KERTOMUS JOONASTA

Weinrebin kirjasta ”Das Buch Jonah“ s.118 – 133. Vahvasti lyhennetty suomennos Hermann Aistrich

Friedrich Weinrebin huomautukset Joona-tarinaan ja Joona-käsitteeseen. Hän tulkitsee Vanha Testamenttia juutalaisen perimätiedon avulla.

Joona (jonah = kyyhky) on Amittain (emeth = totuus) poika. Hän on profeetta, hän puhuu Jumalan nimessä sanoja, jotka osoittautuvat
maailman tapahtumien takia valheiksi. Näin Joona näyttää olevan maailman edessä valheiden profeetta.

Perimätiedon mukaan Joona on tämä profeetta, joka Elisan käskystä on voidellut Jehuan 10. Israelin kuninkaaksi. Jehun neljäs jälkeläisen Jerobeam II:n aikana esiintyy Joonan nimi Raamatussa (2.Kun.14:23 ...). Profeettana hän lupaa, että tämän kuninkaan aikana Israel suurenee, eli saa menetetyt alueet voitettua takaisin. Maiden takaisinvoittamisen pitäisi onnistua vain, jos Israel lähtee pois pahalta tieltään.

Jerobeam II on pohjoisvaltion Israelin 13. kuningas. 12 kuningasta olivat ennen häntä ja 6 tulevat vielä hänen jälkeensä. Jerobeam II on siis ratkaisevassa käännekohdassa 2:1.

Etelävaltion Juudan on Daavidista lähtien kuningasrivissä 21 kuningasta. 14. kuningas on tässä käännekohdassa 2:1, hän on kuningas Hiskia.

Tässä käännekohdassa tulee aina kriisi, niin Hiskiallekin, kun Assyrian kuningas Sanherib piiritti Jerusalemia. Tässä vaiheessa 2:1 ilmestyy myös aina se profeetta (hepreaksi narvi), jolla on Jumalan sana.

Jerobeamilla on Joona, Hiskialla Jesaja (2.Kun.19: 20). Hiskia kuuntelee ja tottelee profeetan sanoja ja Jerusalem pelastuu. Jerobeam ei kuuntele Joonan saarnaa, vaan jatkaa pahuuden tiellä. Kuitenkaan Israel ei tuhoudu, vain laajenee, ihan kuin Jerobeamin ja Israelin pahuuden palkkioksi. Maailma nauraa profeetalle.

On pahuuden (ra:n) salaisuus.
Voiko Jumalan sana olla koskaan merkityksetön? Emme aina näe hedelmää; joskus lapset kuolevat ensimmäisinä elintunteinaan; miksi he olivat täällä, miksi he syntyivät? Kuitenkin Joonan puheella Jerobeamille on merkitys, vaikkakin kuninkaan tottelemattomuus saa saarnan näyttämään turhalta. Missä valossa profeetta nyt on! Maailma ei näe tarkoitusta hänen esiintymisessään, sana näyttää olleen turhaan sanottu.

Tämä kaikki on salaisuus, tapahtuman piilevä osa. Maailma jatkuu, vaikka kova ja ylpeä kestää ja valinta huolehtii, että ujo ja puolustuskyvytön häviää. Kuka mittaa brutaliteetin, halpamaisuuden ja raakuuden määrän, mikä määrää historian ulkoisen menon? Maailma tietää tasapainottavan oikeudenmukaisuuden puutteesta, kuten palkkiosta hyvyydestä, katumuksesta ja rangaistuksesta niiden vastakohdille. Maailma vetää tästä johtopäätöksen. Se on kuin Jerobeam; ja silti Jerobeam on Israelin kuningas.

Jumala antaa Israelin säilyä kaikesta huolimatta. Onko tässä kysymys siitä, mitä me nimitämme armoksi?

Joonasta on perimätiedon mukaan kerrottu toinenkin profetia. Jumala lähetti hänet toiseen valtio-osaan, Jerusalemiin saarnaamaan, että kaupunki tuhoutuu. Jerusalemin asukkaat katuvat ja kääntyvät Jumalan puoleen ja Jumalan armo herää, ja päätös Jerusalemin tuhosta ei toteudu. (Tässä tapahtuu sama kuin Hiskialla.)

Varmasti päätetty on kumottu, toisella, vaikeasti arvioitavalla, mutta valtavalla voimalla, joka esiintyy yhtäkkiä. Tämä voima perustuu syvästi Jumalan olemukseen. Tämä voima on rahamim, yleensä käännetty armeliaisuus. Sana rahamim perustuu sanaan rehem mikä tarkoittaa kohtua.

Myös armeliaisuudesta (rahamimista) tulee yhtäkkiä se uusi, se tärkeä, mikä antaa heti kaikelle uuden käänteen.

Juudassa odotetaan teshuvahia eli takaisinkääntymistä Jumalan puoleen, mikä muuttaa kaiken, jopa sen, mikä on jo päätetty ja Jumalan sanomaa. Teshuvah aiheuttaa sen, että profeetan uhkauksesta tulee mitätön.

Koska uhatun Jerobeamin tuhoa ei ole tapahtunut, nimitetään Joonaa valheiden profeetaksi. Ja myöskään Israelin kansan ilmoitettu tuhoa ei tapahdu, vaikka se ei tee teshuvahia, eli ei ole kääntynyt takaisin Jumalaan puoleen, vaan jatkaa pahuuden tiellä.

Mutta hyvälle, Jumalaa kohti kääntyneelle Juudalle ennustetaan myös tuhoa, mutta tuhoa ei tapahdu, koska Juuda tekee teshuvahin.

Hiskia, hyvä saa profeetalta uhkauksen, mutta paha, Jerobeamin II saa häneltä voiton ennusteen. Hyvä etsii teshuvahin, paha pitää kiinni pahasta.

Onko uhkaus tuhosta hyvän palkka? Onko onnettomuuden silmien eteen paneminen pitkällä tähtäimellä hyvää, kun Jumala puhuu valitulle, hurskaalle (zaddikille), ja tuo valitut takaisin Jumalan luo ja vaikuttaa, että hurskas jää ikuisesti sinne? Ja onko palkitseminen menestyksellä vastahakoisille rangaistusta? Eikä jumalaton sokeudu menestyksestä ja vahvistuu (pahuuden) tiellään?

Tämä on ainakin yksi tulkinta tästä kaksinaisuuden ja vastakohtien tilasta. Maailma menee eteenpäin pahuudella (ra), ja jopa valta ja kunnia riippuvat siitä. On maailman salaisuus, että se näyttää pohjautuvan pahuuteen, ainakin ulkoisesti. Koska juuri ne todelliset voimat, juuri ne jäävät piiloon. Logiikkamme ja mielipiteidemme syyt eivät sovi
yhteen todellisuuden kanssa.

Lopuksi käy selväksi, että maailman selviytyminen, sen raakuudesta ja kovuudesta, sen voimakkaimman selviytymisestä eli ”survival of the fittest” periaatteesta huolimatta, riippuu kuitenkin Jumalan kärsivällisyydestä, ja että maailma lepää rahamimin eli armeliaisuuden
perustalla.

Herra ei pyyhi pois Israelin nimeä taivaan alta (2. Kun. 14:27).

Pohjoinen kymmenienheimo-valtio (eli Israel tai Efraim), jossa oli ruumiillisten asioiden ylivalta, selviytyy Jumalan avulla Jerobeamin kautta, niin kuin Joona ennustaa.

Joona on siis hyvin erikoinen profeetta, omituinen Jumalan sanan saattaja.

Kun toiset profeetat kertovat jonkun kohtalosta, sitten se tuleekin viipymättä, koska ihminen ei sittenkään ole valmis teshuvahiin eli takaisinkääntymiseen Jumalan puoleen, vaan pitää tiukasti kiinni itsepuolustuksestansa. Profeetta sanoo sitten kyllä: olen varoittanut sinua, katso nyt itse eteenpäin! Olisit harrastanut teshuvahia heti, niin Jumala olisi auttanut sinua.

Toisilla profeetoilla ei tapahdu niin, että Jumala palkitsee pahantekijät, kun profeetta on ensin tiukasti varoittanut, jätä paha ja käänny Jumalan puoleen. Lukuisat ennusteet, kuitenkin, jotka lupaavat hyvän toteutuvan, tähtäävät kaukana olevaan ja epämääräiseen tulevaisuuteen. Kun taas profeetoilla, jotka kertovat nälästä, karkottamisesta, sodasta ja tuhosta, voimme nähdä, kuinka heidän sanansa toteutuvat jo tässä maailmassa.

Joona on ainoa profeetta, jolle sattuu, että ihminen palaa hänen saarnansa perusteella takaisin Jumalan luo Niinivessä (perimätiedon mukaan myös Jerusalemissa). Se, mitä hän sanoo Jumalan nimessä, ei sisällä vaihtoehtoa niin kuin toisilla profeetoilla. Joona ei sano: Jos jatkat pahuuden tiellä, tuhoudut, mutta jos käännyt takaisin Jumalan tielle, sitten saat pelastuksen (Jerusalem). Mutta Joona ilmoittaa Jumalan nimessä väistämättömän, lohduttoman lopun, ilman mahdollisuutta päästä pakoon (Niinive).

Kun ihmisellä on vaihtoehto, hän valitsee yleensä pahan elämänsä tiellä, kuten oli jo Eedenin molempien puiden, eli molempien kehitysmahdollisuuksien kohdalla.

Joona antaa profeettana sanan eteenpäin, mutta Jumala ei noudata sitä. Mutta Hän antaa piilossa olevan voiman rahamim eli armeliaisuuden tulla esiin. Näyttää siltä, että Jumalan rahamim on enempi (vahvempi) kuin Jumalan sana. Ihmisen teshuvah (katuminen, takaisinkääntyminen Jumalan puoleen) herättää Jumalan rahamimin.

Armeliaisuus on kaikkea määräävä voima, piilossa säilytetty periaate, ihan kuin äiti kantaa piilossa kohdussaan (rehem) lastansa. Piilosta
tulee rahamim näkyviin, yllättävästi ja vastoin ihmisen kuvitelmaa
Jumalasta ja maailmasta. Jumala näyttää Joonan kautta, että jopa Jumalan sana perääntyy teshuvahin edessä. Juuri silloin piilossa oleva teshuvahin
este poistuu, kun Jumalan sana näyttää olevan täysin taipumaton. Vain tällä tavalla on teshuvah (takaisinkääntyminen Jumalan puoleen) totisesti ”ilmaiseksi”.

Älä unohda: Kaikki mitä Raamattu kertoo, elää myös ihmisessä (eli meissä). Myös Joona elää ihmisessä.

Joona (jonah) on suomeksi kyyhky. Joona-tarina on siis tarina ihmisessä olevasta kyyhkystä. Kaikki, mikä luomakunnassa tulee näkyviin, on ilmaisu jostain olennaisesta; jokainen kukka ja jokainen eläin on täällä vain olemassa, koska se on olemassa jo muualla, toisessa maailmassa
(henkimaailmassa), ydintodellisuudessa. Jokainen kyyhky tässä maailmassa on olemassa siksi, koska Jumalalla on myös kyyhky.

Heprealainen nimi on tiivistetty (ennustus-)kaava kaikesta.
Sanassa ei ole puhtaampaa ilmaisua jonkun asian luonteesta kuin nimi. Nimessä on kokonaisen esineen salaisuus, asiaan piilotettu, joka tulee esiin sen luonteesta. Nimi on niin kuin tämän ja toisen maailman rajalla. Siksi nimi on myös sopusoinnussa jokaisen esineen ilmaisun, esiintymisen ja myös päämäärän kanssa. Tämä koskee siis heprealaista nimeä, niin kuin se on Raamatussa määrätty; siinä on parhaiten näkyvissä yhteys sanan ja päämäärän välillä; koska heprean kieli sisältää edelleen alkuperäisen yhteysmerkin, soinnun ja ehdottomien suhteiden välillä. Heprealaisesta nimestä voimme siksi vielä tänä päivänä saada
piilossa olevaa esiin ja lähestyä salaisuutta.

Profeetta (narvi) Joonaa on siksi tulkittava kyyhkynä.

Mikä on merkittävää kyyhkyn ulkoisessa kuvassa? Kyyhkyllä urosmainen ja naarasmainen liittyvät yhteen voimakkaasti. On suuri halu saada kosketus niiden asioiden välillä, jotka näyttävät olevan vastakkain. Me näemme tässä jo jotain ihminen Joonan elämästä. Kyyhkyllä on ominaisuus tulla aina takaisin siihen paikkaan, josta se on kotoisin, sama kuinka pitkän matkan päässä se on. Aina se löytää tiensä takaisin.
Siksi se palvelee myös tuomalla sanomaa kaukaisuudesta kotiin. Eikö tämä tule myös Joona-kertomuksessa esiin niin, että hän pakenee Jumalaa kaukaisuuteen, mutta sitten hän kuitenkin palaa ja kertoo määrätyn sanoman? Niin kuin kyyhkyn, tuovat salaiset voimat Joonankin takaisin.

Tunnemme kyyhkyn myös toisesta Raamatullisesta kertomuksesta, ja sielläkin kerrotaan kyyhkyn vietistä tulla takaisin kotiin. Se on vedenpaisumuskertomus, jossa kerrotaan, että Nooa lopulta lähetti kyyhkyn hakemaan tietoa, onko uusi maailma jo olemassa vai ei. Voidaan
myös sanoa, että joona lähetettiin katsomaan, onko uusi maailma jo olemassa. Nimet eivät ole merkityksettömiä, ne yhdistävät olennaiseen. Siksi on myös yhteys Nooan joonan ja sen profeetta Joonan kanssa, jonka Jumala lähettää Niiniveen.

Nooa on arkissa eli tebassa. Me tiedämme, että teba tarkoittaa tässä erikoisesti Sanaa. Arkin mitat muodostavat myös sanan lashon eli kielen. Ihminen voi kestää ja voittaa vedenpaisumuksen, koska Jumala opettaa hänelle Sanaa, antaa hänelle Sanan tiellensä.

Niin kuin maailma muodostuu sanan avulla luomiseen yhteydessä, niin tulee kaikki maailmassa tähän elämään Sanan avulla. Ihminen elää tässä maailmassa aikaa 58. 58 on ehdoton numero ajan kestosta Sanassa. Ihminen elää Nooana, mikä nimi on myös 58 (noach 50-8). Mutta ihminen tietää, että hän astuu Sanasta kerran taas ulos, että hänen täytyy lähteä tästä arkin maailmasta. Hän ei tee sitä mielellään, vaan viivyttää sitä, kunnes Jumala sitten sanoo hänelle ze eli mene ulos.

Kun loppu lähestyy, Nooa toivoo nähdä ja havaita millainen maailma on teban (eli arkin eli Sanan) ulkopuolella. Ensiksi hän lähettää korpin tiedustelulennolle. Korppi on orev. Orev ei tuo vastausta. Korppi on yleensä musta, niin kuin erev eli ilta. Sen jälkeen hän lähettää kyyhkyn eli joonan, erikoisominaisuuksinensa. Me tiedämme, että kyyhkyn oli toistuvasti lennettävä ulos. Ensimmäisen kerran se tulee takaisin ilman tulosta, se lenteli vain äärettömien (rajattomien) vesien yllä, niin kuin Joonakaan ei mene heti ensimmäisellä kerralla Niiniveen, vaan pääsee rajattomaan veteen. Tämä ensimmäinen lento on tulokseton, mutta antaa kokemuksen. Lento kesti seitsemän päivää. Voimme kysyä, miksi kesti seitsemän päivää saada selville, onko koko maailma yhä veden peitossa. Samalla voimme kysyä, miksi Jumala tarvitsi seitsemän päivää valmistaakseen luomakunnan. Eikö Jumala olisi voinut luoda
luomakunnan yhdessä hetkessä? Voimme kysyä myös, miksi Nooa käytti niin monimutkaista tietä, ensiksi korppi, sitten kyyhky. Eikö arkissa ollut ikkunaa, eikö kattoluukkua? Tämä tarina pakottaa meidät ajattelemaan: Mikä on niiden turhilta tuntuvien yksityiskohtien tarkoitus?

Tietysti, tällainen ajattelu edellyttää, että otat Raamatun todellisena, vakavasti, ja jokaiselle Raamatun lauseelle annetaan painoarvo, annetaan siis Raamatulle itselleen puheenvuoro.

Kun Nooa antaa kyyhkyn taas lentää, kestää se taas seitsemän vuorokautta. Se tulee aina seitsemäntenä päivänä takaisin arkkiin, koska seitsemäs päivä on myös kyyhkyllä lepopäivä. Seitsemäs päivä on ylistetty toisten päivien joukossa; kaikki on silloin sisällä sanassa eli arkissa tässä maailmassa. Siksi seitsemäs päivä on pyhä, koska se on erilainen ja sen sisällä kaikki on täydellistä, on yhteistä.

Toiselta lennolta kyyhky tulee takaisin oliivipuunlehti nokassaan. On perjantai iltapäivä, kohta ilta. Oliivi on kuudes hedelmä, perjantain hedelmä. Öljypuu, oliivien vuori (UT:n käännöksessä ”öljyvuori”), kaikki on meille jo liitetty pelastukseen.

Perjantai, tarkasti päivän toinen puoli, on myös ihmisen luomispäivä. Perjantai on myös se päivä, jolloin ihminen ei tahdo kuunnella Jumalan sanaa, vain valitsee oman tiensä. Hän ottaa Tiedon puun hedelmän ja menettää siksi Elämän puun. Ja kuitenkin tämä on luomisen tie;
ihmiselle tämä on pitkä ja vaivalloinen tie. Siis perjantaina myöhään iltapäivällä tulee kyyhky oliivipuun lehti nokassa ilmoittamaan tästä maailmasta, ja tästä perimätieto sanoo: Otan sitä kitkerää, mitä Sinusta tulee, koska se tulee Sinusta ihan kuin makeakin. Kyyhky puhuu tässä ja puhuu Jumalalle. Kyyhky löysi kitkerän öljypuun lehden, kitkerän, koska oliivi on tämän kuudennen päivän hedelmä (5. Moos. 8:8). Tällä perjantailla on ihmisille ensisijaisesti kitkerä maku, ja kyyhky (joona) kertoo ihmisille tämän oliivin merkityksen. Kyyhky tietää, että tämä tulee Jumalalta ja Isältä, ja se ottaa siksi kitkerän vastaan.

Mitä Nooa Raamatussa tekee, on vertauskuva ihmisestä, joka jää vedenpaisumuksen jälkeen eloon siksi, että hän sai Jumalalta teban eli
arkin eli Sanan. Ja tämä ihminen suljettuna ja säilytettynä Sanaan, lähettää kyyhkyn eli joonan ja saa sanoman kitkerästä. Joona eli kyyhky tämän sanoo, eikä Nooa.

Kyyhkyn paluuta öljypuunlehden kanssa pidetään myös samana kuin karkotuksen alku; kitkerää tulee. Mutta tämä otetaan luottavaisesti vastaan, koska se on Jumalalta. Karkotus on myös jokaisen ihmisen syntyminen tähän maailmaan. Viimeisen kerran kyyhkyn lähettäminen, kyyhky ei palaa, se jää maailmaan. Teba, arkki, Sana avautuu, kaikki tulee näkyviin, miten ihmisen elämä täällä muodostuu uudella tavalla.

Ensimmäisen kerran kyyhkyn lähettämistä voidaan sanoa esimaailmalliseksi, toinen lähettäminen on merkitty oliivilehdellä, jossa on syvä tarkoitus. Mutta vasta kolmas ja viimeinen lähettäminen saavuttaa päämäärän: Kyyhky jää maailmaan, voidaan sanoa, ihan tähän päivään asti.

Samalla tavalla kuin ihminen lähettää ensiksi kyyhkyn kaukaisuuteen, että se tulee sitten sieltä takaisin, niin ihminenkin tässä elämässä myös poistuu ensiksi kauaksi pois alusta, Jumalasta. Hän asettaisi päämääränsä jopa vielä kaukaisemmaksi, mutta hänen omat suunnitelmansa muutetaan Jumalan avulla, ennen kuin ne voivat toteutua, ja hän itse joutuu kääntymään takaisin ja tulee takaisin.

Sanalla Joona (jonah) on selvä yhteys sanaan javan, joka tarkoittaa kreikkalainen. Molemmat sanat ovat heprealaisessa kirjoitustavassa lähisukulaisia. Jonah on naispuolinen sanamuoto javasta. (Myös Suomen kielessämme näemme sukulaisuutta sanoissa Joonia ja Joonialainen ja Joona.) Tässä tulee myös kreikkalaisuuden erikoinen asema esiin. Ajatelkaa, että Jaavan (javan) on Jaafetin 4. poika, ja samanaikaisesti Seemin kanssa Jaafet saa siunauksen, eli muodostuu yhteys Seemin kanssa. (1.Moos. 9:23...).

Sana Jaafet sisältää jo käsityksen levittäminen. Myös käsityksen kauneus (jafe tarkoittaa kaunis). Isän periaate leviämisestä tulee siis myös hänen pojassaan Jaavanissa näkyviin. Myös kreikkalainen näyttää hänen esiintymistään maailmassa, kaikki kreikkalainen ja Kreikkalaisuus. Tämä taipumus levittämiseen, kolonisaatioon, niin kuin nimen varsinaisessa merkityksessä, jolla on myös sukulaisuus kyyhkyn kanssa.

Jaafetilla tämä tulee näkyviin Nooan siunauksella, joka vie hänet Seemin kanssa ykseyteen. Jaavanilla tämä tulee näkyvin kyyhkylle (jonah) annetulla Jumalan käskyllä, joka saa sen aina palaamaan takaisin, niin kuin profeetan.