojan tähden vihaavat ja erottavat teidät yhteydestään, herjaavat teitä ja pyyhkivät pois teidän nimenne ikään kuin jonkin pahan. 23 Iloitkaa sinä päivänä ja hyppikää riemusta, sillä teidän palkkanne on suuri taivaassa! Samalla tavallahan heidän isänsä tekivät profeetoille.” 24 ”Mutta voi teitä, te rikkaat, sillä te olette jo saaneet lohdutuksenne! 25 Voi teitä, jotka nyt olette kylläisiä, sillä te tulette näkemään nälkää! Voi teitä, jotka nyt nauratte, sillä te saatte murehtia ja itkeä! 26 Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Samoinhan tekivät heidän isänsä väärille profeetoille.”

Siis 4 kertaa ”autuaita” ja 4 kertaa ”voi teitä”. Nelinkertaisuus maailmassa – neljä kertaa ”autuaita” tarkoittaa , että ne sisältävät kaiken.

- ”Rikas” on se, joka uskoo, että hän on tässä maailmassa rikas tiedosta, kokemuksesta. - ”Nälkäinen”: Täällä en voi tulla kylläiseksi. Mitä enemmän opiskelen, sitä nälkäisemmäksi tulen. Minulla on kaipuu johonkin, jota ei voi saada täällä. Mutta jo pelkkä kaipaus antaa onnen. - Autuaita olette te, jotka nyt itkette – tulette nauramaan. Se tarkoittaa: Kun te etsitte oikeutta täällä – oikeutta täällä ei voi olla. Pahoilla menee hyvin, hyvillä huonosti. Tässä elämässä täällä emme voi saada oikeutta. Mitä tahdon, en tee: Mitä en tahdo, teen kyllä. – Siksi minun täytyy itkeä. - - Kun ihmiset vihaavat teitä Ihmisen Pojan tähden: Ihmisen Pojan, niin kuten myös esim. Hesekieliä nimitetään. Ben adam. Ben – boneh, poika – rakentaminen; sama sananjuuri. Havaitsen, että maailmassa on jumalallinen olemassa. Jumala ja ihminen. Kyllä myös historiallisesti, mutta sehän on hyvin kaukana.

Vasta kun näemme Ihmisen Pojan täällä, tunnistamme Jumalan tässä elämässämme, voimme sanoa kristittynä: ”ymmärrän Kristusta”. Kun ihminen täällä on jumalallinen, eli hänellä on suhde Jumalaan, silloin hän on ben adam.

Sanotaan, että vasta sen jälkeen, kun ihmiset menettivät suhteensa toisiin ihmisiin, tuli maailma niin äärettömäksi. Ihmisillä ei ole enää aikaa itselleenkään. Siksi pidämme ”historiallisia” hahmoja kuten Eliaa tai Moosesta, meistä hyvin kaukaisina, ja meillä ei ole tunteita heitä kohtaan.

Vain, kun tunnet, että olet tiellä, kun sinulla on kaipuu, silloin opit tuntemaan tämän tien – opit tuntemaan itseäsi; ani, minä. Tulla vainotuksi on ensisijaisesti sinussa itsessäsi. Meitä ymmärretään aina vain vähemmän. Kenellä on minun aaltopituuteni? Vainoan itseäni.

Teidän palkkanne on suuri taivaassa, niin kuin profeetoilla. Tämä on tässä ja nyt. Tässä voimme jo tuntea ikuisuuden, eikä vasta kuoleman jälkeen.

Weinreb kertoo: kun kaikki sanovat, että he ymmärtävät häntä – silloin hän kysyy, mitä hän on tehnyt väärin.

Kun sanon: ”olen kylläinen” – silloin olen todellisesti hyvin nälkäinen. Molemmat puolet kaipaavat tyydytystä; kuten hepr. sana elämästä chajim: elämä täällä ja elämä siellä.

Voimme olla pyhiä vain, kun emme etsi 8. päivää täällä, vaan tunnemme, että se 8. päivä on jotain ei-tietoisuudessamme. Taivaan päivät maassa, täällä ja siellä.


Rakastakaa vihamiehiänne Luuk. 6:27 ”Mutta teille, jotka kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. 28 Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat. Rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä solvaavat. 29 Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa hänelle toinenkin poski. Jos joku ottaa sinulta viitan, älä kiellä häneltä paitaasikaan. 30 Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka ottaa sinun omaasi. 31 Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää tekin heille. 32 Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mitä kiitosta te siitä saatte? Rakastavathan syntisetkin niitä, jotka heitä rakastavat. 33 Ja jos te teette hyvää niille, jotka tekevät hyvää teille, mitä kiitosta te siitä saatte? Niinhän syntisetkin tekevät. 34 Jos te lainaatte sellaisille, joilta toivotte saavanne takaisin, mitä kiitosta te siitä saatte? Syntisetkin lainaavat syntisille, jos saavat yhtä paljon takaisin. 35 Ei, rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa toivomatta saavanne mitään takaisin. Silloin teidän palkkanne on suuri ja teistä tulee Korkeimman lapsia, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille. 36 Olkaa armahtavia, niin kuin teidän Isännekin on armahtava.”

Me itse olemme onnettomia, kun rakastamme vain ystäviä. ”Vihollinen”
on elämässämme se tuntematon. ”En tunne tätä” – pitää tutustua siihen, saada suhde viholliseen.

Weinreb kysyy: pitäisikö minun juutalaisena tutustua kristittyihin?
Kyllä, tahdon tutustua heihin, tahdon jopa rakastaa heitä.

Jos joku ottaa sinulta viitan, älä kiellä häneltä paitaasikaan jne. tarkoittaa: älä anna vain tämänpuoleisesta, vaan myös ei-tietoisuudestasi. Hyväksy ihminen kokonaisena.

Perimätieto sanoo, kauppiaan periaate on niin kuin Sodomassa: ”minun on minun ja sinun on sinun”. – Tuntuu meille tavanomaiselta, on tasapainossa. Mutta Jumalan suhteen älä pidä tasapainoa mittapuuna! Jumalallinen ihminen sanoo: minun on sinulle, ja sinun on sinulle. Vain silloin voit uskoa ja rakastaa.

Sodoma on siis maailma, jossa mittapuuna on tasapaino, kuten kauppiaat, rahanvaihtajat toimivat. Kun huomaat ne itsessäsi, tuhoa ne armottomasti.