PIENET KIRJOITUKSET

Muinaisajalla oli kolme tapaa ajatella:

Aivo-ajattelu = valikoiva. Sydän-ajattelu = intuitiivinen, vaistonvarainen, voi olla sitä ja tätä. Munuaisten ajattelu: että ihminen tuntee itsensä olevan yhteydessä kaikkiin aikoihin ja maailmoihin.

Esim.: Ps. 7:10; 26:2. Ilm. 2:23.

Ja ihmistä ei koetella älynsä suhteen, vaan sydämen ja munuaisten
välittämän tunteen suhteen: Sinun olisi pitänyt tietää ja olisit voinut tietää, että sitä ja tätä (se ja se) voi olla olemassa, että Eedenin
puutarhan keskellä on kaksi puuta, Tiedon puu ja Elämän puu, molemmat
keskipisteessä! – Miten tämä on mahdollista? – Että se ja se, elämä ja kuolema, muodostavat toisenlaisen yhteyden kuin sinä voit kuvitella. Älä katso tätä silmillä, pidä silmät mieluummin kiinni, se on erilainen.

Tässä valikoivassa älyssä, jossa se on sitä tai tätä, kun vain sitä
käytetään (se on oikea tässä), silloin se näyttää vain puoli totuutta, eli
valheen. Älä ota ainoaksi tienviitaksi tätä loogista ja ymmärrettävissä olevaa. Matematiikassa se kyllä on oikein, mutta kylläkään korkeamassa matematiikassa onneksi ei enää. Voi olla sitä ja tätä.

Friedrich Weinrebin kirjasta 'Vor Babel' (Ennen Babelia) s. 401.

Pieni lisäys kirjasta 'Das Opfer in der Bibel' (Uhri Raamatussa):

Sydän, lebab 30-2-2, munuaiset, kelajot 20-30-10-6-400 (466). 34 + 466 =500. "Koeteltu sydämellä ja munuaisilla" tarkoittaa, että sen oik. ja vas. puoli, minkä me käsittelemme, mistä menemme ohi, ovat suuresta tärkeydestä. – Tasapaino.