PAASTO
Ajatuksia paastosta osittain myös juutalaisen perimätiedon
mukaan
Kun paastot, käänny pois kaikesta maailmassa, mikä tarjoaa iloja ja nautintoja kehitykselle. Käänny suuntaan, missä ei ole houkutuksia ja nautintoja. Ruuan ja juoman ottaminen vaikuttaa kehon ”kehitykseen”.
Paastoilla on paljon syvempi merkitys kuin vain luopuminen jostain
pintapuolisesti. Ei vain keho, koko olemassaolo tällä maailmalla suuntautuu nyt eri tavoin. Se on nyt toisen maailman eli taivaan alaisuudessa, ja tämä varmistaa, ettei tapahdu sekoittumista kehityksen
voimiin, mikä estäisi ihmisen paluun tiellä. Kun paasto on täydellinen ja
perinpohjainen, silloin tapahtuu perustava irtisanoutuminen kehityksen
voimista.
Ennen pääsiäisjuhlaa kolmastoista Nisan on päivä, jolloin juutalaisen perinteen mukaan hapanjuuri poistetaan. Kaikkialla etsitään huolellisesti ja tutkitaan kaikki, voiko jotain siitä ehkä jäädä jäljelle. Hapanjuuri on käymisen elementti, kuten hiiva, jota käytetään leivän valmistuksessa - se on ilmiö kaikessa, mikä on kehitysvoimien alaista. Poistamalla hapanjuuri ihminen tarkoittaa, että hänen on tutkittava tarkasti itseään ja kaikkea, mitä hän omistaa, missä hän elää ja millä hän elää, varmistaakseen, ettei hänellä ole missään ”hapanjuuria”, chamets. Hänen on päästävä siitä vapaaksi. Ei vain yleisesti, vaan kaikista yksityiskohdista vapaaksi. Ihminen, joka siirtää käymisen ja turpoamisen pois, ymmärtää mitättömyyden ja huomaamattomuuden merkityksen.
Paasto on osa kääntymystä. Tyypillistä on, että kaikkea, mikä aiheuttaa lisää materiaalista kasvua, ei enää oteta vastaan. Vältetään kaikkea, mikä ei palvele vain elämän ylläpitoa, vaan palvelee myös suuremman, pidemmälle menevän aineellisen perustuksen kehitystä.
Tämä merkitsee, että vastedes tämän asenteen pitää hallita koko toimintaamme. Juuri siitä, mitä olemme tähän asti pitäneet tärkeänä, meidän pitää luopua. Tämä on paluu takaisin: Ensisijaisesti siis katumus tähänastisen elämämme mielettömyydestä, sen tyhmyyden ja tyhjyyden ymmärtäminen. Paaston täytyy koskea ehdottomasti koko ihmistä, kaikilla tasoilla, sisimmästä ulkoisiin.
Saa olla ilo hyvästä mausta, mutta ei hekumallisuutta ja ahneutta. Samalla tavalla myös kanssakäymisessä miehen ja naisen välillä. Elimet ihmisessä toimivat, mutta ihmisen pitää olla niiden herra. On tyhmyys pitää nautinnosta vain sen nautinnon takia. Ajatelkaa, minkä takia tämä kaikki on luotu.
Hyvän ja pahan mittapuut ovat Jumalan. Nämä mittapuut löydämme vain, kun käännymme Jumalan puoleen.
Paasto antaa aihetta iloiseen mielialaan (niin kuin Jeesuskin ehdottaa). Jom kippur, anteeksiantopäivä, on iloinen paasto- ja juhlapäivä.
Matt. 16-18 Kun paastoatte, älkää näyttäkö surkeaa naamaa niin kuin teeskentelijät. He ottavat synkän ilmeen, jotta kaikki huomaisivat, miten loistavasti he paastoavat. Minä vakuutan teille, että se on heidän ainoa palkkionsa. Kun sinä paastoat, voitele pääsi ja pese kasvosi. Silloin paastoasi eivät huomaa ihmiset vaan Isäsi, joka on salassa. Isäsi näkee myös salatut teot ja palkitsee sinut.
Muuten, perimätiedon mukaan on jopa väärin ja vaarallista paastota pakosta tai velvollisuuden tunnosta, vaikka mieluummin tekisimme jotain muuta.
Paastoon liittyy pukeutuminen säkkiin ja istuminen tuhkassa. ”Säkissä ja tuhkassa”, sak va efer. Sak 300-100 = 400, on muodoton, ympäröivä. Vaatteet, beged, tarkoittaa myös ”vääristää, olla väärin”; ja simla, vaate, jolla on tekemistä vasemman puolen kanssa. Sillä vaatteellamme tahdomme usein näyttää jotain tai vaikuttaa jollain tavalla toisiin. Aika muuttaa kaiken tuhkaksi (efer). Tuhka on harmaata, kevyttä, mautonta.
Kun olemme kuulleet profeetta Joonan sanoman, paasto tulisi tulla elämänasenteeksemme, joka ei enää muutu. Silloin tunnemme suurta onnea, kun olemme yhteydessä Jumalaan. Niinivessä rukoillaan ja paastotaan tämän maailman, Niiniven 12-maailman pelastusta varten. Paasto on voimassa erityisesti myös eläimille. Sillä ”eläin” Raamatussa, etenkin korbaniksi tarkoitettu eläin, on ihmisen ruumis tässä maailmassa. Nyt he näkevät paaston takia ruumiillisuuden uudessa valossa. Ruumis voi todellisuudessa jatkaa olemassaoloaan ja olla tiiviissä yhteydessä Jumalaan. Jumala huolehtii kaikista yksityiskohdista.
Näin on Jobin tilanne hänen elämänsä draaman jälkeen. Job tiivistää tapahtuneen: Job 42:3-5 ”Minä tiedän, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa. 3'Kuka peittää minun aivoitukseni taitamattomasti?' Siis on niin: minä puhuin ymmärtämättömästi, asioista, jotka ovat ylen ihmeelliset minun käsittää. 4 Kuule siis, niin minä puhun; minä kysyn, opeta sinä minua. 5 Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt. 6 Sen tähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhkassa.”
Paasto aikaansaa näkemisen eli näkemisen kääntymisen jälkeen. Paasto kestää "kolme päivää ja kolme yötä". Eli kärsimme kaksinaisuuden ja saamme vastauksen. Katumus kyllä jää eli ärsyttävyys aikaisemmista tyhmyyksistä.
Nykyaikana paastoamisen syy on yleensä jonkunlainen dieetti, terveys. Tietysti dieetillä on jonkun verran tekemistä raamatullisen paaston kanssa.
Mikä on paasto ihmisen elämässä, kun ymmärrämme Raamatun kertomukset paastosta unikuvina tai kuvina tuonpuoleisesta maailmasta?
Paasto tarkoittaa aina vetäytymistä pois maailman jokapäiväisistä asioista. Kuten myös tämän maailman opiskelusta, liiketoiminnasta. ”En tahdo enää olla missään tekemisissä tämän maailman kanssa. Tarvitsen nyt etäisyyttä maailmaan.”
Mutta ei pidä olla tietoinen paastosta, niin kuin fariseuksilla – ”minä suuri ihminen, nyt paastoan, nyt tulee valaistus, tai jotain muuta suurta!”
Paasto kuvana unessa: kaikki uniselitykset sanovat samaa: Paasto on vetäytymistä realiteetista, todellisuudesta. Et siedä enää maailmaa. Paastoaminen on suhde toiseen maailmaan, eikä tähän maailmaan täällä.
Farisealaisuus on siis jähmettymistä, he tahtovat todistaa,
että he ovat oikeassa. Fariseus tahtoo määräyksiä paastoa varten.
Paasto: tämän maailman ravinto ei määrää enää minua, saan ravinnon nyt muualta. Tunnen, että kohtaloani ohjataan muualta päin.
Joonan kirjan kertomus Niiniveen paastosta voimme ymmärtää vain, kun tajuamme niin kun Niinive, että tämä maailma on vain rajoitettu maailma, rajoitettu todellisuus. Ja että käännymme Jumalan puoleen:
paasto, tuhka ja säkki – pyhässä tämä ei ole leikkiä.
Luuk. 18:12 Minä paastoan kahdesti viikossa…
Fariseus sanoo, ”kaksi kertaa tunnustan syntini” (= paastoan). Tämä on juutalaisuudessa vallitseva käytäntö, Halachan ohjeiden mukaan. Maanantaina ja torstaina lausutaan tachnun, jonkunlainen
”syntien tunnustus”. Sana tachnun tulee sanasta chanun; sanan
juuri on chen, mikä tarkoittaa armoa. Eli tachnun tarkoittaa "pyydän
armoa". Kun käännyn armon puoleen, se helpottaa, sillä armo sanoo minulle, että vaikka olen syntinen, voin aina kääntyä toiseen puoleen, Jumalan puoleen.
Mutta, jos joku sanoo mekaanisesti vain kahtena päivänä, maanantaina ja torstaina, tämän syntien tunnustuksen (paaston yhteydessä), sitten se on vain tekniikkaa, taikuutta, humpuukia.
Maanantai ja torstai, toinen ja viides päivä luomiskertomuksessa, ovat vasemmalla puolella. Hepreaksi vasen on smol, nk. samael, kuolemanenkeli tai perkele. Vasen puoli, näkyvää osaani. Minun näkyvässä, ruumiillisessa puolessani tunnen heikkouteni ja
riittämättömyyteni.