Muinaisajalla oli kolme tapaa ajatella:

Aivo-ajattelu = valikoiva. Sydän-ajattelu = intuitiivinen, vaistonvarainen, voi olla sitä ja tätä. Munuaisten ajattelu: että ihminen tuntee itsensä olevan yhteydessä kaikkiin aikoihin ja maailmoihin.

Esim.: Ps. 7:10; 26:2. Ilm. 2:23.

Ja ihmistä ei koetella älynsä suhteen, vaan sydämen ja munuaisten
välittämän tunteen suhteen: Sinun olisi pitänyt tietää ja olisit voinut tietää, että sitä ja tätä (se ja se) voi olla olemassa, että Eedenin
puutarhan keskellä on kaksi puuta, Tiedon puu ja Elämän puu, molemmat
keskipisteessä! – Miten tämä on mahdollista? – Että se ja se, elämä ja kuolema, muodostavat toisenlaisen yhteyden kuin sinä voit kuvitella. Älä katso tätä silmillä, pidä silmät mieluummin kiinni, se on erilainen.

Tässä valikoivassa älyssä, jossa se on sitä tai tätä, kun vain sitä
käytetään (se on oikea tässä), silloin se näyttää vain puoli totuutta, eli
valheen. Älä ota ainoaksi tienviitaksi tätä loogista ja ymmärrettävissä olevaa. Matematiikassa se kyllä on oikein, mutta kylläkään korkeamassa matematiikassa onneksi ei enää. Voi olla sitä ja tätä.

Friedrich Weinrebin kirjasta 'Vor Babel' (Ennen Babelia) s. 401.

Pieni lisäys kirjasta 'Das Opfer in der Bibel' (Uhri Raamatussa):

Sydän, lebab 30-2-2, munuaiset, kelajot 20-30-10-6-400 (466). 34 + 466 =500. "Koeteltu sydämellä ja munuaisilla" tarkoittaa, että sen oik. ja vas. puoli, minkä me käsittelemme, mistä menemme ohi, ovat suuresta tärkeydestä. – Tasapaino.

Luukas, 9. luvun alkuun muutama Friedrich Weinrebin ajatus. CD 69:

Periaatteelliset kohdat: Me kaikki tahdomme, että se pyhä, josta Raamattu kertoo, on täällä, juuri niin kuin Raamattu sanoo. Mutta pyhä tuonpuoleisen merkityksessä ei ilmesty maallisessa sellaisenaan.

Juutalaisuudessa tätä pidetään tyhmänä, ns. syntisenä, kun emme tee eroa taivaan ja maan välillä. Sen välillä mitä Pyhä Henki sanoo ja sen, mitä me täällä sanomme ajatteluun pohjautuvasti, loogisesti ja järkiperäisesti. On olemassa kaksi eri aluetta: ihmisen järjen, ajattelun,
aistien ja havaitsema alue ja toisaalta alue ei-tietoisesta, unesta,
fantasiasta, missä ajalla ja paikalla ei ole merkitystä. Nämä kaksi aluetta
muodostavat ihmisen.

On suuri erehdys ja virhe, jos me tahdomme nähdä heti sen minkä Raamattu sanoo kirjaimellisesti. Kuten esim. apokalyptiset hevoset tai monisarviset hirmuolennot jne.

On periaate, että taivas ja maa ovat olemassa. Ne ovat molemmat ihmisessä: kaksi puolta, mutta erillään. Uni ei ole täällä konkreettisesti. Tahdomme mieluusti vetää tuonpuoleisen alas tänne tämänpuoleiseen.

Juutalainen perimätieto sanoo: tämä on juuri se, mitä käärme tahtoo: vain ajatella loogisesti, järkiperäisesti, rakentavasti niin että raja (tämän- ja tuonpuoleisen välillä) hämärtyy; se alentaa Jumalaa, on Jumalanpilkkaa.

Kun tahdomme nähdä tuonpuoleisen heti tässä konkreettisesti, käy niin, että tulemme tyhjäksi ja myös aggressiiviseksi (hyökkääväksi) sillä silloin ei enää ole salaisuutta. Seuraa pettymys. Ihmisessä on olemassa myös tämä alue, missä on enkeleitä, jättiläisiä ym., mutta se on piilossa.

Nykyään tiedämme jo, että meidän tietoista elämäämme ohjataan ei-tietoisesta. Mutta ihminen tahtoo mielellään itse tehdä kaiken tietoisesti. Emme kuitenkaan pysty selittämään syitä kausaalisesti. Syyt ovat kyllä olemassa, mutta emme voi saada niitä selväksi laskemalla, järkiperäisesti.

Ihmiset tahtovat aina kuulla, että täällä tapahtui, tapahtuu ja tulee tapahtumaan juuri sellaisenaan.

Parannukset: eivät ole tarkoitettu sellaisenaan, että ihmeparantaja,
lääkäri kulkee paikasta paikkaan – potilaat kuolevat kuitenkin kaikki.

Parannus (Jeesuksen avulla) vaikuttaa niin syvästi, että potilaat parantuvat sielussaan, jolloin ruumiskin toimii normaalisti. Sielu on ikuinen.

KAUPUNKI RAAMATUSSA

Asutus katsotaan kaupungiksi, kun se on ympäröity muurilla. Yleisesti ottaen se on Raamatun mukaan vaarallinen. Juutalaisessa perinteessä sanotaan kiitettävän Jumalaa, kun on päässyt ehjänä pois kaupungista. Vaara piilee muurissa, joka erottaa kaupungin maailmasta, sillä silloin voisi kuvitella olevansa koko maailma, eikä mitään muuta olisi. Ihminen voi myös tehdä itsestään niin tärkeän, ettei hyväksy mitään muuta kuin oman itsensä.