Me kaikki tahdomme, että se pyhä, josta Raamattu kertoo, olisi täällä, juuri niin kuin Raamattu sanoo. Mutta pyhä tuonpuoleisen merkityksessä ei esiinny maallisessa sellaisenaan.
Juutalaisuudessa tätä pidetään tyhmänä, ns. syntisenä, kun emme tee taivaan ja maan välillä eroa. Sen välillä, mitä Pyhä Henki sanoo ja sen, mitä me täällä sanomme ajatteluun pohjautuvasti, loogisesti ja
järkiperäisesti. On olemassa kaksi eri aluetta: ihmisen järjen, ajattelun, aistien ja havaitsemisen alue ja toisaalta alue ei-tietoisesta, unesta, fantasiasta, jossa ajalla ja paikalla ei ole merkitystä. Nämä kaksi aluetta muodostavat ihmisen.
On suuri erehdys ja virhe, jos me tahdomme nähdä heti kirjaimellisesti,
minkä Raamattu sanoo. Kuten esim. apokalyptiset hevoset tai monisarviset hirmuolennot jne.
On periaate, että taivas ja maa ovat olemassa. Ne molemmat ovat ihmisessä: kaksi puolta, mutta erillään. Uni ei ole täällä konkreettisesti. Tahdomme mieluusti vetää tuonpuoleisen alas tänne tämänpuoleiseen.
Juutalainen perimätieto sanoo: tämä on juuri sitä, mitä käärme tahtoo: vain ajatella loogisesti, järkiperäisesti, rakentavasti niin että raja (tämän- ja tuonpuoleisen välillä) hämärtyy; se alentaa Jumalaa, on Jumalanpilkkaa. Kun tahdomme nähdä tuonpuoleisen heti ja tässä konkreettisesti, käy niin, että meistä tulee tyhjiä ja myös aggressiivisia (hyökkääviä), sillä silloin ei enää ole salaisuutta. Seuraa pettymys. Ihmisessä on olemassa myös tämä alue, jossa on enkeleitä, jättiläisiä ym., mutta se on piilossa.
Nykyään tiedämme jo, että meidän tietoista elämäämme ohjataan ei-tietoisesta. Mutta ihminen tahtoo mielellään tehdä kaiken itse
tietoisesti. Emme kuitenkaan pysty selittämään syitä kausaalisesti. Syyt ovat kyllä olemassa, mutta emme voi saada niistä selkoa laskemalla, järkiperäisesti. Ihmiset tahtovat aina kuulla, että täällä tapahtui, tapahtuu ja tulee tapahtumaan juuri niin.
Esim. ne kauheat olennot Ilmestyskirjassa, joilla on monta päätä tai sarvea, jotka kun hakataan ne pois, kasvavat heti uudestaan, – ne ovat meidän elämämme nyt! Emme voi muuttaa monenlaisia asioita, vaikka
tahtoisimme, ja taistelisimme niiden vastaan. Mutta ajan virrassa tulee aina uusi pää tai sarvi.
Ei ole aivan helppo sanoa: nyt tiedän, että olen jakautunut (niin kuin Paavali sanoo: ”Tahdon, mitä en tee; ja teen, mitä en tahdo”), ja nyt muutan sitä. Elämä ei ole leikki tai koulu. On paljon tekemistä
rakkauden kanssa; ja rakkaus on vahva kuin kuolema (Laulujen laulu).
Papin vyö: näyttää eron yläruumiin ja alaruumiin välillä,
kuitenkin ne ovat yhtä. Tai niska/kaula erottaa pään vartalosta. Jos emme pysty erottamaan Ykkösen ja nelosen välillä, nimittää Raamattu sitä ”uppiniskaiseksi”.
Parannukset: eivät ole tarkoitettu ymmärrettäviksi sellaisinaan, että ihmeparantaja, lääkäri kulkee paikasta paikkaan – kuitenkin kaikki potilaat kuolevat. Parannus Jeesuksen avulla vaikuttaa niin syvästi, että potilaat parantuvat sielussaan, jolloin ruumiskin toimii normaalisti. Sielu on ikuinen.
Jeesus kutsui koolle ne kaksitoista ja antoi heille voiman ja vallan
karkottaa kaikki riivaajat ja parantaa tauteja. Kun ihmiseltä puuttuu suhde ei-tajuntaansa, silloin on vaara saada demoni. Riivaajien karkottaminen ei ole manaamista. Demoneista parantaminen onnistuu vain, kun yksipuolinen, vain maallinen, järkiperäinen ajattelutapa muuttuu niin, että nähdään taas molemmat puolet, maa ja taivas, kausaalinen ajattelu ja uneksiminen.
Mitä merkitse tautien parantaminen? Että elät pari vuotta pitempään ja sitten kuolet. Mitä on, kun sielusi ei saa apua? Raamatullinen
parantuminen merkitsee sekä sielun parantamista että sen avulla, toisen puolen avulla, on sitten ruumiskin terve.
Jeesuksen opetuslapset, hepreaksi na-ar, tarkoittaa herätetty, herätetty uneksimaan. He ovat nytkin maailmassa. Ei-tajunta ohjaa meidän
tajuntaamme, toimintaamme. Olen jumalallisen sieluni kanssa yhteydessä alkulähteeseen.
Jos joku on na-ar: Hän on hereillä tässä ja myös yhteydessä tuonpuoleiseen; niin kuin nainen ja mies. Eli jokainen ihminen on yksi näistä opetuslapsista, kun hänet on herätetty.
12 opetuslasta tarkoittaa myös 12-kertaisuutta ihmisessä. Meidän
ilmestymisemme ajassa ja paikassa. Ei 2000 vuotta sitten, sehän on merkityksetön. Sen täytyy elää meissä ja meidän luona. Ja meissä se on, todellisesti voimme ajaa pois demoneja.
Neljännesruhtinas Herodes ei tiedä mitään Jeesuksesta, hän tuntee vain tämän maailman. Nimi Herodes tarkoittaa: olla pikkutarkka; myös pelätä, vapista. Juuri siksi hän on julma. Niin kuin pelkäävä koira puree. Hän pelkää tulevaisuutta, torjuu tämän siksi ei-tajuntaansa, mikä kuitenkin johtaa hänet toimimaan omalla tavallaan, niin kuin psykologit nykyään
tietävät.
Beetsaida, kalastuksen talo, paikka missä ihminen elää ajassa. Kaksi kalaa, uivat vastakkain; ajassa asiat eivät ole yksiselitteisiä, ovat ristiriitaisia, kaksisuuntaisia, kaksimerkityksellisiä. Kalat vedessä kuvaavat aina ihmisiä ajassa. Vesi on aika. 12 korillista jäivät yli, tarkoittaa että ajassa tulee olemaan riittävästi elämiseen.
Jeesus ruokki viisituhatta miestä viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Taikuriko? Tämä oli silloin? – Tämä oli, tämä on, tämä tulee olemaan. Raamatun sana on pyhä, ikuinen, aina ajankohtainen. Raamatun numerot (luvut) ovat tuonpuoleisia, Pyhän Hengen antamia.
Noin 5000 miestä, on raamatullinen luku. 1000 elef, kirjoitettu sama kuin alef 1. Viisi 5000:na. Viisi, 5, tarkoittaa täydellinen; 1 ja 4 harmoniassa yhdessä. 5, he tarkoittaa ikkunaa: olen valmis talossani, on ikkuna, josta maailma katsoo sisään, ja minä ulos. Olen valmis tulevaan, kuutoseen, 6, vav, joka tarkoittaa ihmistä, myös koukkua, sanaa ’ja’. Viisi yhtenäisenä 1 : 4, niin kuin piilossa oleva ja esiintyvä, niin kuin Elämän puu ja Tiedon puu, 233 : 932.
5000:kin sisältää tämän 1 : 4 harmoniassa. 5000 jaetiin 100 kertaa noin viisikymmentä kuhunkin ryhmään. 50 menee yli 7x7, on tuonpuoleinen luku (nk. esim. helluntai 50 päivää pääsiäisen jälkeen, silloin taivas ja maa kohtaavat).
Sinun pitää kokea tämä itsessäsi, eikä torjua. Se on sinussa sellaisenaan.
Ravinto kohtaamisessa: Leipä on enemmän kuin vain
vilja, vettä ja hiivaa. Leipä on ruumis, taivaallinen leipä jne. Viisi leipää,
taas 1 + 4. Ja kaksi kalaa: Kala Raamatussa on enemmän, kuin vain kala. 2 kalaa, uivat vasemmalle ja oikealle. Beetsaidassa.
Viidentuhannen ruokinta kokoontumisessa. Sitten Jeesus otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen, siunasi ja mursi ja antoi ne
opetuslapsilleen kansalle jaettaviksi. En katso täällä esiintymiseen päin, katson muualle, missä on se ’ei mitään’. Tiedän, että sieltäpäin tulee tämä kaikki minulle. Hyvin vähän, yksi sana, yksi kirja voi tuottaa minulle asioita kaikkia aikoja varten.
Jumala: Olen tehnyt maailman, sillä olen sen uneksinut. Sitten tuli sana ja maailma valmistui. – Ja te oppikoulussa, kuvamme, kaltaisemme, te ette pysty siihen?
Jeesus kysyi heiltä: ”Kenen ihmiset sanovat minun olevan?” Meille on myös tärkeä kysymys, miten me koemme tämän kaiken. Kun ihmiset, kylläkin tahtomattaan, pitävät Jeesusta, jumalallista, itsensä ulkopuolella, silloin he ihan kuin työntävät Jumalaa pois luotaan. Jumala on heille sitten vieras. Vaikka sanotaan: Jumala meissä ja me Jumalassa (tai Jeesuksessa).
Takerrumme tähän elämään; mutta yhtään hetkeä ei jää. Eilinen on ohi; tulevaa pelkäämme, meillä ei ole luottamusta tulevaan.
Jos tahdomme vastaanottaa tätä Luukkaan evankeliumia samalla tavalla kuin kaikkea, mikä virtaa pois ajan myötä, silloin se vain ärsyttää meitä.
Kysymys todellisuudesta: meidän ei pidä nähdä tätä niin kuin jonakin, joka on joskus ollut, ja samalla annamme sen jäykistyä ajassa, vaikka tiedämme, että kaikki virtaa eteenpäin.
Ihmisessä on suuri kaipuu yhdistymiseen, toisten ihmisten kanssa. Rakkaus? Olla toisen kanssa niin, että hän tunnistaa minut, esim. yksi
hymy, joka voi olla syvä suhde tai vain pinnallinen kohtaaminen. On kysymyksessä myös yhdistyminen sen kanssa, mikä ei virtaa eteenpäinajanvirrassa. Ihmisessä on aina enemmän tai vähemmän se tunne, että hän tahtoo päästä yhteen sen kanssa, joka jää pysyväksi – se on unelma.
Pilvi, ei niin kuin me näemme sen, vaan pilven vastaavuus. Kun Jumala puhuu pilvestä, silloin hän puhuu olemisesta, joka ei voi jähmettyä (niin kuin kuva tai kuvapatsas). Pilvi voi olla tumma, voi olla salamointia, jyrinää. Pilven muotoja voi olla rajattomasti, se myös voi hävitä, vaikka H2O, vesi, on aina läsnä. Pilvellä ei aina ole vain yhtä yksiselitteistä merkitystä, niin ja niin se on. Pelokas ihminen herkästi antaa vain yhden merkityksen, hän tahtoo pitää siitä kiinni. Mutta ikuinen ei ole näkyvissä kovettuneena, vaan niin, että kaikki erilaiset mahdollisuudet ovat olemassa.
Elohim = yksi Jumala, vaikka on monikkosana; on kuitenkin vain yksi.
Jumala pilvessä: on moninaisuus, joka muodostaa täydellisen ykseyden.
Muuten, epäjumalia nimitetään Raamatussa myös elohim. Vasta yhteydestä löydämme meille itsellemme sen eron. Näenkö epäjumalat vai Jumalan?
Juutalainen perimätieto kertoo, että Herra meidän Jumalamme loi tämän maailman rakkaudesta. Toisin sanoen yksinäisyydestä ja kaipuusta suhteeseen, rakkauteen. Ja rakkautta voi olla vain täydellisessä vapaudessa. Tämä tunne, ettei voi olla yksin, näyttää olevan perustus elämän, maailman luomiseen. Jumala luopuu samalla yhteydestä, harmoniasta, täydellisyydestä. Rakkaus on kaiken tämän perustus.
Siksi Jumala, Messias on välillä vihainen, huutaa, että hän ei siedä enää, tahtoo tuhota kaiken (esim. 1. Moos. 6:13; tai Matt. 13:42 ja 50 ym.) – ja ihminen sitten rukoilee, älä tee tätä. Suhde ei ole pakonomainen, vaan on vapaa, täysin vapaa; ihminen on hepreaksi adam, tarkoittaa olen samanlainen (ani dome).
”Olen samanlainen” sanotaan siksi, koska Jumala hengittää hengityksensä (neshem) nenän kautta ihmiseen (niin kuin pilvi), antaa ihmiselle neshaman, jumalallisen sielun ja toivoo, että annamme sellaisen hengityksen takaisin Jumalalle.
Et tahdo olla yksin – uneksit, että se tulee olemaan ikuisesti. Tahdon pitää kiinni siitä hetkestä, ikään kuin se olisi kukka, kirja, ihminen.
Meillä on kaipuu yhteyteen, sen virtaavaan näkyvän ja sen toisen välillä, joka on unessani ikuinen. Se on kaipuu Jumalaan. Kun kysymme kuka on Jumala? - Lopussa tunnemme, että se on meissä itsessämme, jossa Jumala on läsnä. Jumala minussa.
Alussa on sana, sana on sama siellä ja täällä.
On kaksi maailmaa, jotka meidän pitää erottaa: kuten esim. se viidentuhannen ruokkiminen, joka ei ole ollut vain kerran ajassa.
Kun tutkistelemme ajatuksia kaipuustamme yhteyteen, vasta silloin voimme ymmärtää miten Raamatun tekstit elävät, elävät meissä. Muuten ne menevät hukkaan kirjaimellisesti ymmärrettyinä. On ihmisiä, jotkaväittävät, että ”maailma tuhoutuu”. Tulee mieleen Markiisi de Sade – sadismi.
Ruokkiminen: Jumalan ja maailman kohtaaminen, Jumala jakaa. Myös me nyt saamme ravintoa sieltäpäin.
12 korillista, niin kuin ajan 12-kertaisuus, on myös henkistä ravintoa.
– Älä sano: ”tämä oli silloin” – se on täällä aina, niin kuin Vapahtaja,
Kristus on aina täällä.
9:18 – 25 Kysymys: ”Kenen ihmiset sanovat minun olevan?” Onko niin tärkeää, mitä maailma sanoo? Kenen kansanjoukko sanoo minun olevan? Kansanjoukko on unienselityksissä ruumiillisen ilmestymisen monenlaisuus. Myös ulkoisen elämäsi monet, monet hetket. Kansat elävät, sillä piilossa ytimessä, tuskin havaittavissa, on Israel, joksi nimitetään Israel ihmisessä; eli henki ja sielu.
Mitä sanoo olemassaoloni minusta? Kysytty tuonpuoleisesta päin tämänpuoleiseen. Tällä tavalla vodaan selittää myös elämän viimeiset hetket. Kuten … eikö tämän malja voi mennä ohitse, tai … miksi olen niin hylätty?
Jeesus ottaa sen nyt – lopussa vakavasti, kun se hetki on tullut. Tämä on koettu oikeasti, se ei ole narrien leikkiä. Ristiin naulitseminen ei ole leikkiä, se ei ole petosta. Tämä kyynelten laakso on hyvin tärkeä.
”Entä te? Kenen te sanotte minun olevan?” Jeesus kysyi. ”Jumalan Voideltu”. Tarkoittaa voitelua, öljyä, 8. päivää.
Tulevaisuus näyttäytyy edessäni, koska minulla on rukouksen avulla suhde toiseen maailmaan. Se on vain ikään kuin kihlaus.
On huomattava se ero molempien puolien välillä, tämän- ja tuonpuoleisen. Ajan virrassa et voi koskaan pitää kiinni mistään, etkä nähdä sitä todellisessa muodossa; lapsi – aikuinen – vanhus. Mutta juuri sen takia voit uskoa todellisesti.
Johannes Kastaja, edelläkävijä. Vesi, upottaminen jokeen, raamatulliseen
Jordaniin. Kastaja vie ihmisen veteen, aikaan, vain lyhyeksi hetkeksi; 0 – 120 vuotta, se on lyhyt hetki ikuisuuteen verrattuna.
Juutalainen tapa on edelleen: mikva, kylpy upottamalla, jonkinlainen kaste. Vaikka joka viikko ennen sapattia, tai harvemmin, naisille joka kuukausi.
Kastaja kulkee edellä – hän edustaa elämää ajassa, vedessä, se on tämän ajan maailmamme. Ajan kautta tulee kaipuu päämäärään, päämäärään, jolla on merkitys. Eikä kuolema. Uneksimme, että rakastamme, ymmärrämme toisiamme.
Aivoissa, ei-tajunnassa on kaikki läsnä, niin kuin tietokoneen muistissa. Psykologia tietää tämän nykyään, hypnoosi saa joskus esiin asioita alitajunnasta (mutte ei ei-tajunnasta).
Toisella puolella on salaisuus – en tahdo tylysti paljastaa sitä, tahdon vain tulla lähemmäksi. Sillä tunnen, että silloin salaisuus ja rakkauteni tulee vielä suuremmaksi. Elämässä, ajassa suuntaamme päämäärään.
Ainakin katolilaisuudessa ja luterilaisuudessakin tunnetaan ns. hätäkaste, kun vastasyntynyt lapsi on vaarassa kuolla jo lyhyen elämän(hetken) jälkeen. Tämä tapa korostaa kasteen merkitystä; onhan ikuisuuteen verrattuna elämän pituus vähemmän tärkeä. Olennaista on, että lapsi, ihminen on ollut ajassa, vedessä.
Kastaja tarkoittaa: Elämä yössä, kuu, vesi, kyynelten laakso. ”Tuli ilta ja tuli aamu” … eli ensiksi tulee tämä yöelämä, elämä ajassa, vedessä, jossa emme näe hyvin. Sitten tulee aamu, aurinko, valo, lämpö, tuli. Jeesus kastaa tulella.
Silloin tulee hän, joka kastaa tulella, Jeesus: aika, vesi on ohi; on aivan erilainen maailma, lämmin, ei ole kyynelten laaksoa, on ikuisuus. Vesi on nyt pilvenä, sekin H2O. Aivan erilainen olemus. Rakkaus, jota emme voi ymmärtää. Jeesus tulee mukaan myös Johanneksen kasteeseen; tarkoittaa, että hän esiintyy myös täällä ja tässä ajassa. Elia on myös edelläkävijä. Hänen lopussaan on myös tuli.
Profeetta, navi: tuo ei-tietoisuudesta tietoisuuteen, tai tuonpuoleisesta
tämänpuoleiseen. Hän ei tiedä, mitä hän tekee, se tulee hänelle sellaisenaan itsestään, toisesta maailmasta.
12 opetuslasta niin kuin 12 eläinratamerkkiä, 12 kuuta. Jeesus on 13. 13 tarkoittaa, että hän on täällä vain osittain (1/3 osa), niin kuin 13. kuukausi, karkauskuukausikaan ei ole aina näkyvissä, vaikka on kuitenkin aina läsnä. Vaikka Jeesus on täällä aivan todellisesti.
Myöskään VT:n hahmoista ei ole historiallista tietoa. Niin kuin vedenpaisumuskaan ei ollut sellaisenaan täällä.
Meidän pitää nähdä pyhä pyhänä, ja asettaa se siksi profaania, tavanomaista vastapäätä. Emme tahdo, että pyhä esiintyy suoraan täällä, sen olisi pyhän maallistumista. Se olisi ”tappavaa”. Kyllä, pyhä ja profaani voivat muodostaa yhteyden, niin kuin esim. mies ja nainen. Hahmot tässä kertomuksessa ovat tuonpuoleisia ja pyhiä.
Jeesus kysyi: ”Entä te? Kenen te sanotte minun olevan?” jotka ovat minun kanssani yhteydessä rukouksessa. … Pietari vastasi: ”Sinä
olet Jumalan Kristus.” Vakavasti varoittaen Jeesus kielsi heitä puhumasta tästä kenellekään. Tilanne on vakava, kysymyksessä on rakkaus, joka tekee kaiken muun tarpeettomaksi ja epäolennaiseksi. Jeesus kielsi kertomasta, että hän on Jumalan Voideltu, sillä maailman virtaus ei koskaan voi ymmärtää ikuista. Aina jää syvä ja periaatteellinen ymmärtämättömyys.
Meidän täytyy luopua tästä maailmasta voittaaksemme elämän. Silloin ymmärrämme ilman todisteita, ilman sanoja. Kun Raamatussa on kirjoitettu esim. ”sinun ei pidä rikkoa sapattia.” silloin se merkitsee, että sinä et voi rikkoa sapattia. Et voi, jos olet ihminen, se on niin kun siveyslaki ihmisessä.
Ajatuksia rukouksesta: Rukous: Luuk. 9:18… kun Jeesus oli yksinäisyydessä rukoilemassa – mitä on rukous? Suhtautuminen vastapuoleen, tuonpuoleiseen. On sisäisesti minussa.
”Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.” – Vain tämä on uskoa!
Usko on suhde yhdestä toiseen. Tarkoittaa, että uskon sinua, vaikka en näe, että sinulla on se.
Historiallisen tapahtuman 2000 vuotta sitten tapahtunutpaikalleen kivettyminen merkitsee, että suhde on kuollut, kovettunut, ei ole
elämistä varten.
Rukoileminen tarkoittaa, että olen onnellinen, että voin olla suhteessa jonkun kanssa, jota en tunne, mutta kuitenkin koen, että sen täytyy olla olemassa.
Vanha juutalainen tarina vertailee rakkautta Tooraan: niin kuin rakastettu nainen ilmestyy hetkeksi ikkunassa, vain hetkeksi.
Emmekö ole itse meidän syvin salaisuutemme, tiedämmekö mihin menemme? Voin vain uskoa. Tahdon tuntea kuka olen. Tahdon elää ikuisesti, tahdon säilyttää sen ohimenevän, mutta aika virtaa. Rukous on kaipuuta tutustua itseen.
Rukous tarjoaa tien toiseen maailmaan. Annamme itsemme pois tästä kokonaan. Tahdon menettää kaiken täällä, että voin voittaa toisen –
mutta ei kausaalisessa merkityksessä.
Jeesus kuulee mitä kansanjoukko sanoo hänestä. Mutta hän /
minä olen rukouksessa Jumalan tasossa, olen tämän kokenut. Olen ihmisen poika, ben adam; ani dome, tarkoittaa olen samanlainen, samanlainen kuin Jumala. On messianisuuden tunne.
Rukouksen aikana luovumme elämän tärkeydestä. (tefillah, rukous; sanasta tofel, alistaa itsensä). Silloin – ilman aikomusta – saan yhä paremmin tietää, että elämäni on hyvin mielenkiintoinen ja tärkeä, mutta vain kun olen yhteydessä toisen puolen kanssa. Niin kuin mies ja nainen. Tahdomme, että toinen puoli tunnistaa meidät, yhdistyy meidän kanssa,
ja paradoksaalisesti, kuitenkin jokainen säilyttää oman itsenäisyytensä.
Rukous, aina syvempään menevä rukous, mitä pitemmälle
rukous kulkee – se on elämän tie. Lausutaan jonkunlaisen kaavan mukaan, tai esim. Isämeidän, jotka ovat sanoja tuonpuoleisesta. Mutta mitä on sitten päivän muissa tunneissa?
Isämeidän ja muiden rukousten pitää olla yhdistetty elämäämme,
vain silloin ne ovat merkityksellisiä.
Eikö rukous ole koko elämä, jolloin meillä on yhä vain enemmän iloa tästä maailmasta? Ja samalla tunnen, että minulla on sisäisesti toisenmaailman ilo, ei-tietoisesti, ikuisesti. ”Ikuinen” ei ole asia, jota voimme kuvata, selittää; vaan me tunnemme sen, kun olemme onnellisia – lopussa se tulee minulle yhä selvemmäksi ja varmemmaksi.
Hasidismi tuntee käsitteen dibuk, takertua. Rukous on siis tämä takertuminen toiseen maailmaan. Sitten en vain syty rukouksessa, mutta tulee myös se ”liekki”, tämä kaste tulella. Tunnen, että tämä liekki on niin kuin Korban-liekki, joka on palaminen loppuun ajassa. Tästä minulle selviää, että tämä maailma tässä on hyvin tärkeä.
Rukous sanoo: Antaudun kokonaan, olen joka suhteessa onnellisempi; koko sydämestä tarkoittaa elämän ytimestä. Rukouksen pitää olla koko elämä, aina. Mieleeni tulee tässä se hurskas suutari, joka aina kun hän ompeli kengänpohjan ja ylänahan yhteen, ajatteli, että hän yhdistää maan ja taivaan.
Tietysti ovat aamurukous, ruokarukous ja iltarukous jo perinteisiä. Teen sen, se on linja aikaisempiin aikoihin. Perinne on tärkeä. Esim. vaatetus; oletko säilyttänyt esi-isien esineitä? Rukouksessa on myös ei-tietoinen tunne menneistä ajoista. Mutta nyt opimme uusia asioita, tie menee eteenpäin. Uudet oivallukset ym.
Pääasia on tunne syttyä tuleen rukouksessa, tunne yhdistämisestä (echad) - niin kuin avioliitossa. Kuitenkin salaisuus jää, ja se kasvaa ja kasvaa, sillä rakkaus tuo jatkuvasti esiin uusia salaisuuksia.
Kirkastusvuorella: Jeesus ja kolme apostolia, (Raamatussa on
usein päähenkilö + 3 ystävää, esim.: Jeesuslapsi + 3 viisasta idästä, Job + 3
ystävää, Abraham + 3 ystävää); tahdommeko nähdä, että Elia ja Mooses nousevat ylös? – mitä tarkoittaa ”kirkastettu”? Kirkastusta vai epilepsiakohtausta?
Yleensä emme voi enää nähdä sitä pyhää erotettuna maallisesta niin, että voimme sanoa maallisessa olevan olemassa vastaavuutta pyhään. Ei identtinen (täysin sama), vaan vastaava!
Luuk 9:28 Noin kahdeksan päivän kuluttua siitä, kun Jeesus oli tämän puhunut, hän otti mukaansa Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. 29 Jeesuksen rukoillessa hänen kasvojensa hahmo muuttui ja hänen vaatteensa tulivat säteilevän valkoisiksi. 30 Samassa siinä oli kaksi miestä, Mooses ja Elia, ja he keskustelivat hänen kanssaan. …
He pelästyivät joutuessaan pilven sisään. 35 Pilvestä kuului ääni, joka sanoi: ”Tämä on minun Poikani, se valittu. Kuulkaa häntä!” 36 Kuultuaan
äänen he huomasivat, että Jeesus oli yksin. He olivat vaiti eivätkä niinä
päivinä kertoneet kenellekään mitään siitä, mitä olivat nähneet. – He eivät voineet kertoa mitään.
Tarkastelemme kirkastusvuoren tapahtumaa ja mietimme mitä tämä kaikki tarkoittaa. Tämä voisi selittää meille, mitä me jatkuvasti koemme ei-tietoisuudessamme. Mutta yleensä nykyihminen tahtoo nähdä sellaisia kuvia vain tietoisuudessa, pitää ne vain täällä – vaikka ne ovat paremminkin kuvia unimaailmasta. Tämänpuoleisen ja tuonpuoleisen yhdistäminen voi aiheuttaa meille melkoista vaivaa elämässämme.
Miksi on tärkeää erottaa tämänpuoleinen tuonpuoleisesta? Onhan meillä tekemistä vain tämänpuoleisen kanssa. Kysymys: Hyväksymmekö itsellemme vastakohtaista toista, joka on aivan erilainen? Kaikki asiat jotka ovat täällä, ovat siellä erilaisia, ns. eri etumerkillä varustettuja. + 5 ei ole identtinen - 5:n kanssa, vaikka molemmilla puolilla on ”5”. On piste 0 ja tästä vasemmalla on - ja oikealla +. Siis kielessä on vastaavuuksia, jossa ”5” negatiivisessa on meiltä ei-missään, emme voi saavuttaa emmekä koskea sitä, se on pyhä. Tämänpuoleisessa, positiivisessa maailmassa voimme laskea plussa- ja miinusmerkeillä. Siellä, toispuoleisessa tämä ei onnistu ollenkaan, sillä nollassa on loppu.
Siis tämä esimerkkinä pyhästä ja profaanista (epäpyhästä).
Elämässä on paljon, mistä uneksimme, myös päiväunia, jotka eivät ole täällä todellisia. Mutta unessa ne kuvat ovat näkyvissä ja nollapisteen toisella puolella ne liikkuvat vapaasti.
Rukouksessa me tarjoamme, kurkotamme kielellisesti taivaaseen.
Seisominen ja kehon symmetria eli oikea ja vasen on vain horisontaalista. Vertikaalisessa ei ole symmetriaa, mutta kylläkin hierarkiaa: voi tulla erilaiseksi kiipeämällä ylös tai alas.
Rukouksessa saadaan suhde johonkin. Meidän vastapuolemme odottaa, että meillä on tarve -itsessämme - tutustua vieraaseen, täysin erilaiseen. Tämä on voimassa ihmisten kesken, mutta myös meidän ajattelussamme, unelmoidessamme, haaveilumme tarvitsevat vastapuolen. Muuten emme voisi murtautua läpi, siirtyä toiselle puolelle ja yhdistyä
vastapuolen kanssa.
Olla vain tämänpuoleinen tarkoittaa ’ei pysty rukoilemaan’. Sillä rukous on saada suhde toiseen, vastapuoleen. Kaipaan jotain, joka on erilainen kuin minä. Mutta ihminen jää mieluummin unitilaan, kaatuneena (kuten saman luvun riivattu poika), siksi hän ei osaa rukoilla.
Rukoileminen siis tarkoittaa, että tahdon saada suhteen vastapuoleen, jonka kanssa mielellään olen yhdessä. Tiedän, että siellä kaikki on samanlaista, mutta toisella etumerkillä. Samanlainen ja kuitenkaan ei. Vasta yhdessä olemme levossa, rauhassa. Tätä voimme verrata vaakaan joka vielä heiluu.
7. päivänä, sapatissa on lepo, rauha. Levossa ymmärrämme asioita, joita emme voi ymmärtää liikkuessamme. Aina on molemman puolen vuorovaikutus, on myös etsiminen itseään toisessa. Sillä on olemassa tunne, että se toinen on uusi maailma, ja antaa merkityksen elämälleni. Ilman sitä en voi hyvin, jotain puuttuu silloin; liian vähän rakkautta, (sekä rakastaminen että tulla rakastetuksi).
Kun yritämme kuvitella taivaallisia asioita ja määritellä niitä, silloin pakotamme pyhän esiintymään profaanina, ja sitten sanon: niin se on.
Kun Raamatun maan pitäisi olla maa täällä, silloin häpäisen Raamatun maan ja teen siitä yksipuolisen ja vain täällä olevan. – Tällainen ajattelutapa on narsistinen ja itsekäs, koteloitu. Emmekä uskalla
ulos tästä kotelosta. Tahdomme vain oman mielenrauhan, emme halua kanssakäymistä toisten kanssa.
Toisinpäinkin voimme tehdä, tuhoamme kaiken täällä, koska tahtoisimme vain tuonpuoleisen – silloinkaan ei ole suhdetta.
Meidän pitää olla kykeneviä elämään kahdella tavalla: ensiksi symmetrian merkityksessä, toiseksi hierarkian merkityksessä. Symmetria sanoo, on samat sanat täällä ja siellä. Hierarkia sanoo: kyllä, mutta kuitenkin ne ovat erilaisia. - Symmetria ja hierarkia-asiat sekaantuvat.
Hierarkia: Pää on erilainen kuin jalat.
Ristinmerkki: Voimme saada suhteen toiseen maailmaan, kun yhdistämme horisontaalin ja vertikaalin.
Toivomme, etsimme jotain meidän vastapuoleltamme. Mutta koska olemme konkreettisesti kiinni elämässä, on meidän pakko olla vain tässä. Minulla on se tunne, että tahdon olla vapaa tästä pakosta. Etsin runoja, leikin värien kanssa. Etsin siis jotain vastapäätä, etsin myös itseäni.
Rukoileminen tarkoittaa: Näytämme, että meillä on tarve johonkin toisella puolella. Ei identtinen, ei, sillä täällä se on plussa, siellä miinus.
Tiede tahtoo todisteita, tiede voi olla vain yksiselitteinen, objektiivinen. Mutta silloin suljetaan pois ihmisen se koko alue, johon kuuluvat rakkaus, suhde, uneksiminen, usko ja toivo.
Todisteiden kanssa emme voi rukoilla.
Kun uskot, että rukous on auttanut, se on sitten hyvä vain lyhyeksi ajaksi. Olet rajoitettu vain tämänpuoleiseen. Et saa vastausta tunteeseesi, kaipuuseesi ikuisuuteen; että olisit riippumaton ajasta ja paikasta, jossa aina ja ikuisesti ovat ne kaikki läsnä joista pidät – se ei onnistu maan päällä, missä on aika ja paikka. Nolla ja ääretön eivät toimi tässä. Nollalla ylität rajan, jossa kaikki loppuu.
Miinusalue on ei-mitään tuonpuolella. Siellä on maailma, yhtä täynnä kuin meidän, mutta aivan erilaisia käsitteitä.
Kun rukoilen palkkiota vastaan, että tulen saamaan apua – onko minulla hyvä rukoustekniikka? Tämä ei ole rukoilemista, se on avuttomuutta, olla hylättynä.
Kirkastuksessa: tämä innokas siirtyminen toiselle puolelle ja samalla itsensä kokonaan antautuminen rukoukseen täällä, tietäen, että toinen tulee minua vastaan. Kaksinaisuudesta tulee yhteys, yksi. Ja tämä yhteys on uusi. Jokainen jää omaksi itsekseen - ja kuitenkin on myös uusi yhteys.
Kysymys: Rakastatko Jumalaa yli kaiken? Ja rakastatko lähimmäistäsi niin kuin itseäsi? ”Vieraan” kanssa voit olla aivan yhtä. (Muuten, jokainen ihminen on ”vieras”). Ota hänet vastaan sellaisena kuin hän on. Ainoa etu tässä on rakkauden lämpö.
Sitten siellä ilmestyy yhtäkkiä Mooses ja Elia. He ovat poissa ja kuitenkin läsnä. Omituinen kysymys: pitääkö meidän tehdä kolme majaa? – Ikään kuin vangitsisimme Mooseksen ja Elian tähän maailmaan. Vastaus on tietysti ”ei”. Olisi hyvin egoistista.
Näkeminen siellä ei ole näkemistä, joka on kerran ja pysyy sitten aina samanlaisena. Tämä näkeminen ilmestyy rukouksessa, kirkastuksessa; vain siinä merkityksessä, että se voi näyttäytyä tässä hetkessä, mutta ei voi jäädä, sillä täällä on ajan virtaus.
Tämän ajan virtauksen takia voimme uskoa, toivoa ja rakastaa. – ”Kunnes kuolema teidät erottaa”.
Tämän elämän tarkoitus on juuri nämä kolme usko, toivo ja rakkaus, vaikka tässä maailmassa ei ole todistusta näiden olemassaolosta, ovathan ne henkimaailman asioita. Niistä jopa kiistellään.
Tuonpuoleisessa tämä voi olla, koska Jumala antaa itsensä kokonaan (pois), hepreaksi zimzum, vetäytyy ei-mihinkään. Se mahdollistaa vapaan tahdon ja rakkauden.
Michelangelon Pietá: Maria Jeesusvainajan kanssa: kannan kärsimyksen, jota maailma ei tunne.
Nykyään: avioliitto on sosiaalinen sopimus, pitää antaa etuja. Se ei ole rakkautta.
Kirkastus, että rukoilija ei enää tiedä mikä on täällä. Mystiikkakin tuntee kirkastuksen. Hän näkee silloin tämänpuoleisen aivan kirkkaasti vaikka tämänpuoleinen ja tuonpuoleinen ovat yhtä. Siksi Mooses ja Elia ilmestyvät täällä, niin kuin unessa.
Miksi juuri Mooses ja Elia?
Kun annan itseni pois kokonaan, silloin minulle on samantekevää mikä minulla on, silloin asetan itseni toiseen asemaan.
Ei näin: ”meillä on ollut tapana …, isäni aina …” – tällä tavalla saadaan vain kompromisseja.
Todellinen sopiminen on lämmin, auttaa nousemaan ylös. Jää - vesi – höyry – pilvi – näkymätön, vaikka H2O on edelleen, vaikka sana on aina sama. (Vastaavuudet).
Jotain jää: Alussa on Sana, Sana on Jumalan luona …tunnemme hierarkian. Suuri yhteys ylhäältä ja alhaalta, vasemmalta ja oikealta.
Siis vangita tänne, kiinnittää tänne: Kun näemme ihmeen, tai uskomme nähneemme ihmeen, silloin tahdomme vangita sen tänne, kiinnittää tänne ihan kuin kiinninaulitseminen, että se jää tänne.
Kysymys: Eikö voi olla jotain, mikä ei ole näkyvillä, mutta uskoni kautta ”tiedän” että se on olemassa. Uskon sinua, vaikka en näe sinua.
Jokaisessa rukouksessa on olemassa kirkastuksen mahdollisuus. Jotain, mikä on olemassa ihmisen mielessä. Alitajuisessa mielessä hän rukoilee. Ei-tietoinen ohjaa tietoisen. Ihmisen toiminta on ohjattu ei-tietoisesta käsin.
Hän, joka on kirkastuksessa, hänellä on vahva, selkeä tietoisuus – se on merkki, että kirkastus ei ole huijausta, eikä demoniaa.
Ei niin, että sinä kirjoitat, sinä puhut – vaan että sen pitää tulla kirjoitetuksi, sanotuksi ikään kuin itsestään. Silloin voidaan vastata kysymyksiin epätavallisessa laajuudessa. – Minulla on se (mm. Weinreb)!
”Tämän maailman valtakunta voi tulla vain taivaan valtakunnan kautta”. Ei-tietoisuus ohjaa meitä. Mistä tämä kaikki on löydettävissä? ”Teidän suustanne, teidän sydämestänne”.
5. Moos. kirjasta. Paavali siteeraa sitä Roomalaiskirjeessä.
On piilossa ja tulee ilmi sinun suusi kautta.
Raamatun ja perimätiedon opettaja ei voi todistaa tätä oppilaalleen. Oppilaan pitäisi itse tulla opettajaksi. Jokainen ihminen on erilainen ja hän voi vain omalla tavallaan saavuttaa sellaisen suhteen, levon ja rauhan (vaa’an hiljainen tasapaino).
Etsimme tätä rauhaa, se on ikuinen. Raamatun kuvan mukaan: ”Voin juoda tämän veden”.
9:33 Kun nämä olivat lähtemässä Jeesuksen luota, Pietari sanoi: ”Mestari, meidän on hyvä olla täällä. Tehkäämme siis kolme majaa, sinulle yksi, Moosekselle yksi ja Elialle yksi.” Mutta hän ei tiennyt, mitä sanoi. 34 Pietarin vielä puhuessa tuli pilvi ja peitti heidät varjoonsa. He pelästyivät joutuessaan pilven sisään. 35 Pilvestä kuului ääni, joka sanoi: ”Tämä on minun Poikani, se valittu. Kuulkaa häntä!” 36 Kuultuaan äänen he huomasivat, että Jeesus oli yksin. He olivat vaiti eivätkä niinä päivinä kertoneet kenellekään mitään siitä, mitä olivat nähneet.
Jumalan ääni tulee aina pilvestä. Pilvi ei ole tarkasti rajattu, muoto muuttuu jatkuvasti. Pilvi on aina uusi. Se on kokemus ihmisen ei-tietoisuudessa.
Suhde on verrattavissa lämpöön, kohtaa meidät horisontaalisesti.
Ääni pilvestä sanoo: ”Tämä on minun Poikani, se valittu. Kuulkaa häntä!” Poika on nyt teillä. Poika on aina se, mikä on meille profaanissa se tuleva. Poika, ben. Tulee sanasta boneh, rakentaa. Isä taivaassa rakentaa hänet täällä. Siksi meillä kaikilla on tulevaisuuden tunne. Jeesus on aina läsnä, hän on ikuinen, on myös nyt.
Moosekseen liittyvä: Toora ei ole laki! Laki on dat, mutta tämä sana ei ole toorassa. Toora tarkoittaa oppi, niin kuin isä antaa lapsille, tai opettaja oppilaalle. Toora tarkoittaa myös siittää, saada raskaaksi. Opettaja saa oppilaansa ”raskaaksi”; opettajan koko personalisuus (luonne) menee toiseen elämään. Hedelmä on sitten se, mitä oppilas tietää, muttei ulkoa opittuna.
Rukoillessa on sanalla oma voima. Rukouksen sanojen mukaan ajatteleminen on vaikeaa.
Ei-tietoinen on tärkeää. Weinreb ammentaa ei-tietoisuudestaan, koska siellä on niinkuin kypsä raskaus, eli on tultava sanotuksi.
Rakkaus kaikkeen, mikä ilmestyy. Rakkaus Tooraan. Suuret runoilijat loivat teoksiansa ei-ymmärretyn rakkauden takia. Kaikki kulttuurit tuntevat Oidipus-tarinan, vaikka eri nimillä.
Mooses tässä merkitsee meille suhdettamme siihen, mikä on meissä.
Elia: siihen liittyy kertomus 4. Moos. 25, eli tarina Baal-Peorin
dramaattisista tapahtumista, jossa Aaronin pojan, ylipappi Eleasarin poika, Piinehas astui esiin pelastajana, ratkaisijana. Siellä Midianin naiset viettelivät Israelin miehet, erityisesti Simeonin heimosta – raamatullisesti tämä on ’epäsiveä’, tarkoittaa että naispuolista käytetään vain tämänpuoleisesti.
Simeon on se lastenopettaja, ensisijaisesti lapsesta ihmisessä sisäisesti; missä ihminen ei perustelee omilla kokemuksilla. Pystymmekö vastamaan spontaanisti? – Tämä arvokas vietellään.
Piinehas lävistää keihäällä molemmat, Simeonin ruhtinaan (Shimri) ja Midianin heimopäällikön tyttären (Kosbi) yhdellä iskulla. Teki kahdesta yhden. – Se on unikuva, on tuonpuoleisessa; eikä tarkoita tappamista täällä.
Näen, kun tämä elämä tässä on jakautunut sellaiseksi, niin kuin Paavali sanoo: Tahdon, mitä en tee; ja teen, mitä en tahdo. – Silloin lopetan tämä jakautumisen. Tämä onnistuu vain, kun vien elämäni suhteeseen toiseen uuteen elämämuotoon (ei vasta kuoleman jälkeen).
Uskon lahjoittaminen on niin kuin rakastaminen, spontaani (välitön).
Missä ihmisessä oleva lapsi yhdistetään mittapuiden (Midianin) kanssa, silloin tapahtuu myös lapsuuden turmeltuminen, kuten lapsi alkaa tulla älykkääksi ja sopeutumaan, olemaan vanhempien ja opettajien mieleen valheellisesti.
Mal. 3:23 Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennen kuin tulee Herran päivä, se suuri ja pelottava. 24 Hän kääntää jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata ja vihkisi sitä tuhon omaksi.
”Pelottava” tässä tarkoittaa ”hämmästyn, että sellaista on olemassa”.
4.Moos.25: 10 Herra puhui Moosekselle: 11 ”Piinehas, pappi
Aaronin pojan Eleasarin poika, on kääntänyt minun vihani pois israelilaisten päältä kiivailemalla heidän keskuudessaan minun puolestani, eikä minun ole tarvinnut kiivaudessani tehdä loppua israelilaisista. 12 Sano siis kansalle: ’Katso, minä teen hänen kanssaan rauhanliiton, 13 ja se on tuleva hänelle ja hänen jälkeläisilleen ikuisen pappeuden liitoksi, koska hän kiivaili Jumalansa puolesta ja toimitti sovituksen israelilaisille.’”
Baal-Peorin hyökkäyksen torjunta on perimätiedon mukaan Vapahtajan saapumisen ilmoitusta vastaavaa. Siksi Piinehasta pidetään Messiaan edelläkävijänä ja ilmoittajana niin kuin Elia. Piinehas on niin kuin Elia; Raamatussa ei ole aikaisemmin tai myöhemmin. Piinehas antaa meille tunteen, että hän korjaa älyttömyydet.
Rukouksesta lisää: Mitä rukous voisi olla, kun se ei tapahdu tietoisesti. Tietoisessa rukouksessa on paljon pakkoa, teeskentelyä, valhetta. Ilman sanoja on rukous ei-tietoisuuden alueessa, hengessä ja sielussa. Sieltäpäin tapahtuu jokapäiväisen elämämme ohjaaminen. Meillä on taivas meissä sisäisesti, sydämessä, suussa (5. Moos. 30:14 ja Room. 10:6).
Kaksi todellisuutta on yhdistetty sanalla – vastaavuudet, vertauskuvat.
Rukous on kokemus sisäisesti ihmisessä. Koen elämäni, tunnen ja tervehdin toisia ihmisiä, monet kysymykset omaa elämääni koskien.
Juutalaisuudessa on tuntematonta tehdä itse omin sanoin rukouksia. Tunnetaan kaavoja, rukouksia, psalmeja – on perintö. Raamatun sana on tuonpuoleisesta, on pyhä. Meidän ei tarvitse seurata älykkäästi rukouksen tekstiä. Ei-tietoisesti tunnemme rukouksen merkityksen. Rukous ei ole suunnattua, tarkkaa käyttäytymistä. Mitä älyni voi sanoa minulle ikuisuudesta? Kun äly on poiskytketty, silloin sanat ovat kyllä hyviä.
Yhtäkkiä Jeesus seisoo siellä, ei yksin, vaan Mooseksen ja Elian kanssa. Moshe = vedestä nostettu. Elia, elijahu = Jumalani on Herrani. Nämä kaksi tulevat myös näkyviin.
Elia on erikoinen hahmo, josta tiedämme vain vähän. Häntä ei pidä kiinnittää tiettyyn aikaan ”tämä oli silloin”. On kyseenalaista, onko koskaan ollut se näkyvissä juuri niin kuin tässä on kirjoitettu. Oli kyllä täällä, mutta ei nykyaikaisella lehtimiehen tavalla. Nämä Raamatun sanat sanovat, miten se on meissä ei-tietoisuudessamme. Raamatullisesti pyhässä, sekä piilossa oleva että näkyvä ovat identtiset.
Esimerkkejä: Lehmä, fara, samalla sananjuurella pri, hedelmä. Tai maito ja hunaja; hunaja – mehiläinen – sana (daber, deborah). Tässä ei enempää tästä. (Suom. huom.: Sananjuurioppi heprean kielessä on mielenkiintoinen ja ihana, mutta en voi opettaa sitä tässä yhteydessä).
Miten minulla on yhteys tietoisesta elämästäni ei-tietoisuuteen?
Esim.: Elia otti viittansa ja löi sillä Jordanin vettä. Se jakautui. Tai Elia lähtee tulisella vaunulla taivaaseen. Kuvia? Kun katsomme niitä unikuvina, silloin pääsemme lähemmäksi, ymmärrämme paremmin.
Kuva tuonpuoleisesta on vastaava tapahtumaan täällä. Tapahtuu täällä
ajanvirrassa, virtaa eteenpäin. ”Jumalani on Herrani” seisoo myös siellä.
Ihmisessä on sisäinen ristiriita niin kuin Paavali sanoo: Tahdon, mitä en tee; ja teen, mitä en tahdo.
Tuonpuoleinen kuvataan valkoisella: ulkoisen ilmaus on niin kuin sisäinen.
Kun Piinehas (= Elia) lävistää Kosbin ja Shimrin (4. Moos. 25) – unikuva
sanoo: lopetan tämän jakautumisen, toinen elämäntapa saa alkaa. Saadaan suhde toiseen puoleen. Niin kuin Malakia 3:23 kertoo.
Kun Messias ilmoitetaan, silloin nousee suuri levottomuus. Messias on ihmisen käyttäytymisessä aivan sama kuin piilossa oleva.
Tahdomme tässä nähdä ja todistaa (Saatana).
Mutta uskon, sillä minulla on tunne, että olen yhteydessä myös tuonpuoleiseen.
Jeesus ei tiedä varmasti, hän tuntee vain sisäisesti, kuka hän on. Jeesus sanoo: älkää kertoko eteenpäin, että olen Messias. Tätä ei voi kertoa.
Tämä Elia, joka esiintyy edelläkävijänä, joka ilmestyy tässä, tahtoo sanoa meille: Kun et saa elämääsi suhteeseen toiseen elämään, silloin messiaanisuus ihmisessä (sinussa) ei tule selväksi. Elia tulee ja lähtee
omituisella tavalla – se on unikuva.
Mooses ja Elia seisovat Jeesuksen kanssa. Olemme tässä nyt. He sanovat: tulemme uskon, toivon ja rakkauden takia.
Jeesus, Jehoshua = Herra auttaa; myös luonnonlakien vastaisesti.
Kolmen majan rakentaminen – Ääni pilvestä: tahdotteko kiinnittää tämän aikaan ja paikkaan?
Elia: vaunu ja hevoset yhdistävät maan ja taivaan. Tämän voimme vain uskoa. Elän uskosta, joka tulee esiin toiminnassani.
Jeesus itse sanoo vähä myöhemmin: minun täytyy lähteä pois.
Rukouksella saadaan usko siihen, että tuonpuoleisella on yhteys tämänpuoleiseen.
9:37-45 Riivattu poika: Kun he seuraavana päivänä olivat
tulossa alas vuorelta, tuli Jeesusta vastaan suuri väkijoukko. 38 Väkijoukon keskeltä huusi muuan mies: ”Opettaja, minä rukoilen sinua: tule katsomaan poikaani, sillä hän on ainoa lapseni. 39 Vähän väliä henki ottaa hänet valtaansa, ja hän alkaa heti huutaa. Se kouristaa häntä, niin että vaahtoa tulee suusta, ja vain vaivoin se poistuu hänestä, runnellen häntä. 40 Pyysin sinun opetuslapsiasi ajamaan sen ulos, mutta he eivät pystyneet.” 41 Jeesus vastasi: ”Voi tätä epäuskoista ja kieroutunutta sukupolvea! Kuinka kauan minun on oltava teidän luonanne ja kärsittävä teitä? Tuo poikasi tänne.” 42 Vielä pojan tullessakin riivaaja repi ja kouristi häntä kovasti. Mutta Jeesus nuhteli saastaista henkeä, paransi pojan ja antoi hänet takaisin hänen isälleen. 43 Ja kaikki hämmästyivät Jumalan valtasuuruutta. Kun kaikki ihmettelivät sitä, mitä Jeesus teki, hän sanoi opetuslapsilleen: 44 ”Painakaa mieleenne nämä sanat: Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin.” 45 Mutta he eivät käsittäneet tätä puhetta. Se oli heiltä salattu, niin etteivät he sitä ymmärtäneet eivätkä uskaltaneet kysyä häneltä siitä. Jeesus ilmoittaa taas tulevan kuolemansa, että Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin. Juuri ennen tätä hän moitti opetuslapsia epäuskoiseksi ja kieroutuneeksi sukupolveksi.
Päivä kirkastuksen jälkeen opetuslapset (na-ar) eivät pystyneet parantamaan. Mestari on tuonpuoleinen, opetuslapset tämänpuoleisia. Jeesus on ärtynyt ja sanoo, että hän lähtee pois tästä maailmasta.
Mikä on niin järkyttävää tässä kertomuksessa? Olemmehan me kuulleet jo paljon demoneista. Tässä on se lopun alku!
Jeesus annetaan ihmisten käsiin yöllä – seuraavana päivänä hän kuolee ristillä.
Pilven jälkeen seisoo Jeesus yksin. Kirkastusvuorella on aivan tuonpuoleinen kokemus. Mooses ja Elia ovat poissa. He näyttivät, että ihminen voi elää tuonpuoleisessa.
Koko Raamatun tapahtuma on ihmisessä, tuonpuoleisesti ei-tietoisuudessa. Hän vain uskoo. Tunnemme ihmisen käyttäytymisen, mutta emme tiedä, mistäpäin sitä ohjataan, missä se lähde on.
Majojen rakentaminen on hölynpölyä, koska aika virtaa. Olisi samankaltainen kuin tuonpuoleisen tapahtuman naulitseminen tähän aikaan. Olisi pyhän arkipäiväistämistä. Opetuslapset eivät ymmärrä tapahtumaa kirkastusvuorella.
Taika on niin kuin sairauksien hoito vain symptomaattisesti. (Esim. annetaan vain särkylääkkeitä, kipu on sitten kyllä pois, mutta kipujen syy jää piilon, ja sairaus vain jatkuu ja etenee).
Opetuslapset eivät pysty parantamaan riivattua poikaa. Parantamisen pitää olla perusteellista, juurta myöten. Ajassa ei ole parantumista.
Siksi isä tulee ainoan poikansa kanssa Jeesuksen luo. Maallinen poika on täällä riivattu. Riivattu tarkoittaa, että hänellä on yksipuolinen näkökanta, asenne. Tämä näkökanta valtasi hänet niin kuin myrkky. Hän uskoo, että hän näkee täällä syyn ja seurauksen, pitkän kausaalisen ketjun, pitkän kuin käärme. Ihminen valloitetaan, ja valloittaja sanoo: vain täällä esiintyvä antaa sinulle elämän tarkoituksen.
Kaikki pelkäävät sairaaksi tulemista. Ovat aina peloissaan. Pelon riivaamia.
Viisas on piilossa oleva; hän ei tahdo esiintyä, sillä muuten tulisi hyökkäys. Älä näyttäydy – kuten Jeesus sanoo: Älä kerro tästä! Täällä viisaan ei pidä ilmestyä, sillä täällä hän tulee ajanmukaisesti arvostetuksi ja silloin siihen viisaaseen kohdistuu painostusta ja paniikinomaista halua olla merkityksellinen ja kuuluisa; – kohta sen jälkeen opetuslapset kysyvät: kuka heistä on merkitsevin? On se pienin, vaatimattomin, nk. pieni lapsi.
9.luvun käännekohdassa, kirkastuksessa tahdotaan Mooses ja Elia tänne. Olisi pyhän arkipäiväistämistä, profanoimista.
Riivaus: Kohta sen jälkeen tämänpuoleinen ilmoittaa itsensä vahvasti: Riivatun pojan kuva näyttää: Ihminen täällä on riivattu. Isä on toivoton, tämän ihmisen ainoa poika on riivattu.
On kansallinen, uskonnollinen, poliittinen ym. riivaus.
Romanttisella aikakaudella (Schiller, Beethoven) laulettiin: ”Tulkaa kaikki ihmiset veljiksi”!
Poika on riivattu. Hän tuntee vain tämän maailman. Elämä ei ole siedettävää tällä tavalla. Opetuslapsilla on sama tilanne, samalla tavalla. Mutta on kaunista, että myös heillä on tämä, sillä he kuitenkin ovat sitten juuri ne, jotka jatkavat Jeesuksen perintöä. Ehkä sen takia, koska he kokevat Jeesuksen kärsimyksen tien ja havaitsevat, että he eivät kestä mukana olemista. Pietarin esimerkki osoittaa, kuinka kauan ihminenvoi olla mukana. Tämä kaikki osoittaa myös, että ihmisellä on kuitenkin voimaa katua sitä ja sitten kuitenkin tunnustaa, että on Jeesuksen kanssa. – He sitten kärsivät ja kuolevat sen takia.
He ymmärsivät: Voin ymmärtää tätä maailmaa vasta sitten ja olla onnellinen, kun olen samanaikaisesti upotettu toiseen maailmaan – ja sieltäpäin näen tämän maailman (ilman kuolemaa). Niin kuin Paavali sanoo: ”Olemme kuolleet ja ylösnousseet”.
Olet silloin aivan uusi ihminen.
Näemme, että Pyhä Henki näkee riivatun pojan täällä: Ihminen kouristelee ja vaahtoaa, on naurettava. (Ympäristön saastumisen, energiakriisin ym. takia).
Eli, meidän pitää nähdä se toinen, tuonpuoleinen ratkaisevana.
Kärsimysten ilmoitus sanoo: tätä elämää ohjataan tuonpuoleisesta.
Demonian parantaminen: tästä vain Jeesus voi parantaa. Tarkoittaa, että fyysinen ei voi parantaa fyysistä, vaan ainoastaan tuonpuoleinen parantaa fyysisen, tuonpuoleinen ihmisessä. Ihminen on yhtenäisyydessään jakautunut: tietoinen toiminta ja ei-tietoinen toiminta. Eli ei-tietoinen on aina mukana. Riivatulla on ei-tietoinen torjuttu, tietoinen on laajennettu.
Emme voi nähdä unia niin kuin tahdomme. Ei-tietoinen puoli voi tuoda parannuksen, sille se on yhteydessä kaikkiin ei-tietoisiin. Siellä aika ei virtaa. Siellä on kaikki läsnä. Kun meillä on sinne vahva suhde, muodostuu elämämme merkitys.
Suhde ihmisessä on sukupuolinen niin, että syntyy kaipuu.
Laulujen Laulussa kerrotaan tästä, miehen ja naisen välisestä suhteesta. Laulujen Laulu on pyhin pyhistä.
Suhde tietoisuudesta ei-tietoisuuteen. Molemmat ovat tärkeitä! Kuten
maailma – ikuisuus; historia – ikuisuus. Ei-tietoinen ilmenee historiassakin.
Parannus tulee siis vain kun on suhde. Esim. yksi lääkäri parantaa, toinen ei – vaikka molemmat antavat saman lääkkeen – miksi? Ei-tietoinen vaikuttaa. On tärkeää, mitä potilas uskoo. Se, jolla on suhde pyhään (Jeesukseen), parantuu. Nimi Jehoshua (Jeesus) tarkoittaa Herra auttaa.
Isä riivatun pojan kanssa: isä on juuri tuonpuoleisessa. Jeesus tuntee toivottomuutta tässä. Ei kukaan apostoleista pysty parantamaan, vaikka juuri ennen tapahtui kirkastuminen. Tässä ei ole mitään ratkaistavaa, suhteeni siihen on ihan kuin olisin nähnyt unta.
Ihmisen tie mystiikassa: alussa on suuri määrä ihmisiä ympärillä –määrä vähenee pikkuhiljaa; kunnes lopussa ihminen näkee kaivolla enää vain kaksi naista, omat naisensa. On kaksinaisuuden maailma, niin kuin Elämän Puu ja Tiedon Puu.
Voi olla ajatus: tämä elämä tässä on merkityksetön – teen itsemurhan. Aivan väärin!
Tämä elämä tässä ja ikuinen elämä ovat yhteydessä niin kuin avioliitossa, niitä emme voi erottaa. Kuolema ei erota!
Molemmat naiset ovat elämän molemmat puolet. Elämän salaisuus on perustavanlaatuinen. Pysy itsellesi uskollisena. Sitten ihminen tuntee: Molemmat yhdistyvät yhdeksi naiseksi. Tie: Nyt olen tämän yhden henkilön kanssa yhteydessä (mies – nainen yhteytenä on ikuinen), silloin ihminen on paratiisissa.
Jeesus ottaminen ristiltä: naiset ovat läsnä.
(Huom.: Kirjassani ”Hasidien ja juutalaisen perimätiedon tarinat” Rabbi Akiban tarina s.187-191.)
Tulevan kärsimyksen ilmoitus: Hänet annetaan ihmisten käsiin. Kuolema, eli otetaan etäisyyttä täältä. ”Lähden pois täältä”.
Tästä maailmasta jäävät vain ne, mitkä olivat rakkaus, usko. Mitä enemmän on suhde ei-tietoisuuteen, eli Jumalaan, Ei-nimitettävään, sitä enemmän koemme ylösnousemuksen kuoleman jälkeen. Niin kuin Abraham ja Iisak matkalla Moria-vuorelle. Jättävät kaksinaisuuden (kaksi palvelijaa) ja aasin (ruumin vertauskuva) taakseen.
Ylösnoussut: On vertikaali, rakkauden ulottuvuus.
Kärsimyksen ilmoitus on heti riivatun pojan paranemisen jälkeen.
Messiaan, Jeesuksen yksi nimi on zemach, kasvu. On pikkulapsena, lapsena, miehenä – aina uudestaan tulee uutta, tulee uusi päivä. On ikuinen lähde. Elämässä kaikki tulee ja lähtee niin kuin ruoho jne.
Yksi niistä kahdestatoista, yksi aspekti ihmisessä kavaltaa minut.
Apostolit eivät käsittäneet Jeesuksen ilmoitusta tulevasta kärsimyksestä. Emme tahdo puhua kuolemasta.
Kuka on suurin? Vastaus: Lapsen kuva. Siellä missä voit olla välitön, spontaani, olet maailmassa pieni. Sinulle on maallinen asema samantekevä, kun tunnet itse onnea elämän kokonaisuudesta.
Johannes kertoo riivaajia ulos ajavasta miehestä Jeesuksen nimessä. Hän ei kuulu meidän seuraamme. Mutta Jeesus hyväksyy sen.
On hierarkiakysymys, kuka voi parantaa? Messias on koko maailmaa varten, kaikkia ihmisiä varten. Lapsi teissä on tärkeä. Lapsi on välitön, ohjattavissa ei-tietoisuudesta, tuonpuoleisesta.
Mitä tarkoittaa ”kirkastus” meidän ”arkipäivässämme”? Emme pidä sen häikäisystä! Pelkäämme kirkastumista, emme tiedä, mitä se tarkoittaa. Kun tämän joku kokee: Mooses ja Elia ja onnen tunne, aika ei enää virtaa.
On verrattavissa taitelijan inspiraatioon, innoitukseen (esim. Mika Waltarin ”Sinuhe Egyptiläinen”). Kun inspiraatio tulee, on samalla suuri onnentunne. On niin kuin elämän ymmärtäminen järkevästi. Mutta on myös pahoja henkiä, jotka myös innoittavat. Tunnemme sen.
Miten tulee sellainen inspiraatio, oivallus? – Se vain on täällä. Onhan kaunista, ettemme tiedä, ja juuri sen takia voimme uskoa.
Kirkastuksessa loppuu ajan virta.
Riivattu poika (hedelmä) unessa, myytissä: on ääni (sisäinen ääni, tunne) joka puhuu meille joka päivä. Poika antaa minulle tulevaisuuden tunteen – lapsenlapset.
Tämän isän poika on riivattu, yksipuolisesti, se on yksimerkityksellinen; vain konkreettisen hän tuntee. Ei ole uneksimista, eikä toivoa. Rakkaus on analysoitava. Tämä kaikki johtaa pakottavaan riivaukseen. Tämä kiinnostus vain konkreettiseen tekee aggressiiviseksi.
Jeesuksen opetuslapsena voin täällä toimia tätä yksipuolisuutta vastaan, ystäville, sukulaisille jne. Mutta tunnemme: vain Hän, Jeesus itse voi parantaa. Minä voin tämän vain uskoa. Syvällä itsessämme tiedämme, että tämän yksipuolisuuden parannus on olemassa.
Sitten ilmoitus tulevista kärsimyksistä: Minun täytyy ensiksi lähteä pois tästä todellisuudesta tullakseni takaisin uutena. Se ei merkitse ensiksi kuolemista ja että sitten joskus tulemista uudestaan. Se on unikuva, niin kun Raamatun kirjoitukset ovat ajan ja paikan tuonpuoleisesta.
Tätä en voi käsittää, ymmärtää. Minulla ei ole todisteita. Mutta uskon, näen unia tästä.
Mitä te uneksitte totuudessa, silloin kun antaudutte haaveiluun, tämä teille tapahtuukin. Ihmisenä teitä ei nähdä sellaisena kuin te olette, vaan niin kuin Jumala on teidät tahtonut.
Paha: nimitämme usein jotain pahaksi vain, koska emme tunne
sitä. Älä tee sitä. Anna sen olla.
Kysymys kunnianhimosta: Tämänpuoleisessa on tällainen hierarkia. Mutta kuka on suurin rakastamisessa? Rakkaus näyttäytyy näkymättömänä eleenä, pidätettynä hengityksenä. Ei ole hierarkiaa. Eli niin kuin pieni lapsi. ”Jumala meissä, me Jumalassa”.
Tie Jerusalemiin: Kirjoitetaan Jerusalem, puhutaan Jerushalaim (duaali).
On pyhä ja profaani, niin kuin kaksinaisuus elämässä (chaim).
Profeetat sanovat: Jerusalem on maailman keskus, sinun elämäsi, toimintasi keskus. Tässä keskuksessa on temppeli keskus keskuksessa; ja kaikkein pyhin temppelissä on taas keskus keskuksessa. Ydin ytimessä.
Maailmankaikkeus on Jumalan maa, on 400 x 400 suuri.
Jerushalaim on niin kuin miespuolinen ja naispuolinen täydellisessä
vapaudessa. Mittaaminen maallisilla mittareilla on feminismi sanoo F. Weinreb v. 1982. (Suom. huom.: Feminismin käsite on 40 vuoden aikana muuttunut.) Mutta naisellinen, näkyvä maailma on samanarvoinen
kuin miespuolinen, piilossa oleva maailma.
Ihminen joka pitää maailmaa mitättömänä, on väärässä.
Yhtenäisyys, yhdistyminen kahdesta erilaisuudesta. Voin rakastaa vain jotain joka on erilainen kuin minä.
Gordionin solmun halkaisu: Perimätieto sanoo, että tällä teolla kreikkalaiset ovat erottaneet sielun ruumiista. Miksi on tämä monimutkainen solmu? Et tiedä, että voit sitten uskoa. Solmu on siellä, missä vetohevoset on yhdistetty vetopalkkiin. Sielu ja ruumis ovat yhtä.
Jeesus kulkee Jerusalemiin, keskukseen. ”Aika on täyttynyt”, tie on kuljettu, päämäärä on saavutettu. Uusi elämänvaihe alkaa. Meidän pitää päästä eroon vanhasta, edellisestä. Siksi juutalaisuudessa haudataan ruumis mahdollisimman nopeasti.
Olet sitten uudessa elämänvaiheessa, ole onnellinen. Älä mieti mitä oli. Tietysti, jos olet rikkonut jotain vastaan, voit korjata tämän vahingon, jos se on mahdollista.
Se kulkee ihmisessä keskustaan, jossa hänen oma minänsä asuu. Sieltä tulee se suuri tapahtuma. Syvästä piilosta. Siellä on juuri, siellä on lähde, mistä ajan virta virtaa. Hän menee sinne lähteelle, jossa on olemassa yhteys toiseen piilossa olevaan maailmaan.
Profeetat: Jerusalemista virtaa joki, elämän vettä. Kaipuu vie meidät sinne. Meidän ei-tietoisuudessamme elää koko maailmankaikkeus.
Seuraa minua: On kolme ilmoitusta, jotka viittaavat siihen, että tämä ei ole tarkoitettu maallisesti todellisesti: Että sinulla ei olisi koskaan maallista asuntoa, jos seuraat minua. Että et saa haudata isääsi, jos seuraat minua. Et saa sanoa jäähyväisiä kotiväellesi, vaan sinun täytyy
seurata minua heti.
Ehkä on vaikeaa ymmärtää, mutta voimme tuntea, että meidän täytyy yksinkertaisesti tehdä loppu Raamatun kertomuksien pitämisestä vain historiallisina tai poliittisina.
Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät …, tässä ei ole tarkoitettu,
että lain mukaisesti meillä pitää olla asunto täällä. Maallisessa ei ole tällaista rauhaa, lepoa, maailmassa aika virtaa eteenpäin. Niin kun kertomus autiomaan vaelluksesta osoittaa: taisteluja, kapinoita, kuolemia. – Kuitenkin on Raamatussa lause: ”Olette seuranneet Jumalaa uskollisesti maassa, missä ei ole kylvöä, eikä satoa”. Kulkekaa vain eteenpäin. Tänne ei jää mitään. Mutta kun tunnemme Jumalan valtakunnan, silloin ’tässä oleminen’ on merkityksetöntä. Olemme
joka tapauksessa täällä sieltä päin, ja sieltäpäin meitä ohjataan; valtakunnasta, jossa aika ei virtaa eteenpäin. Se ei ole tulevaisuuden valtakunta, vaan ”nyt-valtakunta”.
Ihminen ”ihmisenä” on, jos hän vain tahtoo, jo Jumalan valtakunnassa.
’Tahtominen" tarkoittaa: Te olette yksin – minäkin olen yksin. Olette kaikki lämmön ulottuvuuden ottaneet vastaan.
Kun teillä on asunto niin kuin ketuilla luolat tai linnuilla pesät, olette vain (luonnon)lain mukaisesti, silloin olette täällä. Teidän oikea asuntonne on Jumalan valtakunnassa. Jeesus tulee sieltä, sanoo: olen Ihmisen Poika, rakennan tämän maailman. Jeesus sanoo, että hän asuu nyt jo Jumalan valtakunnassa, ja hän tulee nyt teille.
Nyt on siis valmistelu mennä kohti Jerusalemia.
Yhteenveto tästä: 1. kuva: teidän ei pidä kysyä, kun tahdotte seurata Jeesusta, onko teillä silloin talo, missä te voitte olla. Taloni on tuonpuoleisessa, eikä vasta kuoleman jälkeen. On nyt! Täällä teille ei voi olla rauhaa, aika virtaa. 2. kuva: Kuolleet hautaavat kuolleensa, oman isänsä. Isä ei ole haudassa täällä. Yksipuoliset, vain maalliset ihmiset ovat täällä jo kuolleet. Mutta me elämme jo nyt. Niin kuin Paavali sanoo: olemme kuolleet ja ylösnousseet. Ihmiset, joilla on pelko kuolemasta, sanovat, että maailma tuhoutuu; atomipommit, ympäristösaasteet jne. – mutta maailma ei tuhoudu. 3. kuva: Älä katso taakse: Sukulaiset, kotiväki, he ovat aina sinun kanssasi!
Juutalaisessa hautakivessä kirjoitetaan alkukirjaimet lauseesta: ”Kuolemassa sielu niputetaan elämän kimppuun”. Kaikki ovat siellä yhdessä, selkeästi ja tarkasti.
Ei ole valtakuntaa, mahtia tässä! Tuonpuoleinen valtakunta ilmestyy Jeesuksen kanssa tässä. Hän sanoo: tulen uudestaan, mutta sieltäpäin. Myytin, Sanan kautta, joka tulee sieltäpäin.