LUUKAS 8. Luku

Naisia Jeesuksen opetuslapsina:

Hänen kanssaan olivat ne kaksitoista 2 ja muutamat naiset, jotka oli vapautettu pahoista hengistä ja parannettu taudeista. Näitä olivat Maria, jota kutsuttiin Magdalan Mariaksi ja josta oli lähtenyt ulos seitsemän riivaajaa, 3 Johanna, Herodeksen taloudenhoitajan Kuusaksen vaimo,
ja Susanna sekä useita muita naisia, jotka palvelivat heitä varoillaan.

12 tarkoittaa tässä apostoleita, mutta viittaa myös naisiin (esim. kuukautiset).

Naisten nimet ovat tässä tärkeitä:

Magdalan Maria: Maria Magdalasta. Migdal = torni. Onko tämä torni verrattavissa Baabelin torniin, jossa maallisella materiaalilla pyrittiin saavuttamaan taivas; vai Davidin torniin migdal david. David tarkoittaa ”rakastettu”, eli tällä tornilla saavutetaan yhteys taivaaseen rakkaudella. Maria pyrkii ylös ja taivas tulee vastaan. (Katolilaisuudessa Marian taivaaseenastumisen juhla 15. elokuuta.) Magdalan Marian demonit merkitsevät elämäntyyliä Baabelin tornin periaatteiden mukaan, eli pelkkää materialismia ja tahtoa olla itse jumala. Parannuksen jälkeen hän elää Davidin tornin periaatteen mukaan.

Johanna, jehochannah = Jumala on armo (niin kun Johannes). Hänen nimensä sisältää nimen Channah, Anna. Ei ole UT:ssa, mutta kristillisenä legendana Marian äitinä on Anna. Channa = armo. Siellä missä on armo, ei voi olla syntiä; armo poistaa synnin. Siksi legenda kertookin, että Annalla ei ole syntejä. Demonit Johannan elämässä merkitsevät, että hän elää syntisesti, kunnes Jeesus vapauttaa hänet tästä syntisestä tiestä, eli demoneista. Miksi Johanna on riivattu? Hänen miehensä nimi on Chusa, kirjoitettuna aivan sama kuin profeetan nimi Chosea, Hoosea (chaseh = rinta; profeetta näkee rinnalla, sydämellä). Suomeksi sitten Kuusa. Hän on Herodeksen taloudenhoitaja, hoitaa asioita ja on suhteessa Herodeksen valtakuntaan, pahuuden valtakuntaan. Pahuus kuuluu luomakunnan struktuuriin. Kuusan vaimo on hänen näkyvä, ulkoinen, ruumiillinen puolensa. Ilmoittaa Herodeksen määräyksiä. Tämä näkyvä, Johanna, on siten riivattu.

Susanna, shoshannah. Siinä on monta merkitystä, erityisesti ’vaihtelua, oppimista, ruusu’. Shoshanna on Ester. Ester on siveyden vertauskuva, niin kuin Susanna. Siksi on tullut myöhemmin kreikankielisissä apokryfeissä ”Susanna kylvyssä” kertomuksia. Että Susannalla on ollut demoneja tarkoittaa todennäköisesti, että hän on ollut siveyden vastakohta – tästä hän parani.

Kolme naista ja myös muut naiset kuvaavat kaikkia niitä
mahdollisuuksia, miten me esiinnymme täällä, tai voimme esiintyä. Kolme naista ovat ns. myrkytettyjä, riivattuja. Kuvaa myös kolmea erilaista (kaikki?) demonisuuden tyyppiä. Mieleen tulee Jeesuksen kolme kiusausta autiomaassa.

Demoniasta kirjoitin jo 4. luvun yhteydessä. Sanon tässä vain, että niin kuin Raamattu on aina ajankohtainen, niin on demonia nytkin ajankohtainen. Ihmiset ovat riippuvaisia monista asioista (riivattuja) kuten alkoholi, huumeet, työura, opiskelu, politiikka.

Perimätieto kertoo, että Jumala on luonut maailmoita aivan
lain- ja johdonmukaisesti, jotta kaikki toimisi sujuvasti ja virheettömästi.
Tällaiset maailmat olivat kuitenkin yllätyksettömiä, pitkäveteisiä – Jumala hävitti ne kaikki, 974. Selitys siihen: Ennen tätä maailmaa olivat siis jo 974 maailmaa, jotka syöksyivät kaaokseen ja Jumala joutui ottamaan niitä takaisin. 974 maailmaa + 26 sukua = elef, 1000. 26 on Jumalan nimen luku: j-h-v-h, 10-5-6-5. 974 maailmaa on nimetön, mutta 26 suvusta kaikki ovat nimeltään tunnettuja. Kun siis joku ihminen on paha ja etäännyttää koko elämänsä ajan alkutilan tasapainosta (Jumalasta), on hän sitten 974 maailman ilmaus, jotka eivät palaa takaisin. - Sitten se on todella jotain, jota nimitämme helvetiksi ja ikuiseksi kadotukseksi.

Hävitetyt maailmat olivat mustasukkaisia, kateellisia,
vihaisia niin kuin langenneet enkelit. Enkelit luotiin jo toisena luomispäivänä. Kun sitten Jumala tahtoi luoda adamin, (Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme), osa enkeleistä ns. langenneet enkelit olivat kateellisia, mustasukkaisia.

Jeesuksen kohtaaminen auttaa pääsemään lain- ja johdonmukaisuuden huumasta, päihtymyksestä, jossa tunnemme, että olemme kuin
riivattuja. Yleensä ihminen ajattelee kausaalisesti liikaa – ja samalla tuntee ja rakastaa liian vähän.

Meidän ruumiimme voi saada riivaajan, Jeesuksen kohtaaminen parantaa.

Emme kohtaa Jeesusta opiskelemalla tai harjoituksilla; meidän pitää kaivata tällaista kohtaamista. Kaipaus on ihmisessä, etsimme elämän tarkoitusta, etsimme vapahtajaa. Pelkkä ”etsin Jeesusta” voi olla
tekopyhää. Elämän tarkoitus on se ikuinen.

Tämä kaipaus on niin kuin sitten Paavali sanoo ”sydämessäsi, sanoissasi (suussasi)”. (Room. 10:8 ja 5. Moos. 30:14).

Kohtaaminen ei ole konkreettisessa merkityksessä: aika virtaa, virtaa pois. Todellisesti konkretiaa on se, mikä on ikuisuudessa.
Siellä kohtaat Hänet. Eli Jeesuksen kohtaaminen ei ole tietoinen kokemus, vaan ehkä sen jälkeen tunnet: olen nyt erilainen. ”Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe“.

Kylväjävertaus: Meillä on usein vanhoja jäykistyneitä kuvitelmia, jotka, niin kuin ohdakkeet, estävät uusien mielikuvien tuloa. Mitä tarkoittaa kylvää ja kuka on kylväjä? Jeesuksen vastaus sanoo jo, että siemen on Jumalan sana. Kylväjä on Jumala. Hepreaksi kylvö ja siemen on sera. Voidaan tehdä sanaleikki ja lukea se ra = se on paha. Sanaleikki on siksi, koska siemenen ja pahuuden välillä on yhteys. Vaikka siemen on hyvä, voi kuitenkin tulla tuhma tai tyhmä tai sairas lapsi. Iisak ja Rebekka saivat Eesaun ja Jaakobin, kaksoset. Sanotaan että Eesau oli paha.

Tämä on pahuuden (ran) salaisuus. Paha tulee maailmasta, joka on vain lainmukainen. Paha ei tunne rakkautta. On mustasukkainen, vihainen, kateellinen. Esau tarkoittaa ”jo valmis”, mutta vain lainmukaisesti. Pahuus on välttämätön kaksinaisuuden maailmassa. Ei voi olla hyvää ilman pahaa, eikä rakkautta ilman vihaa jne. Aina vastakohdat.

Lampun valokin on sana, on aarre, jonka pitää loistaa kaikille. Kylvön seuraus tulee joskus esiin. Teidän pitää tulla liikutetuiksi, kosketetuiksi.

Älä sano ”tämä on paha, se ra”; sano ”se on salaisuus”. Eesau, ruumis, tahtoo myös tulla vapautetuksi. Älkää olko niin kovia kuin kallio, olkaa hyvä maa (multa). Jokaisen ihmisen, joka puhuu, pitää luottaa, että niin kuin lamppu valaisee, niin jokainen kylvö kuitenkin nousee. Potenssi (voima) on siemenessä. Ei ole tarpeen, että sinun sanasi ymmärretään. Silti jotain osuu hyvään maahan. Sanamme eivät ole turhia. Meidän kauttamme puhuu myös Jumala. Ihmiset kaukaisissa maissa ja muissa ajoissa ymmärtävät. En tiedä. Teen tämän ilmaiseksi. Minulla on ilo kertoa tätä – vaikka he eivät ymmärrä. Jokaisessa ihmisessä on hetkiä, jolloin hänellä on edessään kalliot, ohdakkeet; mutta sitten taas hyvää maata.

Kylvö ei koskaan tule ulos samanlaisena kuin sen laitettiin
maahaan. Weinreb puhuu ”ääninauhaoppilaista”; he toistavat sanantarkasti, mitä hän on opettanut. Heillä on hyvä äly, mutta he eivät ole ymmärtäneet mitään.

Jeesus sanoo: ”lähden pois ja tulen uudestaan”. Olen läsnä sinua varten (1. Moos. 2:18 eser kenegdo = olen apu sinulle, häntä vastapäätä) .

Hyvä maa, se naisellinen, ottaa vastaan. Paha tulee maailmasta, joka on vain lainmukainen. Se ra - pahuuden salaisuus. Pahuus: ei tunne rakkautta, on mustasukkainen. Käärme: on luotu vain ”lainmukaisesti”, siksi kateus ja viha. Samalla tavalla tämä on Eesaulla.

8:18 Tarkatkaa siis, miten kuulette. Jolla on, sille annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hän luulee itsellään olevan.”

Perimätiedon mukaan ”jolla on” tarkoittaa ”jolla on kaipuu Jumalaan”; periaatteessa jokaisella ihmisellä on tämä kaipuu. Mutta hänellä, jolla ei ole tätä kaipuuta, ei ole mitään.

Jeesuksen äiti ja veljet:
8:21 Mutta hän vastasi heille: ”Minun äitini ja veljeni ovat nämä, jotka kuulevat Jumalan sanan ja tekevät sen mukaan.”

Suku, sukupuu, yhteisö kenen kanssa ollaan.

Jumalan sanan kuuleminen ja tekeminen ei ole vain auditiivinen kuuleminen, vaan havaitseminen itsessään; ovat sisäiset äänet, tuntemukset. On subjektiivinen. Elämä ei-tietoisessa. Meillä on jotain sisäisesti – tunnen, että se on elämäni tarkoitus. Mutta emme voi elää sen mukaan, tästä siis ristiriita. Hyvä teko: ei tapahdu tietoisesti, vaan sinulta se tapahtuu ihan kuin itsestään.

Kuuleminen ja tekeminen: huomaamme, että teemme sitä,
mikä tulee sieltä, tuonpuoleisesta. Onni on ihmisellä vain, kun kuuleminen ja tekeminen ovat yksi ja sama, yhdessä.

2. Moos. 19:5 Joste nyt kuuntelette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, teistä tulee minun oma kansani kaikkien kansojen joukossa. …
8 Silloin koko kansa vastasi yhtenä miehenä: ”Me teemme kaiken,
mitä Herra on puhunut.” (tarkka käännös: ”Me teemme ja kuulemme”, eli ensiksi teemme, sitten vasta kuulemme).

Jeesus tyynnyttää myrskyn: Jeesus, päähenkilö, nukkuu laivassa, eikä myrsky herätä häntä. Tämä muistuttaa vahvasti Joona-kertomusta. Sielläkin Joona, päähenkilö, menee laivaan ja nukkuu siellä sikeästi, niin että myrskykään ei herätä häntä. Vasta laivan kapteeni herättää Joonan.

Muutama mielenkiintoinen heprean sana: laiva on aniah
1-50-10-5, se on naisellinen muoto sanasta ani = minä. Niin kuin
laiva vedessä, kulkee minäni ajassa. Joonan syvä uni on tardema. Tämä
sana on vain kaksi kertaa Raamatussa, toinen kerta on se, kun Jumala antaa ihmiselle syvän unen ja ottaa sitten ”kylkiluun”/osan naisen tekoa varten.

Jotain meistä menee nukkumaan. Vesi ja aika ovat synonyymejä. Kaikkein tärkein meissä on sanomatta meille itsellemme. Nukkuu siinä merkityksessä, että se on suhteessa tajuntaan niin kuin joku nukkuva hereillä olevaan.

Myrsky: ’minä’ eli laiva (ani = minä, ania = vene, laiva) täyttyy, on uppoamisen vaara. Kun otamme vakavasti vain tämän maailman, tulee myrsky. Aika/maailma ei ole niin tärkeä, onhan ikuisuus olemassa. Tapahtuma ajassa (vedessä) ei ole enää niin tärkeä.

Sitten kun Jeesus on herännyt, hän moittii, nuhtelee tuulta ja veden aallokkoa.

Tämä on niin kuin unikuva ei-tietoisuudesta, myytti.
Kuva, niin kuin Pyhä Henki sen näkee: Niin kuin laiva myrskyisellä merellä – ja tärkein mies nukkuu, se ratkaiseva, sillä hän ei voi olla tässä tietoisesti. Ruumis on läsnä.

Samankaltainen selitys Joonan tarinasta. Hänkin nukkuu myrskystä huolimatta. Herätyksen jälkeen hän ilmoittaa, että hän on
heprealainen, mikä tarkoittaa toiselta puolelta, tuonpuoleisesta.

Jeesuskin on heprealainen, tuonpuoleisesta. Jeesus on ihminen, mutta samanaikaisesti toisesta maailmasta. Uskossa mekin olemme
tuonpuoleisia.

Emme voi uskoa, kun otamme tämänpuoleisen maailman
niin vakavasti, ihan kuin tuonpuoleinen olisi riippuvainen tämänpuoleisesta. Ei! Tämänpuoleinen maailma on riippuvainen tuonpuoleisesta. Tämän maailman valtakunta tulee taivaan valtakunnan kautta. Niin kuin ihmisessä on ensiksi se ei-tietoinen, ja tästä seuraa sitten tietoinen käyttäytyminen.

On herätys, kun elämässä on suuri kriisi.
Pakkoneuroosit jne. Silloin on myrsky. Ei saa olla pakko, se on
epäjumalapalvelua. Meillä on suuri vapaus. Paavali kirjoittaa rakkauden vapaudesta. Mutta ei tekemisen, harjoittelun avulla. Siksi on myös ristiriitoja tiellä autiomaan läpi Siinaille. Ei ole vettä, Amalek (amal, suorittaa) hyökkää. Ei ole helppoa tajuta, että voimme olla vapaita. Ei vain ulkoisesti, se olisi valheellista vapautta. Vapaus ulkoisesti ja sisäisesti! Ulkoinen vapaus tulee sisäisestä vapaudesta. Arvioinnit (mittapuut), jotka tekevät minut epävapaaksi (vangitsevat minut) ovat loppuneet Siinailla.

Esirippu erottaa pyhän kaikkeinpyhimmästä. Ylipappi voi mennä kerran
vuodessa esiripun taakse, seisoo silloin Jumalan edessä. Tässä on tietoisuus ja ei-tietoisuus yhdessä. Jumalan nimen ylipappi voi lausua vain kaikkein pyhimmässä, ei-tietoisuudessa. Tätä varten hänen täytyy astua ulos ruumiillisuudestaan. Kyllä, siellä hän pystyy lausumaan Jumalan nimen täydellisesti.

Ristinkuoleman yhteydessä esirippu halkeaa ja maa tärisee. Tämä näyttää Vanhan ja Uuden Liiton yhteyden. Esiripun halkeaminen merkitsee, että olemassaoloni on nyt haljennut (skitsofreeninen, jakomielinen).

Esiripussa on taidokkaasti kudottuna kerubeja, enkeleitä, joilla on lapsikasvot. Ihminen lapsena, jolloin hän voi uskoa. Siivillä enkeli yhdistää näkyvän ei-näkyvän kanssa.

Kun kuulemme ja teemme, silloin on esirippu läsnä ehjänä. Silloin emme
ristiinnaulitse. Ristiinnaulitseminen tarkoittaa, että se, mitä meille tulee, sen kiinnitämme ajassa, neljässä maailman kulmassa. – Se tappaa Vapahtajan. Kiinninaulitsemisen takia esirippu halkeaa ja maa tärisee.

Tapahtui tietysti myös historiallisesti, mutta historiallisia todisteita niistä tapahtumista ei ole.

Jeesuksen perhe: Jotka kuulevat Jumalan sanan ja tekevät sen mukaan, he ovat perheeni.

Toinen on biologinen, ajanmukainen perhe. Juuri ihmisillä, joilla on vahvat siteet vain tähän maailmaan, heillä on myös hyvät suhteet perheeseensä ja he ovat tästä ylpeitä, sovinistisia. Mutta ratkaiseva on sellainen suku, josta me tunnemme, että he kuulevat ja tekevät(oikein). Ihmisessä tapahtuneen muutoksen takia hän voi nyt ”nousta ylös”vertikaalisesti niin kuin Kerubit. Hänellä on nyt toisenlainen tie.

Muuten ihminen voi virrata eteenpäin joessa, kunnes hän tulee mereen, paitsi jos sielunkalastaja nostaa hänet vedestä, ajasta.

Sovinisti sanoo: Perheeni, sukuni, kansani, uskontoni – vain meidän ihmisemme ovat hyviä.

Mutta ratkaiseva on se väentungos, joka seisoo talon edessä ja tahtoo kuulla ja tehdä. Estävät niitä, jotka vaativat tulla mukaan vain, koska he kuuluvat biologisesti, lainmukaisesti Jeesukselle. Silloin Jeesus sanoo ”ei”. Kyllä hekin voivat tulla vapautetuksi, jos he kuulevat ja tekevät Jumalan sanan.

Nyt: suhteessa ihmiseen itseensä. Kuuleminen ja tekeminen on tärkeää, toinen (biologinen perhe) on muutenkin läsnä. Ajatukset ja kokemukset ympäröivät minut – se on tärkein tässä hetkessä. Niin elää tämä tarina nyt. Onkin tärkeää, että se elää nyt, ajassa, vaikka ei-tajunnassa.

Gerasan (Gadaran) riivatun parantaminen: Tällainen sikatarina ei enää tapahdu nykyään. Pidämme siat sikalassa, eivätkä ne saa enää liikkua laumana laidunmaalla.

Demoniasta kirjoitin jo aikaisemmin. Se on äärimäisessä tapauksessa riivaus; riivattu on ajettu, pakotettu voimalla, joka ei ole hänen omansa. Lievemmässä tapauksessa, mutta ehkä jopa tärkeämmässä on huuma tai päihtymys, mikä tarkoittaa, että henkilö on riippuvainen jostain, kuten yhteiskunnallisesta asemasta, pelaamisesta, alkoholista ym. Kaikki ihmiset, jotka näkevät vain tämän maailman, moninaisuuden, ovat vaarassa. Riivaaja tarjoaa ihan kuin korviketta ihmiselle, joka kärsii tästä yksipuolisuudesta.

Riivattu oli sidottu kahleisiin ja jalkarautoihin, tarkoittaa, että hän ei enää voinut toimia, käsitellä, eikä ymmärtää mitään. Hän voi tehdä vain sen, mitä demoni sanoo hänelle. Meidän on vaikea hahmottaa tällaista meille itsellemme, helpompi on kuvitella sellaista toisille.

Me kaikki elämme maailmassa, jossa on jotain, joka tahtoo sitoa meitä, ajaa meidät ”suolle”. Juutalaisuudessa on monta sellaista tarua; esim. että kaunis nainen tahtoo sinulta sormuksen, ja kun annat sen hänelle, hän ottaa sinut ja vetää suohon – ympärillä kuullaan kauhea nauru. Weinreb suosittelee Micha Josef bin Gurionin ”Die Sagen der Juden“ -teosta (juutalaisten saagat), todennäköisesti sitä ei ole vielä käännetty suomeksi.

Olla sidottu tarkoittaa, että katsot kapeasti vain yhtä asiaa, vain yhtä puolta – olet tiellä moninaisuuteen. Kun pyrit tekemään kaiken, voit hukkua, on loppumaton stressi. Et näe moninaisuutta kokonaisuutena. – Viimeiset lauseet ovat vaikeita ymmärtää. Yritän selittää: Kun ”sidottuna” näet vain tämän maailman, ja tämän maailman kokonaisuus on sinulle niin kuin sirpaloitunut moniin pikkuosiin, näet enää vain yhden sirpaleen, luulet että se on kaikki, että se on tärkeä; olet tullut fakki-idiootiksi. Kun ihminen ei tajua, että tuonpuoleinen maailma on olemassa, hän ottaa tämän maailman liian tärkeänä – siksi hän herkästi joutuu loppumattomaan stressiin.

Siat: Riivaajat pyysivät Jeesukselta, että hän antaisi niille luvan mennä sikoihin, ja hän salli sen.

Sekään ei ole mitään sattumaa. Hevosen-, aasin-, kaniininlihaa jne. ei pitäisi syödä. Mutta aina puhutaan vain sianlihasta. Kyllä, sika on meillä hyödyllinen, mutta se on paljon enemmän. Miksi Raamatussa on ravinto-ohjeita? Ne ovat voimassa äärimmäisessä tapauksessa myös ruoalle, mutta näillä on paljon laajempia merkityksiä. Eläimet ovat perustus, ruumis on elämän perustus. Millä tavalla ruumis on täällä? Raamatun mukaan on olennaista, että eläin on märehtijä ja että on halkaistut sorkat.

Syöminen tarkoittaa ei vain ruoan syömistä, vain myös kaikenlaista vastaanottamista, kuten keskustelut, ajatukset, kirjat jne. Kaikessa pitää olla kaksi puolta; eikä vain yhtä totuutta.

Nauta, vuohi, lammas – raamatullisesti kyllä. Perimätiedon mukaan uhrieläimillä pitää olla myös sarvet.

Siallaon kyllä ulkoisesti halkaistut sorkat, mutta sisäisesti se ei ole märehtijä.

Kaikki mikä ilmestyy täällä, on konkreettisesti tiivistetty, kuten runo (saks. dicht – Dichtung), kuten materia. Se tiivistetty täällä on symboli,
joka saa merkityksensä henkimaailmasta ja on siellä aivan ohennettuna, melkein ei mitään (meidän näkökulmastamme).

Kysymys kaikissa näissä ilmoituksissa siasta on, miten näemme sian symbolina. Se on vertauskuva ja symboli samanaikaisesti. Ilmestyy täällä ja tuolla. Tuo on näkymätön meidän spektrissämme (punaisesta – violettiin). Kun jotain ilmestyy täällä, on se symboli jostain muusta. Tämä ”muu” (henkimaailma) on meille ihan kuin ei mitään.

Valtakunta täällä muodostuu (tulee) taivaan valtakunnasta.

Toisessa valtakunnassa voi olla asioita, jotka eivät materialisoidu täällä. Esim. jättiläiset, lohikäärmeet, nymfit, joista myytit kertovat, tai myös enkelit, profeetat, joista Raamattu kertoo.

Eläimet, jotka esiintyvät täällä, erillään ihmisestä, ja yleensä lyhyemmällä elinajalla. Mitä ovat eläimet, kasvit maailmassa? Tämä moninaisuus on vastapäätä yksin olevalle alkuihmiselle (adam, 1.Moos. 1:27). Vanha kommentti sanoo: tässä yhdessä ihmisessä on kaikki yhdistettynä; ei ruumiillisesti, mutta sielussa, eli nefesh, ruach ja neshamah. Siellä elää koko maailma ihmisessä.

Siksi ihmisellä on hyvä tai huono suhde ulkopuolellaan oleviin eläimiin. Ne, jotka ovat hänelle hyviä ei-tajunnassaan, tuonpuoleisessaan, niitä hän tuntee ja hän pitää niistä. Toiset, jotka ovat hänellä pahoja, niitä hän ei tahdo tuntea, eikä sietää, kuten esim. käärmeet.

On olemassa päivä ja yö, hyvä ja paha, enkelit ja perkeleet jne., kaksinaisuus, riita. Mihin tarvitsen tällaista kaksinaisuutta, riitaa? Eikö olisi parempi, kun kaikki olisi yksinkertaista ja selvää. Vastaus on aina: Juuri näin on oltava, sillä vain vapaana sinä voit rakastaa minua, voit torjua minut.

Jokainen ihminen tuntee samanlaista, tahtoo tulla hyväksytyksi, rakastetuksi. Mutta täällä ei ole aina helppo olla. Mutta tunnemme, että elämme ikuisesti. Kun ihminen ei tunne elämänsä merkitystä, tulee hän aggressiiviseksi ja itsetuhoiseksi. Elämän merkityksen tunnemme vasta, kun tunnemme samankaltaisen merkityksen myös toisia kohtaan. Olet maailmassa, että voit rakastaa kaikkia, vapauttaa. Sitten tunnet ikuisuuden maun ja tuoksun. Tunnet jo tässä asioiden ikuisen olemisen. 1.Moos.1:26 ”Hallitkoon (redu = astua alas) hän meren kaloja, taivaan lintuja ja koko maata sekä kaikkia maan päällä liikkuvia isoja ja pieniä eläimiä.” Tämä on ymmärrettävä niin, että ihmisellä on suuri vastuu koko eläin- jakasvikunnasta. En tunne niitä olentoja, eläimiä lähemmin, mutta silti tunnen: pidän niistä. Ja niin kerrotaan jokaisesta eläimestä, mikä se on ihmisessä; tarkoittaa siis meidän suhdettamme eläimiin. Perimätieto tuntee ”Eläinten laulun”.

Sika on hepreaksi chasir, tarkoittaa myös toistaa, kerrata, tehdä
uudelleen. On eläimiä, jotka voit syödä, ottaa vastaan, achol. Se tarkoittaa, että otat sen olemuksen vastaan.

Raamattu sanoo: on tiettyjä osia maailmasta jotka ovat lähellä sinua, tulevat osaksi sinun olemustasi. Toisiin eläimiin sinulla on myös suhde, mutta ne eivät tule osaksi olemustasi. Ja taas toiset sinun pitää torjua, ne ovat sinulle vieraita, eivätkä voi tulla osaksi sinun olemustasi.

Tämä ei ole määräys eikä neuvo, vaan ilmoitus, että sinä voisit menettää tasapainosi, että et olisi onnellinen.

Eikä ole tärkeää, syötkö sianlihaa vai et. Tärkeää on, mitä kuuluu sinulle, tai ei. Tässä ei ole olemassa järkiperäistä ilmoitusta.

Rakkauden ei pidä olla hyödyllinen – kauhea ajatus. Tällaisena voimme nähdä eläinten maailman.

Demonialla on jotain tekemistä sikojen kanssa.

8:31 Riivaajat pyysivät Jeesukselta, ettei hän käskisi niitä menemään syvyyteen. 32 Läheisellä vuorella oli suuri sikalauma laitumella. Riivaajat pyysivät Jeesukselta, että hän antaisi niille luvan mennä sikoihin, ja hän salli sen.

Jokainen elämä voi tulla riivatuksi huuman ja riippuvuuden merkityksessä. Käyttäytymisestä näemme symbolisesti riivaajan.

”Legioona” tarkoittaa ”erittäin paljon”. Tämä moninaisuus elämässä aiheuttaa demonian. Esim. kun joku katsoo kapeasti vain yhtä
urheilulajia, eikä muuta elämässään, tai hän on muuten ns. fakki-idiootti. Hän ei näe enää moninaisuutta kokonaisuutena, vaan pirstaloituneena, näkee vain yksittäisen sirun. Sairautta on, jos hänen elämänsä on pirstaloitunut.

Henkien poismanaus on humpuukia, jopa vaarallista. Riivattu uskoo vain tämänpuoleiseen. Riivaajien poistaminen onnistuu vain, kun saadaan tämän ihmisen suhteeseen elämän kokonaisuutta, rakkaudella, niin kuin Jeesus. Eli rakkaus ilman ulkoista syytä, hyötyä. Jeesus rakastaa sinua ihmisenä, toivoo kyllä vastarakkautta. On suhde ilman hierarkiaa.

Myös lääkärin suhteen potilaaseen pitää olla sellainen.

Sellainen suhde voi tulla sinusta, jos se on sinussa. Muuten olet valehtelija, koseb. Niin kuin sika, chasir: Se ”väittää” nimensä mukaan, että se tekee uudelleen, märehtii.

Hasidismissa Rebbe on hyvätahtoinen, hellävarainen ja kiltti – hän yllättyy, että hänen asiakkaansa paranevat. (Rebbe ei tarkoita, että hän olisi korkeasti koulutettu; mutta kuitenkin hän on korkeasti arvostettu.)

Ammattiparantaja ei voi parantaa demoniaa.

Raamattu pyhänä kirjana kertoo, miten Pyhä Henki näkee tämän kaiken, sanoilla jotka ovat voimassa täällä ja siellä.

Nykyään eläintenhoito on vain hyödyn takia. Eikö tällainen elämä tule samasta lähteestä kuin oma elämäni?

Mitä otan vastaan (syön), ei ole koskaan yksiselitteinen. Tulee toinen kerta. Koen elämän, mutta minulle se tulee toisen kerran. Menen lepoon ”märehtimään”.

Yksiselitteisellä maailmalla on ääretön aika, ääretön tila (paikka) – mihin minä tässä jään.

Märehtiminenon toistamista, uudestaan aloittamista.

Halkaistut sorkat: seison kahdella pylväällä, vasemmalla ja
oikealla. Oikeudenmukaisuus ja rakkaus, molemmat. Elämän tärkein (ydin) tapahtuu ei-tietoisuudessa . Viisaat (sinussa itsessäsi) vastaavat: Elät sinun olemuksesi kokonaisuudesta.

Kukkakimppu on kaunis, vaikka yksi kukka on pilaantunut. Kokonaisuuden harmonia. Sinua ei arvosteta yhden huonon hetken mukaan.

Sialla (chasir) on ulkoisesti halkaistut sorkat; mutta sisäisesti se ei ole
märehtijä.

Riivatuilla on kosketus sikoihin. Sika tarkoittaa juuri yksipuolisuutta, se aiheuttaa pelkoa. Jokaisella ihmisellä on sika itsessään. Vaan oletko sen kanssa tyytyväinen vai et? Kun pidät siitä, tuonpuoleisesta, myyttisestä siasta, silloin sinun katseesi suunta on väärin. Näet moninaisuuden pirstaloituneena. Luulet hallitsevasi maailmaa, vaikka et etsi yhteyttä.

Mutta kun sinä tunnet olevasi tyytyväinen ja onnellinen, ja että maailma on kaunis, silloin sinulla on tämän yhteys.

Kameli: ulkoisesti sillä ei ole halkaistuja kavioita, mutta sisäisesti se on märehtijä.
Kameli on vaatimaton, siveä. Vie sinut autiomaan läpi. Juutalaisuudessa
käytetään siksi kamelia usein nimessä. Esim.: Paavalin opettaja Gamliel (ei Gamaliel); gamel = kameli.

Korban-eläimillä on sarvet. Jumala puhaltaa mm. oinaan sarven kautta vuoden alussa (1. tishri). Ota korban-eläimiä vastaan (eli syön): Olet itse se.

Joku on syömättä sianlihaa, mutta on sisäisesti kuitenkin sika. Toisaalta, toinen syö sianlihaa, mutta on sisäisesti kuitenkin kunnossa.

Riivattu ei asunut talossa vaan hautaluolissa. Tämä tarkoittaa, että ”riivatut asuvat aina haudoilla”. He pelkäävät kuolemaa, torjuvat sitä
ajatusta ei-tajuntaan. Ei-tajunnassa hän elää siksi hautaluolissa. Tällainen poikkeuksellinen tapaus osoittaa, että demonia on olemassa.

Demonit, legioona, huutavat. Ne eivät tahdo syöksyä rotkoon (syvyyteen), tehom, vaan tahtovat sikalaumaan. Sika näyttää kaksinkertaiset pylväät ulkoisesti, mutta sisäisesti se ei ole märehtijä, siksi sanotaan, että se on valehtelija. Syvyydessä on moninaisuuden kaaos. Tohu on moninaisuus ilman loppua, johtaa toivottomuuden tunteeseen. (Kuten Weinrebin yliopiston sadat tuhannet kirjat).

Siat syöksyvät järveen, hukkuvat veteen eli aikaan. Ne voivat pelastua vain, kun ne hukkuvat ajassa. Meidän pitää kadottaa ajan myötä sairaan sairaus. Kaikki sinun toivomuksesi, epäoikeudenmukaisuudet jne. vapautetaan, pelastetaan ajasta. Aika, vesi, niin kuin kaste. Upottaminen veteen ja astuminen pois, ylös. Ajan vesi on sinulle annettu armosta. Kaikki elämäsi toivomukset, ajatukset, myös piilossa olevat ovat sitten vapautuksen kanssa taas läsnä. Kaikki on hyvin, tov 9-6-2 =17. 153 kalaa loppukalastuksessa, kun kaikki on nostettu vedestä, ajasta. 17 + 16 + 15 … + 1 = 153.

Kun kohtaamme pyhää, Jeesuksen, hukkuu, häviä yksipuoleisuus ajassa ja pelastumme.

Gadaralaiset (Gerasalaiset): Nimi tarkoittaa aita, geder. Gerasalaiset
elävät aidan kanssa. Aita nk. cheth, 8 = aita. He sulkevat pois menneisyyden ja toiset kansat – ”minulla on aidan sisäpuolella mukava olo”. On Galilean, galilin, toisella puolella, Jordanin itäpuolella. Siellä Ruuben ja Gad laidunsivat karjaansa, kun he olivat valloittamassa Luvattua maata.

Aitaus tarkoittaa siis kaikki on vain yksipuolista, yksiselitteistä – en salli, että muuta tulee.

Siksi Jeesus sanoo riivauksesta parantuneelle: Jää tänne tähän elämään ja kerro täällä heille kaikki, sillä tahdon että he voivat murtautua aidan läpi.

Jairoksen tytär ja verenvuotoa sairastava nainen: (alussa 7. luvusta otettu lyhyt selitys, sitä on siinä vertailtu Nainin lesken pojan herättämisen tarinan kanssa).

Jairoksen (hepreaksi muoto on jair = herätetty,
valaistu, loistaa) 12-vuotias tytär on kuolemaisillaan - on kuollut. Vanhemmat ovat läsnä.

Juutalaisuudessa tulevat tytöt 12-vuotiaana täysi-ikäiseksi (pojat 13-vuotiaina). Miksi 12- vuotiaana? Naisen suhde kuuhun, kuunkierros on valmis 12:ssa. Tyttärellä on isä ja äiti. Hän kuolee 12-vuotiaana. (Pojalla on vielä tuonpuoleinen 12 jälkeen, eli 13).

8:51 Kun hän tuli taloon, hän ei sallinut kenenkään muun tulla kanssaan sisälle kuin Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin sekä tytön isän ja äidin.

Elia ja Elisa ovat vainajan kanssa yksin, eli tapahtumat ovat samankaltaisia.

”Tämä maailma” nousee ylös 12 vuoden jälkeen, kun 12 on täynnä koko vuoden merkityksessä. Vanhemmatkin ovat läsnä; tytär "söi", eli elää koko tämänpuoleisen ruumiin kanssa. Syöminen on riippuvainen täällä olevasta kehosta.

Elämämme menee eteenpäin kuolemanrajan jälkeen, meistä katsoen tuonpuoleisessa. On esimerkkejä kliinisesti kuolleista, että he menevät seinien läpi. Meidän pitäisi pystyä kuvittelemaan, että kuoleminen ei ole lopullinen loppu.

Tytär, ruumiimme, se näkyvä elää eteenpäin. Kuolema-unen jälkeen on herääminen tuonpuoleisessa, poissa näkyvyydestämme, värispektristämme, ääniaalloistamme. Kliinisesti kuollut tuntee itsensä kouriintuntuvasti.

Syöminen: Kuten opetuslapset Emmauksen tiellä; kun söivät leipää, silloin he tunnistivat Jeesuksen.

Tämä poika (Nainin lesken) ja Jairoksen tytär ovat kokemuksia meissä itsessämme - niin he ovat ikuisia. Tarinat jäävät, vaikka niitä ei ymmärretä.

Tässä kertomuksessa tärkeitä käsitteitä ovat seuraavat kolme:

Tytär, noin 12-vuotias. Nainen, jolla on 12 vuotta kestävä verenvuoto. Viitan tupsut.

Usein on ihmisessä vastustusta ymmärtää ja uskoa tällaista kielen käyttöä, ennen kuin näemme yhteyksiä, myös meidän itsemme suhteen. Raamatun sanat ovat ikuisia. On väärin sanoa, se on ollut vain silloin, eli että se ei ole ikuinen eikä nyt ole enää voimassa.

Tupsut: Jokainen ihminen on peitetty näkymättömällä vaatteella; siinä on neljä kulmaa (afar, majim, esh, ruach = tomu, vesi, tuli, ilma) ja niissä kiinni on neljä tupsua (zizit). Juutalaisuudessa nämä viitan neljä tupsua ovat edelleen tärkeitä, hurskas juutalainen koskettaa tai suutelee niitä joka päivä. Niiden teko on hyvin tärkeää ja tarkkaa. Vaikka vaate on pellavasta (kasvikunnasta), on tupsut tehty lampaanvillasta (eläinkunnasta) . Huolimatta siitä, että muuten ei pitäisi yhdistää vaatetuksessa pellavaa ja villaa (Halachan mukaan).

Tupsussa on 4 lankaa, yksi on pitempi. Kun ne 4 lankaa vedetään kankaan kulman läpi, riippuu alas 8 lankaa. Pitempi ”ympyröivä” lanka kierretään 7 kertaa, sitten 8 kertaa, sitten 11 kertaa ja 13 kertaa ympäri. Jokaisen kerran jälkeen tehdään kaksinkertainen solmu. 7+8+11 = 26 + 13. Jumalan nimen luku + echad, eli ”Herra on Yksi”.

Tupsun struktuuri kuvaa koko elämää. Kosketuksessa tunnemme suhteen.

Nidda: Naisen kuukautiset. Silloin nainen on ”syntiinlankeemuksen” mukaan epäpuhdas, tabu. Nidda on merkki, joka on ihmisen ruumiissa. Jokaisella ruumiilla, sillä jokaisessa ruumiissa on ihmisen naisellinen puoli. (Siis myös miehille, mutta tässä tästä ei enempää).

Jairos (jair = loistaa) oli synagogan esimies. (Juutalaisuudessa sanotaan knesseth, eikä synagoga). Knesset on yleinen kohtaamispaikka, siellä syödään, kerjäläiset nukkuvat siellä, siellä keskustellaan ja rukoillaan. Esimies huolehtii, että vähintään 10 henkilöä (olam) on läsnä rukouksessa.

Tytär, hepreaksi bath, niin kuin beth, 2, talo, myös maailma. Tämä maailma kuolee koska on vain
12. On kriisi siirrossa 12:sta 13:een. Näkyvä ja piilossa oleva maailma, niillä on yhteys. Tämä maailma on vaarassa kuolla, auringon ja kuun takia. Jokin ei pidä paikkaansa siellä valolla (Jairoksella). Tämä loisto antaa mahdollisuuden, että ihminen kokoaa itsensä, muodostaa yhteyden.

Jairoksella on maailma (tytär), joka on vaarassa kuolla. Nainen lapsena, ensimmäisessä vaiheessa, ihan kuin unessa, tuonpuoleisessa; puhdas, kunnes kuukautiset alkavat. Sitä verrataan käärmeen kohtaamiseen. – ”kivulla sinä synnytät lapsia” (1. Moos. 3:16).

Kun lapsi syntyy, pikkulapsenakin, se on vanhemmille ihanaa. Mutta myöhemmin, kun lapsi kasvaa, tulee ongelmia, ristiriitoja.

Verenvuotoa sairastava nainen: 12 vuotta verenvuotoa, nidda, sanasta nod = epävakaa ja pakeneva; Suomessa käännetty maankiertäjä ja kulkuri Kainin tarinassa.

On ,nainen ilman nimeä: Hän on sairas, niin ettei kukaan lääkäreistä voinut hänet parantaa. Tarkoittaa että tässä maailmassa hän ei voi parantua.

Ihminen on sairas, koska hän tuntee aina kuoleman. Siksi sanotaan, että luvatussa maassa ei ole sairautta, kuolemaa, väkivaltaa. Siellä kuitenkaan ei ole ikävystyttävää, sillä elät paratiisissa, joka on sinun ei-tietoisuudessasi, mutta nyt tietoisuudessasi; koet koko kokemuksen aivan erilaisella tavalla.
Miksi kärsimme täällä? Koska tällä on tietoisuus ja ei-tietoisuus erillään.

Mutta Jeesus sanoi: ”… sillä minä tunsin, että minusta lähti voimaa.”

Mitä tämä tarkoittaa meillä? Se koskee meitä.

Puhdas kuolee minussa myös, jokaisella hetkellä. Jokaisella hetkellä tulee sairas nainen. Ajan virta, kuun vaiheet tekevät sairaaksi. Kuu on ”uskoton”. Lapsi on loistavan (Jairin) tytär.

12 vuotta (tytär) ja 12 vuotta (nainen) näyttävät molemmat puolet ihmisessä.

Jairoksen ylösnoussut lapsi on uusi ihminen.