Uusia Kirjoituksia

Kyse on siitä, onko ihme todella koettu vai oliko se vain "erittäin mielenkiintoista". Jos se koskettaa sinua syvimmältäsi, sanot: Jos näin on, kaikki on toisin, kaikki liittyy toisiinsa, iäisyys! Tällainen hetki voi tulla, sitä ei tiedä etukäteen. Kun Jumala kulkee ohitsesi, voit nähdä Jumalan takaosan. Hetken ajan hän pitää kättään ylitsesi, ja tunnet onnea, sillä hän kutsuu nimeään: laupeus, armo, uskollisuus, hyvyys, anteeksianto. Silloin sinulla on hetkellisesti erittäin mukava olo. Jälkeenpäin huomaat: Se muutti elämäni, se oli ratkaisevaa.

Sitä, mitä se tarkalleen oli, ei koskaan voi sanoa. Joskus olen yrittänyt kerätä "tähtihetkiä" elämästäni. Muistan useita kohtaamisen ihmeitä Sanan kanssa. Tunsin kuin atomipommi olisi räjähtänyt sisälläni ja ajattelin, että se ei voi olla mahdollista! Ja se oli ihanaa. Mutta vuosia myöhemmin tuli uusi pommi, ja vielä myöhemmin jotain aivan uutta.
Se on ketju, helminauha, toisiinsa yhdistettyjä. Ja tunnen, että ne ovat -
kuten sanotaan - rakennuspalikoita ikuisen elämäsi talossa, kaikkine taloon kuuluvine asioineen, siellä sinä sitten asut.

Ensi kuussa alkaa taas Raamattukurssini. Tuli mieleen, miten kurssilaiset ymmärtävät minua. Ovatko he samaa mieltä? Tuskin. On jopa hyvä, että he ajattelevat itsenäisesti ja että heillä on vahva oma usko, vaikka se olisi erilainen kuin minun uskoni. Ihmisetkin ovat erilaisia. Korkeasti
kunnioitettu opettajani Friedeman Horn sanoi kerran: ”kaikki kristilliset
uskot ovat jalokiviä Kristuksen kruunussa. Mutta kenelläkään ei ole koko
totuutta, vain Jumalalla”.

Raamattu on täynnä näennäisiä ristiriitaisuuksia. Myös kristillisyydessä käytetyt Raamatun käännökset ovat monessa kohdassa virheellisiä tai ainakin teologisesti omituisesti tulkittuja.

On kuitenkin tärkeää, että jokaiselle muodostuu vahva oma usko, joka perustuu rakkauteen Jumalaan. Ja niin kuin jokainen ihminen on
erilainen omalla tavallaan, on myös olemassa monia erilaisia uskonsuuntia.

Juutalaisuudessakin sanotaan, kuten Talmudin erilaisissa tulkinnoissa mainitaan, että vaikka tulkinnat olisivat ristiriidassa keskenään, kuten ne usein ovat, joskus on jopa kymmenen ristiriitaista asiaa: ”nämä ja nämä ovat elävän Jumalan sanoja”.

Tietysti usko ei ole vain juutalaisuuden tai kristinuskon oma, vaan kaikkien ihmisten kaikkialla maailmassa. Ei ole niin kuin yksi kristillinen tulkinta väittää vain tiettyjen Kristus-uskovaisten pääsevän taivaaseen ja kaikkien muiden joutuvan helvettiin. Jumala ei ole luonut tätä maailmaa ja ihmistä, että 99 % ihmisistä joutuu helvettiin. Jumala armahtaa,
kenet hän armahtaa. Aamen.

Friedrich Weinreb nimittää esitelmäsarjaansa Paavalin kirjeistä : ”Tieteiden vaatimukset ja kaipuu luottamukseen.”

Monille kristityille ei ensi silmäyksellä ole selvää, mitä Paavalin kirjeillä on tekemistä tieteiden kanssa. On tärkeää tietää, että F. Weinreb oli tilastollisen matematiikan professori ja taloustieteen tohtori ja että hän tunsi hyvin ihmisten lähestymistavat maailman asioihin tiedon näkökulmasta. Hänen kokemustensa mukaan monet kristityt lähestyivät raamatullisia tekstejä juuri tällä tavoin. He halusivat tietää. Hän ei väsynyt kertomasta, että koko Raamattu on viesti tuonpuoleisesta tämänpuoleiseen, eikä sitä voida arvioida maailman mittapuiden mukaan. ”Vain rakkaus voi luoda ja ylläpitää tätä suhdetta,” hän korosti jatkuvasti. Tiedettä, joka on tiedon keräämistä asioiden hallitsemiseksi, hän piti pyhien tekstien maallistumina ja ”avoda sara” eli epäjumalanpalveluksena. Hän ei tehnyt eroa konfessionaalisten ja
ei-konfessionaalisten välillä, jotka tahtovat hankkia tarvittavaa tietoa
tiedekunnista ja raamattukouluista ymmärtääkseen Raamattua.

Hän ei harjoita eksegeesiä, jota hän myös voimakkaasti
vastustaa, vaan näyttää sanan Sanassa. Lähtien vanhasta hepreankielestä, joka on säilynyt harvana alkuperäisenä kielenä, hän avaa yhteyksiä ja suhteita raamatullisissa teksteissä, jotka ovat kadonneet käännöksissä. Tämän kautta Paavalin henkilö muuttuu historiallisesta vaeltavasta saarnamiehestä kokemukseksi meissä itsessämme, niin että jokainen kuulija voi kokea: Jokainen yksittäinen osa näyttää suuren kokonaisuuden ja päinvastoin. Elämämme juuri TÄSSÄ on SIELLÄ. Mutta juuri on piilossa, näkymätön ja sen täytyy myös pysyä sellaisena. Yhteydessä juureen saamme vakautta ja ravintoa, jotka lopulta tuottavat hedelmiä, mikäli emme väistä valoa.

Mitä tapahtuu Saulille, että hänestä tulee Paavali? Eikö hän
tule sokeaksi valosta? Mitä tarkoittaa hänen kohtaamisensa Ananiaksen kanssa, ”Herran pilvessä” kanssa, kuten nimi käännettynä tarkoittaa? Tämän esitelmän myötä käy selväksi, miksi paavalilaiset kirjeet alkavat Roomalaiskirjeellä ja päättyvät Heprealaiskirjeeseen. Heprealainen on, kuten nimi jo kertoo, tuonpuoleisesta – kirjoittajaa ei mainita. Häntä ei voida mainita.

Friedrich Weinreb asettaa Paavalin kirjeet suhteeseen kuuden
luomispäivän kanssa – kuuntelusta avautuu odottamattomia näkemyksiä!